Tiedettä ja New Yorkin historiaa

Jos taidemuseot olivat hieman enemmän Rouvan juttu, tässä minun museovalintani reissultamme: American Museum of Natural History, Lower East Side Tenemenet Museum, Museum of the Moving Image ja New York Transit Museum. Jotain jäi vielä tuleville reissuillekin kuten Sony Wonder Technology Lab.

American Museum of Natural History

http://www.amnh.org/

img_5825.jpg

New Yorkin luonnonhistorian museo on The Metin tavoin niin laaja, että museossa voi käydä useamman kerran ja keskittyä käynnillään vain valittuihin osastoihin. Muovisia kaloja esittelevät osastot eivät ainakaan itselleni anna mitään, mutta dinosaurukset tuovat hymyn huulille. Miten cooleja!

img_5830.jpg

img_5835.jpg

Tähtitieteen ja geologian osastot olivat myös mielenkiintoisia, tosin lasten (ja vähän aikuistenkin) näkökulmasta näyttelyissä voisi olla enemmän interaktiivisuutta ja mahdollisuuksia kokeilla ja hypistellä asioita.

Tenement Museum

http://www.tenement.org/

img_6225.jpg

Tenement Museum on ainutlaatuinen siirtolaisten elämää esittelevä museo Lower East Sidella. Talo on 150 vuotta vanha, ja se on ollut asuinkäytössä vuoteen 1935 saakka, jolloin kaupungissa tuli voimaan puiset portaikot kieltävä laki. Asukkaat on silloin häädetty talosta, sen ikkunat ja ovet sinetöity, ja talo on jäänyt tyhjilleen. Vain katutasossa toimivat liiketilat ovat jatkaneet toimintaansa ja tuoneet omistajille ilmeisesti sen verran tuloja, että taloa ei ole kannattanut purkaa.

img_6234.jpg

Vuonna 1988, kun talo oli ollut koskemattomana 53 vuotta, Tenement Museum osti talon ja lähti tutkimaan sen asuntojen maali- ja tapettikerroksia ja keräämään tietoja talossa asuneista perheistä. Talossa on asunut kaiken kaikkiaan 7 000 ihmistä 70 vuoden aikana, ja museon vieraat saavat kuulla muutamista heistä.

Museoon ei pääse tutustumaan itsekseen vaan siellä voi käydä ainoastaan opastetuilla kierroksilla, joihin on hyvä ostaa lippu etukäteen. Kierroksia järjestetään useamman kerran päivässä, mutta ryhmiin otetaan vain 12 vierailijaa kerralla. On huomioitava myös, että alle kouluikäiset lapset eivät pääse mukaan talon sisätiloihin suuntautuville kierroksille. Kannattaa muuten varautua siihen, että opas pyytää jokaista vierasta esittäytymään ja saattaa olla kiinnostunut kuulemaan siirtolaisuudesta Suomessa.

Itse kävin kahdella kierroksella. Irish Outsiders kertoi siitä, millaista oli olla irlantilaissiirtolainen 1800-luvun New Yorkissa ja asua saksalaisalueella. Hard Times -kierros puolestaan esitteli kaksi perhettä. Toinen niistä eli rakennuksessa 1800-luvun puolivälin jälkeen ja toinen oli niiden perheiden joukossa, jotka häädettiin rakennuksesta vuonna 1935.

img_6233.jpg

Molemmilla kierroksilla vierailtiin luonnollisesti perheiden asunnoissa, jotka oli kunnostettu ja sisustettu kyseisten aikakausien tyyliin. Viimeisenä mainitun asunnon sisustamisessa oli ollut apuna jopa asunnossa itse asunut rouva, joka oli ollut siellä asuessaan pikkutyttö ja ilmestynyt itse museoon 1990-luvulla kysyäkseen, miksi hänen entisestä kodistaan oli tehty museo.

Museossa ei saanut valitettavasti ottaa kuvia.

Museum of the Moving Image

http://www.movingimage.us/

img_5405.jpg

Queensissa sijaitseva tv- ja elokuvamuseo, Museum of the Moving Image, kertoo kävijöilleen sekä elokuvien historiasta että niiden tekemiseen liittyvistä tehtävistä ja laitteista. Kävijät voivat itse kokeilla esimerkiksi animaatioiden tekemistä tai äänen jälkiäänitystä.

img_5464.jpg

Esillä on myös jonkin verran aitoja maskeja, pukuja ja rekvisiittaa elokuvista. Tunnistatko, kenen fat suit on kyseessä?

img_5445.jpg

img_5438.jpg

img_5419.jpg

Vaihtuvia näyttelyitä on muutama, tällä kertaa erikoisnäyttelyt oli tehty mm. viime vuoden puolella elokuvissa olleesta animaatiosta Viisi legendaa (Rise of the Guardians) sekä videopelien kehityksestä yksinkertaisesta Spacewar-pelistä nykyaikaisiin konsoli- ja kosketusnäyttöpeleihin.

img_5409.jpg

img_5480.jpg

Voi, kunpa olisin ollut täällä vuosi sitten, kun esillä oli ollut Jim Henson’s Fantastic World, Kermit-sammakoineen kaikkineen.

New York Transit Museum

http://www.mta.info/mta/museum/

img_6058.jpg

Onkohan maailmassa toista museota, joka on rakennettu oikealle metroasemalle? New Yorkin joukkoliikennemuseo Brooklynissä nimittäin on. 

Museo sijaitsee vanhalla Court Streetin asemalla, joka on muuten toimintakuntoinen, mutta sen läpi ei enää mene metrolinjaa. Tämä mahdollistaa sen, että aseman metrolaiturilta pääsee nousemaan useisiin oikeisiin metrovaunuihin, niin nykyaikasempiin metallinvärisiin kuin vanhempiin juniinkin.

img_6031.jpg

img_6039.jpg

img_6037.jpg

Museo esittelee myös New Yorkin joukkoliikenteen historiaa yleisemminkin, ja esillä on esimerkiksi useita pienoismalleja kaupungin raitiovaunuista (trolley), jotka katosivat kaupungista lopullisesti 1900-luvun puolivälissä.

img_6029.jpg

Erikoisnäyttely esitteli sähköntuotantoa ja sen siirtämistä junien käyttöön. Lapsille oli tarjolla monenlaista kokeiltavaa ja ihmeteltävää.

img_6016.jpg

Sony Wonder Technology Lab

http://wondertechlab.sony.com/

Kaikkea ei aina huomaa ajoissa. Sony Wonder Technology Lab kuulosti paikalta, jossa olisi ollut kiva vierailla: kaikenlaista elektroniikkaa, pelejä, laitteita ja vehkeitä näpelöitävinä ja vielä ilman sisäänpääsymaksua.

Ihmelabra on kuitenkin niin suosittu, että (ilmainen) lippu on hankittava vähintään viikko etukäteen tai mentävä jonottamaan aamulla heti museon avauduttua, sillä jonkin verran lippuja jaetaan ensimmäisenä paikalle tulleille päivittäin.

Mutta onpahan jotain uutta mielessä seuraavaa NYC:in reissua varten, milloin se sitten onkaan.

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen

Broadwaylla: Once, Newsies ja Wicked

2013-02-17-2193.jpg

Joo, lähti ehkä vähän lapasesta, mutta kuten aiemmin kerroin, voisin käydä katsomassa teatteria Broadwaylla vaikka joka ilta. Ehdin The Book of Mormonin ja Spider-manin lisäksi tsekata myös kaksi uudempaa musikaalia, jotka olivat Once ja Newsies. Rouvan yllytyksestä päätin hommata sunnuntaina liput vielä yhteen esitykseen, ja kävin katsomassa uudelleen Wickedin.

Once

Once kertoo saman tarinan kuin muutaman vuoden takainen elokuva, jonka pääosissa olivat Glen Hansard ja Markéta Irglová. Irkkumuusikko ja tsekkisiirtolainen tapaavat Dublinissa ja alkavat tehdä musiikkia yhdessä. Kaksikko on kirjoittanut myös elokuvan musiikit ja kiertää maailmaa kokoonpanolla nimeltään Swell Season, joka nähtiin myös Helsingin Kulttuuritalossa muutama vuosi sitten.

Tämän musiikin ympärillä pyörii myös tuore Broadway-musikaali Once. Epäilin, miten hyvin pieni tarina kahden muusikon kohtaamisesta ja musiikin tekemisestä siirtyisi isolle näytämölle, ja lopputulos onkin hyvin epätyypillistä Broadwayta.

Kun yleisö päästetään sisään, näyttelijät aloittavat lavalla pre-show’n, jossa he soittavat ja laulavat, ja myös yleisö pääsee nousemaan näyttämölle seuraamaan tätä esi-esitystä. Väliajalla näyttämön baaritiski toimii oikeasti baaritiskinä. Lavasteita on hyvin vähän, tanssia ei lähes lainkaan, ja näyttelijät ovat miltei koko ajan lavalla. Kun he eivät ole vuorossa, he istuvat lavan reunoilla. Jokainen näyttelijä myös soittaa jotain instrumenttia, ja muuta bändiä ei ole.

Mielestäni Once on enemmänkin musiikkinäytelmä kuin musikaali, sanan perinteisessä merkityksessä. Mutta mitäpä siitä, kun musiikki on hyvää. Falling Slowly -kappale voitti Oncen elokuvaversiosta jopa Oscarin, ja kyllä se toi minullekin kylmät väreet ja Rouvalle kyyneleet silmiin. (Rouva kävi katsomassa esityksen toisena iltana.)

Suosittelenko?

Kyllä, jos tavoitteena ei ole nähdä tyypillistä Broadwayta. Show voi jakaa mielipiteitä, ja esimerkiksi TimeOut ei sitä kehu, vaikka se onkin ollut arvostelumenestys.

Newsies

Disney on kuulemma tehnyt vuonna 1992 musiikkielokuvan Newsies, joka kertoo sanomalehtimyyjien lakosta New Yorkissa vuonna 1899. Joseph Pulitzer on kiskomassa lisää hintaa lehtipojilta, ja he perustavat liiton ajamaan omia etujaan. Juu, en minäkään ollut kuullut tällaisesta elokuvasta, mutta nyt se on väännetty musikaaliksi.

Esitystä ei kannata juonen vuoksi lähteä katsomaan, vaikka mukaan on saatu vielä yksi romanssikin.

Tämän show’n pääosassa on koreografia, joka on hieno. Noin 15 lehtipoikaa tanssimassa ja heittämässä voltteja lavan lattiasta kattoon ulottuvassa lavasterakennelmassa on näyttävää katsottavaa, vaikka kerran kävikin mielessä, että oliko sitä steppaustakin pakko ympätä mukaan yhteen numeroon.

Myös Alan Menkenin musiikki toimii hyvin, vaikkei erityisiä hittikappaleita jäänyt mieleen yhdellä katsomisella.

Suosittelenko?

Höm, öö, no jaa. Ehkä laittaisin tämän siihen koloon, että jos muut kiinnostavat on jo nähty.

Wicked

Wicked ei ole enää mikään uusi juttu: New Yorkissa se on pyörinyt jo lähes kymmenen vuotta, ja nähtiinpä se jopa Helsingissä pari vuotta sitten. Tarina kertoo, mitä todella tapahtui Ozin maassa ennen ja jälkeen sen, kun Dorothy putosi sinne pyörremyrskyn mukana. Lännen ilkeä noita ei oikeasti ollutkaan ilkeä vaan väärin ymmärretty, vaikka olikin suoraan tai epäsuoraan kaikkien niiden ilkeyksien takana, joista tarina Ozin velhosta kertoo.

Vaikka tarinan kehyskertomus on lasten satu, Wicked on enemmänkin satu aikuisille, joten kannattaa päästä yli noitateemasta ja keskittyä muihin aiheisiin: kahden hyvin erilaisen ihmisen ystävyyden kehittymiseen ja hyvän ja pahan käsitteiden häilyvyyteen.

Näkemässäni esityksessä oli pääosassa hollantilainen Willemijn Verkaik, joka on esittänyt Wickedin pääosaa myös Hollannissa ja Saksassa yhteensä yli 1 000 kertaa. Aika vaikuttava saavutus sen lisäksi, että pääsee Broadwaylle esittämään pääosaa yhdessä kaikkien aikojen suosituimmista musikaaleista, vaikkei äidinkieli ole englanti.

Suosittelenko?

Tämä taisi tulla jo esiin, mutta kyllä ja ehdottomasti. On vielä mainittava, että myös hyvin musikaali- ja noitaskeptinen Rouvakin piti Wickedistä hyvin paljon, kun kävimme katsomassa sen täällä muutama vuosi sitten.

Tässä show’ssa on kohdallaan kaikki: tarina, musiikki, koreografiat, lavastus ja puvut. Karkkia silmille ja korville. Hauska ja yllättävä. Kannattaa ehkä kerrata, mitä ihmemaa Ozissa tapahtui, jotta ymmärtää viitteet alkuperäiseen tarinaan.

* * *

Ai niin, ja myös Rouva pääsi katsomaan The Book of Mormonin, josta kirjoitin jo aiemmin. Hän oli nauranut niin, että edessä istunut vanhempi nainen oli kääntynyt useammin katsomaan, kuka siellä hirnuu. Rouva siis piti – ja kovasti.

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen