Tampere, klo 17:37

”Tämä on taajamajuna Riihimäelle ja edelleen Helsinkiin. Seuraavat pysähdyspaikkamme ennen Riihimäkeä ovat Lempäälä, Viiala, Toijala, Iittala, Parola, Hämeenlinna, Turenki ja Ryttylä.”

Oh dear, miten tässä näin kävi?

Ilmeisesti kaikki muutkin halusivat käydä tänä viikonloppuna Tampereella, ja kun olimme Tampereen asemalla ostamassa klo 16:00 Helsinkiin lähtevään Pendolinoon lippua, kävi ilmi, että kaksi seuraavaa junaa oli täysin loppuunmyytyjä, ja sitä seuraaviinkaan IC- ja Pendolino-vuoroihin ei saanut lemmikkipaikkaa. Mutta reilun puolentoista tunnin päästä lähtevään paikallisjunaan olisi tilaa.

Aargh! ”No on se kumma juttu, että teillä ei ole tarpeeksi paikkoja”, sähähdin asiakasneuvojalle. ”Niin, tämä on tällainen erikoispäivä ja koko kalusto on liikenteessä.” ”No pitäisikö lemmikkipaikkoja ylipäänsä olla enemmän junissa?” ”Mutta kaikki eivät niistä tykkää.” ”No eikös sitä varten voi olla niitä osastoja, jotka ovat koirilta kiellettyjä, ja vielä allergiahytitkin?”

Nyt siis matkustamme kohti Helsinkiä junassa, joka pysähtyy asemilla, joiden olemassaolosta en ole kuullutkaan. 

Lempäälä, klo 17:48

Vauva istuu Manducassa Rouvan sylissä.

Lähdimme lähes hetken mielijohteesta viikonlopuksi Tampereelle. Rouva on kyllä haaveillut siitä jo pidempään, mutta joskus pienet haaveet toteutuvat kaikkein hitaimmin. Tsekkasin torstai-iltana, löytyisikö Tampereelta hotellihuonetta, johon koiran voisi ottaa mukaan. Omppuun ja Scandiciin lemmikit eivät olleet tervetulleita, mutta Cumulukseen koiran saa 10 euron lisämaksulla. Melko kohtuullista, sanoisin.

Viiala, klo 17:55

Vauva on hieman levoton, ja viihdyttää itseään raapimalla äitinsä naamaa.

Cumuluksen nettivaraussysteemi ehti ilmoittaa, että vapaita huoneita ei olisi, mutta puhelimitse varaus onnistuikin. Saimme huoneen uudesta, vasta viime kesänä avatusta Cumulus Rautatienkadusta, joka sijaitsee aivan Tampereen rautatieaseman vieressä. Sijainti on kaikin puolin oivallinen, ja hotelliin pääsee vielä sisään suoraan ykköslaiturilta, laiturin pohjoispäästä. Siis jos tulee Helsingistä, jatkaa vain junan menosuuntaan parisataa metriä.

Toijala, klo 18:00

Lapsi itkee, ja tunnemme muiden katseet niskoissamme.

Hotelli oli uusi, joten kaikki paikat olivat puhtaita ja siistejä. Aulassa oli mahdollista käydä keittämässä lapselle iltapuuro, ja huoneessa oli pieni viileäkaappi, jossa säilytimme tytön mangososepurkkia. Sängyt olivat leveät ja peitot ilmavat. Nukuimme kaikki kylki kyljessä.

Iittala, klo 18:09

Juna ajaa aseman ohi ja peruuttaa takaisin. Lapsi huutaa. ”Kumpi meistä halusi tulla junalla?” Rouva kysyy sarkastisesti ja alkaa imettää tyttöä.

Jos voisin antaa joitain kehitysehdotuksia hotelli(ketju)lle, ehdottaisin värimaailman raikastamista. Vaikka huoneet olivat vastavalmistuneita, ruskean eri sävyistä rakennettu sisustus tuntuu jotenkin… tuhnuiselta. Vielä enemmän päivitystä kaipaisi kuitenkin aamiainen.

Parola, klo 18:17

”Näkyykö siitä Parolan Asemaa?” kysyy Rouva, blogien suurkuluttaja. Tyttö jatkaa ruokailuaan.

Aamiainen oli sinänsä monipuolinen mutta aika tavallinen hotellin perusaamiainen. Kuinka moni oikeasti tykkää vetisestä levymunakkaasta ja keitetyistä nakeista? Ja onko ne väsyneet karjalanpiirakat ja liian löysäksi jätetyt kananmunat munakuppeineen pakko olla joka hotellin aamiaislistalla? Syökö joku munia munakupeista muualla kuin hotelleissa?

Pisteet mustasta makkarasta, miinus siitä, että makkaran kuori oli niin sitkeää, että makkara hajosi sitä leikatessa.

Hämeenlinna, klo 18:23

”Joko me ollaan Hämeenlinnassa?”

Hotellin aamiaisesta saisi pienellä lisäpanostuksella tosi kivan.

Aamupala olisi kaivanut lisää raikkautta. Lisää kasviksia. Kalaa – muutakin kuin säilykesilliä.  Vähemmän mutta laadukkaampia vaihtoehtoja. Vaikkapa jotain paikallista.

Tai mitenkäs vaikka sellainen, että kun ravintola on kuitenkin ”italialaistyyppinen”, aamiainen olisikin tehty italialaisessa hengessä? Just sayin’.

No juu, yleensä otammekin hotellin, jossa ei ole aamupalaa, sillä harvassa on sellaiset aamiaiset kuin Klaus K:ssa tai Kööpenhaminan Axel Guldsmedenissä.

Turenki, klo 18:31

Tyttö nukahti Rouvan syliin. Onneksi äidillä on iPhone ja Pinterest. Toivotaan, että tyttö ei herää. Niin varmaan toivovat vieruskaveritkin.

Olimme ensimmäistä kertaa hotellissa koiran kanssa, ja se oli kyllä kivaa. Eppu viihtyi hyvin huoneessa, ja meillekin oli helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia hoitopaikasta ja koiran noutamisesta. Ja mikä parasta: pystyimmekin jäämään reissulle yhdeksi yöksi pidempään! Meidän oli nimittäin tarkoitus palata kotiin jo lauantaina, mutta kuulimme, että Tullikamarin Pakkahuoneella järjestettäisiin sunnuntaina designtori, joten jäimmekin yhdeksi yöksi pidempään. Ihan tuosta noin vain.

Ryttylä, klo 18:38

Tyttö heräsi ja alkoi ryttyillä. Imetys jatkuu.

Niin, mitenkäs se Tampere? Tosi kiva. Tykätään. ”Vähän niin kuin kaupunki, mutta pienempi”, heitin vaimolleni leikilläni. Oikeasti, Tampereella on kyllä kaupungin kokoon nähden hyvä tarjonta ravintoloita, kahviloita ja erikoisliikkeitä, ja helsinkiläinenkin jaksaa kierrellä niitä pari päivää. Ja Rouvan on aina päästävä kiertämään edes muutama kirppari Tampereella.

Riihimäki, klo 18:52

”Hyvät matkustajat, odottelemme vielä Lahden suunnan matkustajia.” ”Jätetään ne”, sanon. Paikallaan oleva juna tuntuu luonnottoman hiljaiselta, vaikka se on täynnä. Ihmiset kuiskaavat toisilleen, ja odotan, milloin vauva alkaa taas parkua.

Pohdin aiemmassa jutussani ravintoloiden palvelua, ja sen kommenteissa joku arvosteli tamperelaista palvelukulttuuria. Minä en kyllä tätä allekirjoita. Tampereella saimme joka paikassa ystävällistä ja asiallista palvelua. Jopa ravintoloissa, joihin pölähdimme pienen vauvan kanssa. Ravintoloista ei enempää, sillä palaan Tampereen ruokavinkkeihin toisessa jutussa.

Hyvinkää, klo 19:00

Jaahas, nyt tulee tättärää. ”Tule tänne isille.”

Jokela, klo 19:07

”Miksi sinua ei kiinnosta nämä omat lelut? No räplää sitä kameralaukkua.”

Järvenpää, klo 19:14

Vauva loikoilee puolittain istuen penkillä, tutkii kameralaukkua ja maistelee sen hihnaa. ”Voikohan se vaippa olla märkä, kun se on noin levoton?” ”Ei, se on vaan tämä kellonaika.” ”Niin, joo. Enää puolisen tuntia.” 

Kerava, klo 19:20

”Aurinko kun päätti retken…”

Tampereella sattui olemaan tänä viikonloppuna useampikin tapahtuma. Oli Tampereen joulutoria ja Tallipihaa, joissa oli myynnissä huovutettuja asioita ja erilaisia tonttukoristeita. Huomattavasti kiinnostavammat tapahtumat olivat kuitenkin lauantaiset antiikkimarkkinat Näsilinnassa ja sunnuntain designtori Pakkahuoneella.

Tikkurila, klo 19:28

Tyttö on rauhoittunut ja keskittyy näpelöimään kameralaukkuani.

Olimme Näsilinnan antiikkimarkkinoilla sen verran myöhään, että parhaat tavarat oli jo viety päältä. Olin kuitenkin vaikuttunut itse rakennuksesta.

Luin rakennuksen, oikealta nimeltään Milavidan palatsin, traagisesta historiasta ja nykytilasta ja hämmästyin, miten niin hienolle paikalle ei löydy käyttöä ja rahaa kunnostamiseen. Eikö tänne saisi vaikka upean ravintolan?

Pasila, klo 19:38

”Pistäpäs pienelle jo vaatteita päälle.”

Vanhoja tehdasrakennuksia Tampereella on osattu hyödyntää. Designtori toi Tullikamarin Pakkahuoneella hauskasti yhteen usempia tamperelaisia ja vähän muualtakin tulleita suunnittelijoita ja muita design-henkisiä yrittäjiä. Tapahtuman järjesti DesignOnTampere-yhdistys, joka julkaisee myös karttaa Tampereen kiinnostavimmista yrityksistä.

Helsinki, klo 19:52

”Sitten puuroa keittämään ja nukkumaan.”

Helsinki, klo 22:45

Tyttö on nukkumassa, ja niin pitäisi olla minunkin. Viimeiset kuvat paikalleen ja pikainen oikoluku.

Kaksi yötä ja kolme päivää toisessa kaupungissa, ja on kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla.

Palataan Tampereen ostos- ja ruokailuvinkkeihin alkavalla viikolla vielä uudelleen.