Tasan vuosi sitten tänään oli päivä, jolloin elämämme muuttui pysyvästi. Huomasin sen sattumalta, kun poistin vanhoja tekstiviestejä puhelimestani.

6.9.2011: ”Näetkö saman kuin minä?” Viestissä on liitteenä kuva Clearblue-tikusta, jossa komeilee selkeä sininen plussa.

”Haaa onnea :)”, vastaa kaverini.

”Nooo… Pitää varmistaa vielä pari kertaa :)”, lopetan keskustelun.

Lisätestejä tehtiin todella vielä kaksi, eri tuotteilla. Kaikki näyttivät samaa tulosta.

Seuraavat viikot taisivat olla yhdet elämän hitaimmista. Ja pelottavimmista. Onko kipuja? Vihlooko jostain? Vuotoa? Ja pari kertaa, kun jotain epäilyttävää ilmeni, olimme jo varmoja, että peli on menetetty.

26.9.2011: ”Ensimmäisessä ultrassa kaikki hyvin. Kai se pitää nyt uskoa, kun lääkärikin niin sanoo. Raskaana ollaan!”

Helpotus oli sanoinkuvaamaton.

29.9.2011: ”Juustokauppias sattui samaan bussiin. Totesi, että Rouva on näemmä alkanut ostaa vain pastöroituja juustoja. Ja onnitteli 🙂 Aika tarkka vainu.”

25.10.2011: ”Kaikki hyvin ultrassa. Se oli viisi senttiä pitkä ja heilutteli kovasti käsiään ja jalkojaan.”

Nämä viestit jäivät talteen.