Eilisessä ravintolajutussani olisi voinut olla vielä yksi paikka lisää, mutta päätin että siinä on aihetta toiseen juttuun. Juttuun, jossa ihmetellään, miksi rennoiksi mainostetut ravintolat tuntuvatkin olevan jotain muuta.

Rento ravintola #1

Rouva kävi lounaalla vaunujen kanssa helsinkiläisessä, rennoksi itseään kutsuvassa, hieman tavallista lounasravintolaa tasokkaammassa paikassa. Kiireisin lounasaika oli jo takana, ja ravintolassa oli hyvin tilaa.

”Anteeksi, voivatkohan nämä vaunut olla tässä pöydän vieressä?” Rouva tiedusteli ystävällisesti asettaessaan vaunut kahden pöydän väliin, pois kulkuväylältä. ”No, kunhan et tuki kenenkään tietä”, kassakoneen takana oleskeleva tarjoilija vastasi. ”Niin, eli onko tässä hyvä paikka vaunuille?” Rouva tiedusteli uudelleen ja sai jonkinlaisen myöntävän vastauksen.

Tyttö alkoi olla vaunuissa jo hieman levoton. Odoteltuaan ruokaansa omasta mielestään hieman liian pitkään Rouva kävi kysymässä, olisiko annos jo valmis. Siitä hetken päästä tarjoilija kävi nakkaamassa lautasen pöytään, tokaisi: ”Eihän tässä mennyt kuin 13 minuuttia, oliko sulla sitten johonkin kiire?”, ja kääntyi kannoillaan kuuntelematta vastausta.

Rento = tyly ja ylimielinen palvelu.

Menemmekö toisen kerran? Tuskin.

Rento ravintola #2

Heinäkuu 2011. Lounas eräässä Turun kehutuimmista ravintoloista, jota myös markkinoidaan rennolla palvelulla. Seisomme oviaukossa ihmettelemässä, mihin voimme istua, sillä paikka näyttää täydeltä. Tarjoilijat parveilevat salissa, eikä ketään tunnu kiinnostavan, että oviaukossa seisoo kaksi asiakasta. Lopulta meidän jälkeen ravintolaan tuleva asiakas kehottaa, että menemme itse etsimään pöydän peremmältä.

Ensimmäinen kosketuksemme tarjoilijoihin oli, kun eräs heistä tuli kysymään, mitä ottaisimme. Pöydissä ei tosin ollut lounaslistoja, joten menu olisi pitänyt osata selvittää itsenäisesti jostain muualta.

Ruoka oli kyllä oikein maukasta, mutta ruoan jälkeen yritimme ottaa yhteyttä tarjoilijaan kahvitilausta varten. Tarjoilijoita vilisi pöytämme vierestä jatkuvasti, sillä istuimme suoraan keittiön ikkunan vieressä. Yksikään heistä ei luonut katsettakaan meihin päin, vaikka yritimme saada heihin katsekontaktia ja viittoa heille.

Lopulta jouduin korottamaan ääntäni, jotta saisin tarjoilijan huomion. ”Anteeksi, ehtisitkö käymään täällä?”, on kysymys, jota ei haluaisi joutua esittämään tämän tason ravintolassa.

Maksaessamme laskua, luettelimme kassalle, mitä olimme syöneet. Ihmettelimme, kun jälkiruoaksi nauttimistamme cappuccinosta ja espressosta ei veloitettu mitään. ”Niin, ne kuuluvat lounaan hintaan”, kassaneiti ilmoitti. Jaa jaa, eipä kukaan muistanut kertoa, joten olisimme voineet lähteä ilman niitä, ja kyllä ainakin minusta olisi ollut kiva tietää, että ne sisältyvät lounaan hintaan.

Rento = ylikiireinen ja välinpitämätön palvelu.

Menemmekö toiste? En usko.

(Hieman erikoista oli palvelu myös toisessa turkulaisessa tasokkaassa ravintolassa, jonka kuvauksessa sana rento esiintyi heti ensimmäisenä.)

Rento ravintola #3

Trendikäs ja rento kuppila Helsingissä, tarjoaa keittoja ja muita kevyitä lounasannoksia. Kassakoneen takana seisovaa miestä ei voisi vähempää kiinnostaa kertoa ruokalistan sisällöstä. ”Ottaisin annoksen X”, sanon. ”Sitä ei ole”, saan vastaukseksi. ”Jaa, no sitten tuo annos Y”, yritän. ”Joo, sekin on loppu”. ”No mitäs teillä sitten on?” joudun kysymään. Pyytäessäni vettä hän katsoo minuun sanomatta sanaakaan ja osoittaa sormella toiselle tiskille, jossa on vesikannuja. Ei näin.

Rento = eleetön ja olematon palvelu.

Menemmekö toiste? Ei, sillä paikkaa ei enää ole. Sama henkilökunta jatkaa kyllä samassa paikassa uuden ravintolan pyörittämistä. Ei kiinnosta kokeilla.

Rento ravintola #4

Rouva hämmästeli tuota ensimmäisenä kerrottua kokemusta Facebookissa, ja hänen ystävänsä kertoi omasta käynnistään eräässä toisessa samalla kadunpätkällä sijaitsevassa ravintolassa. Siellä lapselle ei suostuttu järjestämään istumapaikkaa, sillä lapsi ei syönyt ravintolassa.

Tarkistin ravintolan WWW-sivut. Kyllä, ”rento” oli tämäkin ravintola.

***

Vastedes tämän R-sanan mainitseminen ravintolan kuvauksessa laittaa ainakin omat hälytyskelloni soimaan. Jos rennon ravintolan henkilökunta onkin koppavaa, välinpitämätöntä tai ylimielistä, valitsen mieluummin sen muodollisemman ruokapaikan. Sellaisen, jonka henkilökunta on koulutettu ottamaan asiakkaansa vastaan ystävällisesti. Rentous kun ei synny tarjoilijoiden vaatetuksesta, ravintolan sisustuksesta tai tavasta, jolla pöytä on katettu.

Eikä varsinkaan siitä, että kyseinen sana on mainittu ravintolan WWW-sivuilla.