Laku tuli taloon
Voi mikä vipeltäjä! Pomppiva sinitarrapallo! Pieni nahkaötökkä!
Tämä ruttunaama saapui kotiimme sunnuntaina, ja nyt olemme totutelleet toisiimme lähes neljän päivän ajan.
En olisi uskonut vielä kaksi kuukautta sitten, että olisimme nyt jälleen koiranomistajia, mutta niin vain kävi.
Ensimmäiset päivät ovat sujuneet yllättävän hyvin. Siis itse asiassa aivan käsittämättömän helposti. Olimme varautuneet henkisesti siihen, että hereillä olleessaan pentu vipeltäisi menemään pää viidentenä jalkana ja yöt se uikuttaisi emänsä perään. Mutta ei.
Vaikka Laku onkin leikkisä ja nakertelee mielellään erityisesti villasukkia, varpaita ja hameenhelmoja, se ei ole mikään riehuja. Sen mielenkiinto on helppo siirtää kielletyistä asioista omiin leluihin tai puruluihin, ja vielä se ei ole saanut purtua rikki kuin yhden tennispallon, joka taisi olla muutenkin jo ajan hapertama.
Pahvilaatikosta askarrellun kotipesänsä Laku hyväksyi heti, ja jo ensimmäisinä öinä se kävi nukkumaan sinne vain parin minuutin protestoinnin jälkeen.
Viime yönä se nukkui jo puolesta yöstä aamuun puoli seiskaan ennen kuin heräsimme uikutukseen.
Pesälaatikko sijaitsee pentuaitauksessa, jotta pentu ei pääse tepastelemaan vielä aivan valtoimenaan asunnossa.
4-v vähän jännittää koiraa ja sen naskalihampaita. Vaikka koira ei purekaan kovaa, hampaat tuntuvat kuitenkin kovin teräviltä. Nyt tärkeimpiä asioitamme onkin opettaa pentua keskittämään puremistarpeensa omiin leluihinsa.
8-v on jo ottanut Lakun aivan omakseen. Hän muistaa hyvin Eppu-koirankin, ja vaikka pentu onkin aivan erilainen kuin aikuinen koira, hänellä on kuitenkin muistissa, miten koiran kanssa ylipäänsä ollaan ja toimitaan.
Sisäsiistiksi opettelu on puolestaan lähtenyt käyntiin niin uskomattoman hienosti, että on kuin koira olisi jo vanhempikin kuin vain seitsemän viikkoa. Neljässä päivässä sisään on lirahtanut vain kolme kertaa, ja ulkoillessa se hoksasi jo toisena päivänä, mitä siellä kannattaa tehdä mahdollisimman pian.
Yhdennäköisyys edellisen koiramme kanssa on hämmästyttävä, ja myös pennun eleissä ja ilmeissä on niin paljon eppumaisuutta, että olemme varmoja siitä, että Eppu on reinkartoitunut Lakuun. Jo pelkästään se, miten Laku leimautui heti Rouvaan ja alkoi seurata häntä kaikkialle jo ensimmäisenä päivänä oli ihmeellistä.
Lakusta on vaika saada kuvia muualla kuin muiden perheenjäsenten sylissä, sillä se vilistää karkuun heti, kun kamera lähestyy.
Siinä se nyt on. Tuli tänne ja on ihan niin kuin kotonaan. On se uskottava: meillä on nyt todellakin koira.
Ja onhan se ihan supersöpö – kaikkien mielestä.
