Viime viikko oli täynnä suuria päätöksiä: ensin lastenvaunut, sitten tapetit ja lopuksi vielä uusi senkki olohuoneeseen!

Tapettipäätös oli oikeastaan kypsynyt jo pari viikkoa sitten (ks. Tapettien valinnan aika), ja tässä ne nyt ovat: Lastenhuoneeseen Ken kiuruista kaunein – Design Birger Kaipiainen. Rouva huokaili, että tapetti on seinällä vielä kauniimpi kuin hän uskoikaan.

Makuuhuoneeseen Punos – Design Veikko Roikonen. Tapetti on aito 1950-luvun paperitapetti, eli rullat on todella painettu 60 vuotta sitten. Tapetti vaati hieman enemmän askartelua, sillä vuodat laitettiin seinälle limittäin, ja jokaisesta vuodasta oli itse leikattava ikkunanpuoleiselta sivulta kaistale pois.

Jännitin tapetointia jotenkin tosi paljon enkä olisi millään halunnut ryhtyä hommaan. Siksipä se taisi viivästyäkin, vaikka lupailin tekeväni sen jo pari viikkoa sitten (ks. Retki eteiseen). No, en oikeastaan itsekään usko näihin suunnitelmiini remonttiaikatauluista. Ehdin stressata töissä aivan tarpeeksi projektien aikataulujen suhteen, joten kotona haluan odottaa enemmänkin sopivaa inspiraatiota.

Tapetointi olikin helpompaa kuin muistin. Tai sitten minusta on vaan tullut huomaamattani luonnonlahjakkuus siinä.

Lastenhuoneen viimeinen tekemätön remonttihomma on ovien ja listojen maalaus. Ovesta on jo poistettu vanhat maalit, ja sain sen laitettua alustavasti saranoille. Alustavasti siksi, että ovi on aivan aavistuksen verran liian leveä, vaikka mittasin, että se sopisi aukkoon hyvin. Tämän huomattuani kyllästyin hommaan, ja se jäi odottamaan seuraavaa inspiraatiopuuskaa.

Palataan siihen uuteen senkkiin myöhemmin.