36. raskausviikko, ja Rouvan ensimmäinen viikko äitiysvapaata takana. Kuukausi laskettuun aikaan. Tällä viikolla Vauvan odotus -opus kertoi, että myös isä voi kuvitella olevansa raskaana ja kokea raskauden oireita: pahoinvointia, päänsärkyä ja vatsan turpoamista.

”…kun mies kuukausitolkulla kulkee ympäriinsä pää täynnä ajatuksia synnytyksestä puhumatta niistä kenelläkään hän on melkoisessa paineessa. (…) Paineen on purkauduttava jollain tavalla ja jos sitä ei pueta sanoiksi, kääntyy se sisäänpäin.”

No jopas. Itse syyttäisin sisäisestä paineesta ja vatsan turpoamisesta ennemminkin pääsiäisen aikaan nautittua mämmikiloa. Tai liian vähäistä liikuntaa.

Mutta mistäs sitä tietää, jos joku todella on niin pakahtua isyyden taakkaansa ja puhumattomuuteensa, että saa siitä fyysisiä oireita. Onneksi aloitin tämän palstan pitämisen hyvissä ajoin, vaikken osannut edes ajatella, että juttuni olisivat suorastaan terveysvaikutteisia.

”Samalla hän on tietenkin huolissaan ja hermostunut siitä, meneekö kaikki hyvin ja selviääkö hän isänä olemisesta.”

Odotuskirja on todella ollut alusta asti huolissaan hermoistani ja yöunistani ja varoitellut siitä suuresta taakasta, joka harteilleni nyt laskeutuu. Kovin huomaavaista, ja toimisi ihan hyvin, jos olisin noin viisitoista vuotta nuorempi. Ajatukseni isyydestä ovat kuitenkin muuta kuin huolta, pelkoa ja hermostusta. Olen enemmänkin odottavan utelias ja kiinnostunut.

Kokemukseni vauvoista on hyvin vähäinen ja pienistä tytöistä lähes olematon. Vaipan vaihdon oppii varmasti päivässä, ja ensimmäiset kuukaudet vauva tarvitsee lähinnä läheisyyttä, sopivasti ravintoa, paljon unta ja tukea niskan taakse nostettaessa.

Mutta millaista on sitten olla pienen tytön isä? Prinsessaleikkejä ja satubalettia? Barbie-nukkeja ja hevosia? Onko kaikilla pikkutytöillä sisäsyntyinen tarve saada itselleen vaaleanpunaisia asioita? Leikkivätkö tytöt lainkaan legoilla ja Brion junaradoilla? Ovatko tytöt oikeasti rauhallisempia kuin pojat vai opetetaanko heidät siihen pienestä pitäen? Kai tytötkin pitävät askartelusta, muovailusta ja piirtämisestä? Siirtyvätkö äidin ja isän kiinnostus ruokaa ja musiikkia kohtaan myös lapselle?

Odotan jo kovasti, että pääsen tutustumaan tyttöön ja kysymään näitä asioita häneltä itseltään. Suurin kysymys on ehkä se lego-juttu.