Williamsburg & Bedford Avenue

Ensimmäiset päivät New Yorkissa ovat olleet sopivan rytmin hakemista. Perhe on toipunut aikaerosta, ja eilinen ja viime yö sujuivat jo niin sanotusti normaalien aikataulujen mukaan.

Vauvan kanssa liikkuessa yksi yhteinen meno päivässä tuntuu olevan riittävästi. Eilen se oli ostosmatka Brooklynin puolelle Williamsburgiin.

img_4870.jpg

Williamsburg on varmastikin se kaupunginosa, johon New Yorkin -matkaajat menevät seuraavana Manhattanin jälkeen. Sen pohjoisosa, Bedfordin Subway-aseman ympäristö tunnetaan indierock- ja hipsterialueena, ja siellä on myös paljon kuppiloita ja esimerkiksi loistava brunssipaikka Egg (135 N 5th St). Meidän kohteemme olivat tällä kertaa kuitenkin alueen vintage-liikkeet.

Totesin nimittäin heti ensimmäisenä päivänä, että olen täysin väärin pukeutunut. Olin varautunut pakkaskeleihin ja lumisateeseen, joten lähdin matkaan untuvatakilla. Kun lämpötila olikin kymmenen asteen tienoilla nollan yläpuolella, untuvatakki alkoi hiostaa. Siispä takkiostoksille.

Rouva matkusti L-junalla East Riverin ali jo aiemmin, ja me otimme tytön kanssa päiväunet kämpillä. Treffit tehtiin Beacon’s Closetiin.

Beacon’s Closet

88 N 11th St, Brooklyn

Beacon’s Closet on iso vaatteiden osto- ja myyntiliike. Vaatteet ovat pääosin hyvälaatuisia ja -kuntoisia, mutta kannattaa silti tsekata vaikkapa, ettei neuleissa ole reikiä.

Mukaan lähti juurikin muutama neule, ja Rouva löysi hienon vintage-mekon, jota hän ilmoitti käyttävänsä kaikissa juhlissa tästä eteenpäin. Takkia en kuitenkaan löytänyt.

img_4910.jpg

Kunpa nuo vaaleanruskeat kengät olisivat olleet vähän leveämmät…

img_4916.jpg

img_4919.jpg

Naistenvaateosasto on valtava ja vaatteet esillä väreittäin.

img_4931.jpg

Amarcord Vintage Fashion

223 Bedford Ave, Brooklyn

Rouva oli käynyt aiemmin päivällä myös Bedford Avenuen varrella sijaitsevassa Amarcordissa ja bongannut sieltä minulle potentiaalisen konjakinvärisen nahkatakin, 1970-luvun vintagea. Takki ei ollut kyllä yhtään sellainen, mitä olin ajatellut, mutta aikani peilailtuani totuin ajatukseen ja otin takin.

img_4949.jpg

Ai, pitäisikö minun nyt sitten näyttää, millaisesta takista on kyse? Tämä ei ole tyyliblogi, mutta antaa mennä. Harmaa pooloneule löytyi muuten sieltä Beacon’s Closetista.

2013-01-31-2093b.jpg

Uva

199 Bedford Ave, Brooklyn

Illallisviinit otettiin mukaan Uvasta matkan varrelta takaisin Bedfordin asemalle. Brooklyn Wineryn punkku oli niin hyvää, että ajateltiin vierailla jonain toisena päivänä kyseisessä viinivalmistamossa, joka sijaitsee aivan parin korttelin päässä tästä liikkeestä.

img_4958.jpg

Fornino

187 Bedford Ave, Brooklyn

Aivan Bedfordin Subway-aseman vieressä on mainio Fornino, jota joskus tituleerattiin kaupungin parhaaksi pizzeriaksi. Tiedä häntä, mutta hyviä pizzat olivat ainakin, kun viimeksi siellä kävimme. 

img_4873.jpg

East River State Park

90 Kent Ave, Brooklyn

Jos käyt Beacon’s Closetissa, käy ihmeessä aivan parin korttelin päässä East River State Parkissa tsekkaamassa hieno näkymä Manhattanille erityiseti Empire State Buildingin ja Midtownin torniviidakon suuntaan.

img_4897.jpg

img_4895.jpg

img_4899_-_version_2.jpg

img_4906.jpg

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Joko teillä?

Vanhemmuus tuntuu olevan jatkuvaa huolta siitä, onko lapsi varmasti kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Tai vähintään yhtä nopeasti kuin muut.

img_4829.jpg

Ja voi sitä huolta, kun lapsi onkin keskimääräistä pienempi. Tai kun hän ei osaa kontata, vaikka suurin piirtein samanikäinen vauva kävelee jo tukea vasten. Tai kun jollain toisella vauvalla on jo ties kuinka monta hammasta, ja meillä odotellaan vasta sitä ensimmäistäkin.

Järki sanoo samaa kuin neuvolan terveydenhoitaja: lapset ovat yksilöllisiä ja kehittyvät eri tahtiin. Tunne kuitenkin huutaa vielä kovempaa: ”Kyllä sen pitäisi jo tapailla ensimmäisiä sanoja! Istumaankin piti oppia jo kauan sitten!”

img_4831_-_version_2.jpg

Kun joku esittää viattoman kysymyksen: ”Joko teillä osataan pinsettiote?”, se kääntyy kuulijan mielessä muotoon: ”Eikö teillä vieläkään osata pinsettiotetta?”

Rouva vastasi muuten ystävättärelleen tähän kysymykseen: ”Ei, ei vielä” samalla kun tyttö poimi leivänmurusia pöydältä kauniisti pelkillä peukalolla ja etusormella. Siis pinsettiotteella.

img_4832_-_version_2.jpg

Oikeastaan parasta olisi, ettei edes tietäisi, että lapsen pitäisi osata jotain jossain vaiheessa. Me emme esimerkiksi olleet kuulleetkaan, että taputtaminen on taito, joka opitaan tietyssä iässä. Kun Rouvan ystävätär kertoi, että heillä ei vielä osata taputtaa, Rouva keksi saman tien uuden huolenaiheen. Meilläkään kun ei vielä silloin osattu taputtaa. Nyt osataan. Ja annetaan ylävitosia.

img_4834.jpg

Olisihan se tietysti kivaa kehuskella, miten oma lapsi osaa jo sitä sun tätä, mutta tytsy ei tosiaan ole missään kehityksen etujoukoissa. Mitään oikeaa huolenaihetta ei kuitenkaan ole. 

Ja sitten välillä otetaan yhtäkkiä monta edistysaskelta kerralla. Yksi tällainen otettiin eilen kirjaimellisesti konttausasennossa. Vauva siis keksi, miten kontataan. Tänään vauva keksi laittaa takapuolen maahan ja siirtää jalat etupuolelle.

Oi, miten hyvin siitä ylettääkään tuohon sohvapöydälle!

img_4835_-_version_2.jpg

img_4837_-_version_2.jpg

Joko teillä istutaan?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe