Isyyspakkaus

3.10.2020 Tommi Koivisto

Peruutusten vuosi

Valitettavasti peruttu. Siirtyy ensi vuoteen. Vallitseva tilanne, epävarmuus, turvallisuus, terveys. Liput käyvät sellaisenaan. Rahojen palautus. Pahoittelemme mielipahaa.

Kuulostaa varmaan tutulta, jos olit ajatellut tehdä tänä vuonna melkein mitä tahansa. Sympatiani kaikille niille, joille nämä peruutukset ovat tarkoittaneet myös omien töiden peruuntumisia ja valtavia tulonmenetyksiä, minulle kun kyse on ollut vain jonkin huvituksen jäämisestä väliin.

Silti näiden peruuntuneiden tapahtumien kalenterimerkintöjen bongaaminen omasta kalenterista saa aikaan jotenkin haikean olon: voi miten olisikaan kivaa, kun voisi vaan mennä sinne tänne niin kuin ennen.

Tänään sain viimeisimmän tiedon jonkin tapahtuman peruuntumisesta, kun odottamani Fork Chapter III -jäähyväiskonsertti Helsingin jäähallissa peruttiin kokonaan sen siirryttyä jo kerran puolella vuodella eteenpäin. Aloin pohtia, mitä kaikkea muuta tänä vuonna on jäänyt väliin.

Angry Birds on Ice -jääshow: siirtyi ensin puolella vuodella ja sitten vuodella syksyyn 2021
Helsingin sanomien Musta Laatikko -esitykset: peruttu
We Will Rock You -musikaali: siirtyi vuodella kevääseen 2021
Wagnerin Valkyyria-ooppera: siirtyi talveen 2021
Sunrise Avenuen stadionkeikka: siirtyi vuodella kesään 2021
Antti Tuiskun stadionkeikka: siirtyi vuodella kesään 2021
Elton Johnin konsertti: siirtyi vuodella syksyyn 2021

Tavallisena vuonna olisin varmasti hankkinut lippuja myös Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan konserttiin (peruttu) ja vienyt lapset Linnanmäen valokarnevaaleille (en ole kertonut heille vielä, että nekin on peruttu).

Blogista tai Instagramista ei ole voinut lukea myöskään

Syntymäpäivälahjaksi saamastani työväenopiston ruokakurssista (peruttu)
Lasten tanssikoulun näytöksistä (ei järjestetty)
Lauluyhtyeeni keväälle ja kesälle sovituista keikoista (peruttu)

Sitten on vielä kaikki ne menot, jotka olemme siirtäneet tai peruneet perheen sairastelusta johtuen. Vaikka koronaa ei kenelläkään ole todettu, oireiden perusteella väliin on jäänyt mm.

Treffi-ilta Riviera-kalliossa, joka siirtyi kerran ja sitten toisenkin ja jäi sittemmin kokonaan
Senaatintorin jättiterassi, joka oli kuitenkin auki useamman kuukauden
Kaikki muutkin koko perheelle suunnittelemani kesäiset retket Helsingissä: ei käyty Lonnassa, ei käyty Stadikalla uimassa, ei käyty edes Birgitassa burgereilla
Basbas Kulman avajaiset
Useamman ystävän tapaamiset
Pieni merenneito -musikaali koko perheen kanssa elokuussa. Toivoa on, että pääsemme sinne joulukuussa.

HKT:n Päiväni murmelina kävin sentään katsomassa.

Jos tilanne sen vielä sallii, kiinnostaisi kyllä nähdä Hurjaruuthin uusi Vauhti-talvisirkus, Svenskanin Maija Poppanen ja Lilla Teaternin Once-musikaali, ja olen kuullut hyvää myös Turun Cabaret-musikaalista. Lapsi kärttää Sirkus Finlandiassa käyntiä. Mutta kyllä tässä väkisinkin miettii, onko se nyt sitten järkevää. Riski saada tartunta on edelleen aika pieni, mutta se on olemassa.

Vielä viime viikolla lauleskelin usein mielessäni Green Dayn Wake Me Up When September Ends -kappaletta. Sopisi laulaa ”Wake me up when 2020 ends”.

Avainsanat: korona

Puheenaiheet Ajattelin tänään

27.9.2020 Tommi Koivisto

Kauden viimeiset tomaatit ja kurkut – kasvihuone kävi talvilevolle

Vaikka ilman lämpötilasta sitä ei uskoisi, mökkikausi päättyy kuun vaihteeseen. Tarkkaa päivää mökkialueen vesien sulkemiselle ei ole tiedossa, mutta yleensä se on tapahtunut lokakuun ensimmäisten päivien aikana. Tänä viikonloppuna oli siis aika tyhjentää kasvatusruukut ja laittaa kasvihuone talvilevolle.

Tästä mökkivuodesta ei tullut millään tavoin sellainen kuin oli tarkoitus. Ensin ihmeteltiin, voiko koko mökillä käydä, jos suihkut ja vessat eivät ole käytössä. Sitten ne avattiin ja homma toimi kivasti, kunnes juhannuksena alkoi perheen sairastelukierre. Enemmän tai vähemmän yskiväisinä vietimme kesälomasta merkittävän osan ihan vain kotona odotellen parantumista emmekä siis mökkeilleet lainkaan niin paljon kuin olisi ollut muuten tarkoitus.

Ja sitten lähes koko elokuun ja syyskuun Rouva sairasti mykoplasmaansa niin, että kävin mökillä yksin keräämässä satoa. Näin ollen mökin ja pihan kunnostustyöt olivat täysin jäissä ja kesken jäivät niin oven ikkunanpokien maalaus, mökin takaseinän maalaus kuin kukkapenkkien reunustaminenkin.

Satovuosi sen sijaan oli ihmeellinen, ja kaikkea paitsi luumuja saimme enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen kuin kippasin kasvatusruukkujen sisällöt puutarhaan, keräsin lauantaina kasvihuoneesta vielä viimeiset kurkut ja tomaatit sekä muutaman raa’an paprikan ja vein ne kotiin kypsymään. Jotain pientä saamme vielä pihan kasvatuslaatikoista, mutta en pidättele hengistystäni vaikkapa porkkanoiden suhteen, jotka ovat olleet joka vuosi aivan surkean kokoisia.

Rouva teki omaan blogiinsa juuri niin kattavan yhteenvedon puutarhan onnistumisista ja epäonnistumisista, että ei niitä kannata tänne toista kertaa luetella. Sen verran komppaan, että tuotto-panossuhteeltaan parhaita kasvatettavia asioita ovat kirsikkatomaatit, kasvihuonekurkut ja tarhapavut. Sen sijaan paprikoita ja herneitä en minäkään viitsisi enää laittaa. Enkä ehkä porkkanoitakaan. Muutenkin tällaisessa puutarhanhoidossa parhaiten toimivat vihannekset, jotka antavat satoa pidemmällä aikavälillä ja alkavat kypsyä jo keskikesällä.