Selleripiiras

img_8796.jpg

Yksi helmikuisessa NYC:in brunssijutussani mainitsemistani annoksista oli selleripiiras (celery root pot pie), jonka nautin The Fat Radish -nimisessä ravintolassa. Miten selleri, tuo lapsuuden inhokki, voikin maistua niin hyvälle?

Oli hauska yhteensattuma, että brittiläinen The Simple Things -lehti oli tehnyt juuri helmikuussa jutun sekä kyseisestä ravintolasta että julkaissut kyseisen piiraan ohjeen nimellä celeriac piePakkohan sitä oli kokeilla!

Ihan ensimmäisenä on sanottava, että piiras oli melko työläs valmistaa. Silti lopputulos oli ehdottomasti vaivan arvoinen.

Tein piiraan aika lailla alkuperäisen ohjeen mukaan mutta black garlicin korvasin ihan tavallisilla valkosipulinkynsillä. Alkuperäisen ohjeen mukaan punasipulit paahdettiin uunissa, mutta koska omani paloivat hiileksi, kehotan kuullottamaan ne mieluummin pannulla.

Ohjeeseen kuuluivat myös briossikrutongit, mutta tein omat krutonkini vaaleasta hiivaleivästä. Pilkoin kuivahtanutta vaaleaa leipää uunipellille, pirskottelin päälle oliiviöljyä ja paahdoin 10 minuuttia 180-asteisessa uunissa. (Kiitos Hakaniemen hallin Leipätorille leipälahjoituksesta.)

img_8735.jpg

Selleripiiras

Ainekset

  • n. 1 kg juuriselleriä (kuorittuna n. 900 g)
  • 1 omena
  • 3 maustepippuria
  • laakerinlehti
  • 5 dl maitoa
  • ruokaöljyä
  • 1 punasipuli
  • 2 rkl voita
  • 1 dl kermaa
  • 1 pieni varsiselleri
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 100 g krutonkeja
  • persiljaa
  • ruohosipulia
  • suolaa
  • pippuria
  • 50 g gruyère-juustoa
  • valmis iso voitaikinalevy (tai 3 torttutaikinalevyä)

img_8743.jpg

img_8749.jpg

Valmistaminen

  1. Kuori ja pilko juurisellerit ja omena pienehköiksi kuutioiksi
  2. Laita pilkotut omenat ja vajaa neljäsosa juuriselleristä (n. 200 g) kattilaan ja lisää maustepippurit, laakerinlehti ja maito. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes selleri on pehmeää
  3. Paahda sillä aikaa loput selleristä: levitä sellerikuutiot uunipellille, pirskottele niiden päälle öljyä ja pyörittele niitä hieman pellillä. Paahda 230-asteisessa uunissa 35 – 40 minuuttia
  4. Kuori ja hienonna punasipulit ja kuullota ne pannulla
  5. Valmista selleripyree: kun kattilassa kiehumassa olleet sellerit ja omenat ovat pehmentyneet, poimi maustepippurit ja laakerinlehti pois kattilasta, lisää voi ja kerma kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi
  6. Pilko varsiselleri ja valkosipulinkynnet ja laita ne isoon kulhoon
  7. Lisää kulhoon krutongit, punasipulit, paahdetut sellerikuutiot, selleripyree ja silputtu persilja ja ruohosipuli. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla
  8. Kaada seos isoon piirakkavuokaan (tai useampaan pieneen) ja raasta sen pinnalle gruyère-juustoa
  9. Kaulitse voitaikainasta piirakkavuoan peittävä levy, leikkaa se ympyrän muotoiseksi, aseta piirakkavuoan päälle kanneksi ja painele reunat kiinni vuokaan. Töki taikinan pintaan haarukalla reikiä.
  10. Sijoita piirakkavuoka uunipellille leivinpaperin päälle, voitele taikinakansi kananmunalla ja paista 180-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes taikina on noussut ja muuttunut väriltään kullankeltaiseksi. 

img_8768.jpg

img_8776.jpg

img_8777.jpg

img_8811.jpg

Kiitos Inkulle The Fat Radish -lehtijutun bongaamisesta!

Koti Ruoka ja juoma

Unohtunut vuosipäivä

Tässähän on alkamassa sellainen juhlakausi, että osa merkkipäivistä on vaarassa unohtua. Onneksi Puutalobabyn Kristaliinan eilinen juttu muistutti asiasta.

Tänään riemuitsen kanssanne siitä, että lähes tasan vuosi sitten meistä tuli kahden terhakan palmuvehkan omistajia!

img_2494.jpg

Ennen tätä päätöstä mielessämme risteili paljon kysymyksiä: Olemmeko valmiit yrittämään kaikkien niiden epäonnistumisten jälkeen? Entä jos emme osaakaan kasvattaa niitä oikein? Jos ne eivät viihdykään meillä?

Vain muutama hetki myöhemmin, kaikkien yllätykseksi, kotiuduimme Ikeasta näiden uututtaan kiiltelevien palmuvehkakaksosten kanssa.

Ensimmäiset kuukaudet olin varma, että jonain aamuna ne ovat vain kuihtuneet pois.

Nyt uskallan jo iloita näistä kasveista ja voin olla varma, että ne ovat luonamme vielä huomennakin, vaikken ole kastellut niitä kahteen kuukauteen. Onneksi olemme saaneet näin helpot yksilöt.

Ja kyllähän minä olen ylpeä näistä. Aika kauniit, vaikka itse sanonkin. Välillä on vaikea uskoa, että juuri me olemme onnistuneet tässä.

En koe, että olisin menettänyt mitään, päinvastoin: olen saanut elämääni jotain sellaista, mitä siinä ei ole ennen ollut. Kasvien hoitamiseen käyttämäni aika lähentelee edelleen nollaa.

En usko, että olen muuttunut vuoden aikana viherpeukalona. Suhtaudun edelleen yhtä välinpitämättömästi muiden ihmisten viherkasveihin ja omianikin huomioin vain, jos muistan tai jos ne näyttävät selvästi olevan sen tarpeessa.

En halua jakaa muille kasvatusneuvoja, sillä jokainen tuntee varmasti omat kasvinsa parhaiten.

Jos mielesi tekee udella, koska aiomme hankkia niitä lisää, vastaan, että nämä kaksi riittävät toistaiseksi aivan hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä, jos mieli muuttuu. Tässä ollaan kuitenkin sen ikäisiä, että meillä on vielä paljon aikaa hankkia lisää viherkasveja.

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä