Kyllä potilas on asiakas

Reilu kuukausi sitten julkaisemani juttu Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa on kerännyt Lilyn Facebook-mainoksen ansiosta viimeisen viikon aikana reilut 17 000 lukijaa ja toista sataa kertomusta neuvola- ja synnytysosastokokemuksista. Kommenttien perusteella hoitohenkilökunta ei tosiaan aina muista tekevänsä asiakaspalvelua.

2012-03-21-062.jpg

Kuvassa oleva HUS:n tornisairaala Meilahdessa ei liity juttuun millään tavalla

Pitää toki huomioida, että negatiivisia kokemuksia jaetaan mieluummin kuin positiivisia tai neturaaleja.

Parissa kommentissa esitettiin ajatus, että hoitohenkilökunnalta ei voisi vaatia asiakaspalvelua, sillä potilas ei ole asiakas ja hoitotyö ei ole asiakaspalvelutyötä. Terveydenhuolto on pelkkää diagnosointia, parantamista ja hoitamista, eikä siinä olla palveluammatissa. Mielenkiintoinen näkökulma.

Mikä oikeastaan on asiakaspalvelun määritelmä, ja kuka tekee asiakaspalvelua?

Palvelu on jotain, missä tuotetaan toiselle henkilölle jotain aineetonta lisäarvoa, olkoon sitten hyvää mieltä tai terveyttä. Hoitotyö on siis palvelua, sitä ei voitane kiistää. Mutta onko potilas vain potilas vai onko hän myös asiakas?

Monet varmasti ajattelevat, että asiakkaita ovat ne, jotka ostavat joltain yritykseltä jotain, ja yrityksen tulee tarjota heille asiakaspalvelua. Jos palvelua tuottaakin voittoa tavoittelematon ja julkisella rahoituksella pyörivä organisaatio, palvelun kohde ei enää olekaan asiakas vaan tässä tapauksessa vain potilas. Onko henkilö sitten yksityislääkärillä käydessään jollain tavalla enemmän asiakas? Palvelusta maksetaan kuitenkin silloin yritykselle.

Itse ajattelen, että asiakaspalvelua on kaikki se, kun jonkin organisaation edustaja omassa työroolissaan kohtaa kasvotusten tai jonkin viestintävälineen välityksellä henkilön, joka käyttää, on aikeissa käyttää tai on käyttänyt organisaation palveluita.

Jos lääkärin tehtävä on vain diagnosoida ja parantaa ja hoitajan tehtävä vain hoitaa, eikö voisi sanoa, että myyjän tehtävä on vain myydä ja tarjoilijan vain tarjoilla, ja asiakaspalvelijat ovat jossain muualla? (Näin toki onkin monesti, mutta se on toinen juttu.)

Olivatkohan ”potilas ei ole asiakas”-kommentoijat itse hoitohenkilökuntaa? Jos olivat, onko alalla pieni remontti paikallaan, muuallakin kuin kiinteistöissä?

Uuden terveydenhuoltolain myötä meillä kaikilla on vuonna 2014 mahdollisuus valita sekä terveysasemamme että erikoissairaanhoidon yksikkömme vapaammin valtakunnallisesti. Ehkä tämä valtakunnallinen kilpailu saa hoitoyksiköt huomiomaan myös asiakaspalvelun. Paino sanalla asiakas.

Aivan oma käsitteellinen juttunsa on sitten se, onko synnyttäjä potilas ja onko kätilön työ sairaanhoitoa. Eihän tämä raskaus mikään sairaus ole.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Uutiset ja yhteiskunta

Synnyttäjänpelko

Vaikka raskautta on kestänyt jo lähes kahdeksan kuukautta ja lapsen tulo lähestyy, synnyttäminen on ollut tähän asti melkoinen tabu. Rouva on yrittänyt aktiivisesti kieltää koko asian, mutta perhevalmennuksessa se oli pakko kohdata. Nyt synnytys alkoikin vaikuttaa yhtäkkiä hirveän konkreettiselta ja tapahtuvan pian. Oikeastaan ihan milloin tahansa.

img_2463.jpg

Kätilöopiston sairaalaan Haikaranpesä-osasto vaikutti kivalta – tai ainakin niin kivalta kuin sairaalan osasto voi ylipäänsä vaikuttaa. Mahdollisuus jäädä perhehuoneeseen synnytyksen jälkeen olisi mukavaa, mutta eihän sitä tiedä, ovatko ne kaikki täynnä, kun hetki koittaa. On myös täysin mahdollista, että koko sairaala on niin täynnä, että käsketään ottaa yhteyttä joko Naistenklinikkaan tai Jorviin. Ei kuulostanut kyllä hyvältä sekään vaihtoehto, että siinä tapauksessa voi myös mennä kuumaan suihkuun ja soitella parin tunnin päästä uudelleen, olisiko sulku purettu.

Valmennuksen pitänyt kätilö oli oikein ihana, ja toivotaan, että satumme paikalle juuri hänen vuorollaan. Siitäkin huolimatta Rouva vaikutti valmennuksen jälkeen melko järkyttyneeltä. Nyt on pakko ajatella kaikkia niitä asioita, jotka on voinut sulkea tähän asti mielestään, kuten toiveet synnytysasennosta, kivunlievityksestä tai isän roolista synnytyksessä. Nämä ajatukset pitäisi myös kirjata ylös dokumenttiin, joka on otsikoitu synnytyssuunnitelmaksi. Aika mahtipontista. Olemme myös sopineet muutaman viikon päähän kätilön kanssa synnytyksen suunnitteluajan. Kaikenlaista.

Rouvan reaktio pelkkään puheeseen kivusta ja sen lievityksestä oli niin voimakas, että herra kehitti siitä itselleen aivan uudenlaisen pelon. Se on synnyttäjänpelko – siis pelko synnyttäjää kohtaan. Ei pidä ymmärtää väärin, vaimoni on hyvin suloinen, mutta en osaa edes kuvitella, millainen pieni perkele hänestä kuoriutuu näin extreme-tilanteessa.

Miehen on sekä varauduttava kuulemaan kaikenlaista lasta ulos pusertavan naisen suusta että hyväksyttävä tämän silmitön viha loukkaantumatta. Ei tule olemaan helppoa. Ei myöskään se sivusta katsominen, kun ei itse voi vaikuttaa mihinkään tai auttaa asiassa. Toivottavasti Rouva ei kuitenkaan käytä hirveästi nyrkkejään tai toteuta Vuoden mutsi -kirjan neuvoa miehen puremisesta.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe