Vuosi Isyyspakkauksen parissa
Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen juttuni tälle palstalle. Aloitin blogin pitämisen Lilyssä tosin jo vuotta aiemmin, Putkiremonttipäiväkirjan parissa. Helmikuussa 2012 remonttijutut vaihtuivat havaintoihin vauvan odotuksesta ja vähän kaikesta omaan elämään ja kotiin liittyvästä, ja toukokuusta 2012 alkaen olen ihmetellyt blogissani vauvaa ja vauva-arkea.
Minulta on kysytty monesti, miksi bloggaan. En oikein tiedä sitä vielä itsekään.
Ensin minulla kävi aika pitkäksi ja aloin kirjoittaa huvin vuoksi. Päätin kokeilla, lähinnä haasteena itselleni, millaista olisi kirjoittaa lifestyle-blogia ja saisiko se lukijoita. Sitten lumipallo alkoi vyöryä. Putkiremonttipäiväkirjan vaihtuessa Isyyspakkaukseksi lukijamäärät vielä moninkertaistuivat, ja bloggaaminen alkoi muodostua kiinteäksi osaksi omaa arkea. Jutuista saamani palaute sai jatkamaan ja kirjoittamaan yhä lisää.
Bloggaaminen omasta elämästä omalla nimellä ja naamalla on jatkuvaa pohdintaa siitä, mistä kirjoittaa ja mistä ei, mitä ajatuksia ja mielipiteitä haluaa jakaa ja mitä pitää omana tietonaan.
Joku lukijoista kuvaili blogiani joskus sanoilla ”suloinen sekamelska ylpeän ensimmäisen lapsen isän juttuja, remppaa ja jokseenkin ehkä semmosta toisissa sfääreissä leijuntaa”. Kuulostaa aika sopivalta määritelmältä.
* * *
Olen jakanut kanssanne vuoden, joka on ollut sekä hyvin erikoinen että erityinen.
Luetuimpien ja tykätyimpien juttujen joukossa on ollut tietysti paljon niitä juttuja, joissa olen kertonut lapsen saamisesta ja isyydestä, ja jutut ovat kostuttaneet silmäkulmat niin kirjoittajalla kuin lukijoillakin. Näitä ovat olleet esimerkiksi:
- Meillä on nyt pieni tyttö
- Päivä syntymähuoneessa
- Päivä, joka muutti elämän
- Ensimmäinen isänpäiväni tai
- Oma pikku peikkotyttö.
Lähes samaan joukkoon kuuluu myös Jatkoajalla. Pienestä sydänvikaisesta koirasta kirjoitettu juttu nousi nopeasti tykätyimpien joukkoon.
Aina en halua vain söpöillä, ja toisinaan minulla on tarve herättää keskustelua kirjoittamalla tarkoituksellisen kärjistettyjä mielipiteitä kuten:
- Lapsivapaita matkoja, ei kiitos
- Itsekäs isä ja kapeat käytävät tai uusimpana juttuna
- Anteeksi, en halua savustaa vauvaanne.
Samaan joukkoon kuulunee myös paljon huomiota herättänyt Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa, joka on edelleen se juttu, jonka ansiosta moni on löytänyt blogini.
Nämä jutut ovat keränneet sekä tykkäyksiä että ärsyttäneet, mikä näkyy keskusteluista. Keskustelut ovat pysyneet pääosin hyvin asiallisina, kiitos siitä, mutta kyllä joukkoon mahtuu välillä niitäkin vierailijoita, jotka menevät henkilökohtaisuuksiin.
En valitettavasti ehdi itse osallistua aktiivisesti keskusteluihin. Kun aikaa on käytettävissä vain rajallisesti, priorisoin usein uuden jutun kirjoittamista ja kommentoin juttuja sitten, jos ehdin. Usein kommentteja on ehtinyt tulla niin paljon, että jokaisen kommentin kommentointi yksitellen on täysin mahdotonta.
Joidenkin juttujen aiheuttama ärsytys on ollut odotettavissa, mutta muutaman kerran olen aidosti yllättynyt aiheuttamastani mielipahasta kuten vaikkapa jutussa Lyllypylly ja Nallukkapallukka.
Naureskelin jutussa hassusti nimetyille kestovaippamerkeille ja vauvasöpöilylle. Jotkut ottivat tämän henkilökohtaisesti, ja toiset lukivat jutun niin, että minä en aio leperrellä lapselle lainkaan. Tästähän ei ollut lainkaan kyse.
Hauskaa, että Lyllypylly-nimen takana oleva henkilö ilmestyi myöhemmin kommentoimaan toista juttuani ja kertoi ottaneensa Lyllypylly-jutun huumorilla.
Toisinaan huumori on ollut onnistuneempaakin kuten jutuissa
- Käet heiluu
- Soittotunti
- Tuoreimmat uutiset: Vauva kääntyi vatsalleen
- Viestinnän hampurilaistekniikka tai
- Asioita, joille nauroin tällä viikolla.
Olen saanut paljon hyviä vinkkejä lapsenhoitoon ja siihen liittyviin välineisiin, ja lukijat ovat jakaneet paljon omia kokemuksiaan lapsiensa kanssa, kuten näiden juttujen kommenteissa:
- Sinä kannoit häntä yhdeksän kuukautta, nyt on minun vuoroni
- Sitä itseään
- Väärät kasvatusmenelmät, häiriöitä kehityksessä ja ongelmia perhedynamiikassa
- Ovatko kaikki matkasängyt isoja, painavia tai kalliita
- Joko teillä?
Olen kirjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti juttuja myös ruoanlaitosta, kodin remontoimisesta ja hieman sisustamisestakin.
Uusimpana aihepiirinä tässä sekamelskassa ovat bändijutut, kun olen viime aikoina kertonut myös puuhista bändini, Sense of Silencen, kanssa.
* * *
En kirjoittaisi mitään näistä ilman lukijoita.
Haluan siis jälleen kerran kiittää kaikkia teitä, jotka palaatte aina uudelleen lukemaan ja kommentoimaan juttuja ja tykkäämään niistä.
Iso kiitos tästä vuodesta!
Pysykää edelleen kuulolla: rekisteröitykää palstan seuraajiksi Lilyssä, tykätkää Facebookissa, seuratkaa Bloglovinissa tai Blogilistalla, tai käykää vaikka vaan vierailemassa – ihan miten vaan.
Palataan asiaan 🙂
