Synnyttäjänpelko

Vaikka raskautta on kestänyt jo lähes kahdeksan kuukautta ja lapsen tulo lähestyy, synnyttäminen on ollut tähän asti melkoinen tabu. Rouva on yrittänyt aktiivisesti kieltää koko asian, mutta perhevalmennuksessa se oli pakko kohdata. Nyt synnytys alkoikin vaikuttaa yhtäkkiä hirveän konkreettiselta ja tapahtuvan pian. Oikeastaan ihan milloin tahansa.

img_2463.jpg

Kätilöopiston sairaalaan Haikaranpesä-osasto vaikutti kivalta – tai ainakin niin kivalta kuin sairaalan osasto voi ylipäänsä vaikuttaa. Mahdollisuus jäädä perhehuoneeseen synnytyksen jälkeen olisi mukavaa, mutta eihän sitä tiedä, ovatko ne kaikki täynnä, kun hetki koittaa. On myös täysin mahdollista, että koko sairaala on niin täynnä, että käsketään ottaa yhteyttä joko Naistenklinikkaan tai Jorviin. Ei kuulostanut kyllä hyvältä sekään vaihtoehto, että siinä tapauksessa voi myös mennä kuumaan suihkuun ja soitella parin tunnin päästä uudelleen, olisiko sulku purettu.

Valmennuksen pitänyt kätilö oli oikein ihana, ja toivotaan, että satumme paikalle juuri hänen vuorollaan. Siitäkin huolimatta Rouva vaikutti valmennuksen jälkeen melko järkyttyneeltä. Nyt on pakko ajatella kaikkia niitä asioita, jotka on voinut sulkea tähän asti mielestään, kuten toiveet synnytysasennosta, kivunlievityksestä tai isän roolista synnytyksessä. Nämä ajatukset pitäisi myös kirjata ylös dokumenttiin, joka on otsikoitu synnytyssuunnitelmaksi. Aika mahtipontista. Olemme myös sopineet muutaman viikon päähän kätilön kanssa synnytyksen suunnitteluajan. Kaikenlaista.

Rouvan reaktio pelkkään puheeseen kivusta ja sen lievityksestä oli niin voimakas, että herra kehitti siitä itselleen aivan uudenlaisen pelon. Se on synnyttäjänpelko – siis pelko synnyttäjää kohtaan. Ei pidä ymmärtää väärin, vaimoni on hyvin suloinen, mutta en osaa edes kuvitella, millainen pieni perkele hänestä kuoriutuu näin extreme-tilanteessa.

Miehen on sekä varauduttava kuulemaan kaikenlaista lasta ulos pusertavan naisen suusta että hyväksyttävä tämän silmitön viha loukkaantumatta. Ei tule olemaan helppoa. Ei myöskään se sivusta katsominen, kun ei itse voi vaikuttaa mihinkään tai auttaa asiassa. Toivottavasti Rouva ei kuitenkaan käytä hirveästi nyrkkejään tai toteuta Vuoden mutsi -kirjan neuvoa miehen puremisesta.

Kommentit (27)
  1. Moi Tommi, olipa jännä törmätä entiseen työkaveriin tämän blogin kautta ;), en tiedä tunnistatko :).

    Olen lukenut näitä juttuja ja kommentteja tietämättä itkeäkö vai nauraako. Kaikilla on äitiydestä ja synnyttämisestä oma näkemyksensä ja ne kaikkein jyrkimmät ja syyllistävimmät ovat aika korneja fanaattisuudessaan. ”Kun minulla kaikki sujui hyvin, nopeasti ja kivuttomasti, niin muillakin sujuu ja valitus/pelko on turhaa”, tms schaibaa. Minulla ne menee yleensä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

    Itse olen 7.kuulla esikoistani odottaen ja vaadin heti alusta asti suunniteltua sektiota. Sain sen, mutta se 1,5h keskustelu (=väittely) lääkärin kanssa, 5 kandin tuijottaessa taustalla hiljaisen kauhistuneina, oli jotain tragikoomista, asiattomuuksiin mentiin puolin ja toisin. Meille riitti onneksi yksi ”keskustelukerta”, varmaan siksi että synnytyspelon voinee parantaa, mutta hankalaa luonnetta ei (ainakaan muutamalla tapaamiskerralla). Asiaa ihmetteleville TheÄideille olen todennut, että jätän alatiesynnyttämisen Tosinaisille. Minun sektioni ei tosin pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin minulle, miehelleni ja hoitaville lääkäreille. Mutta kaikkia kiinnostaa ja kaikilla on mielipide. Sanonta ”opinions are like assholes, everybody’s got one” pitää todellakin paikkansa.

    Toivotan teille kaikkea hyvää ja mahdollisimman kivutonta synnytystä! Ja muistakaa vaatia, vaatia ja vaatia kivunlievitystä. Jos vaimosi ei kipujen keskellä jaksa, sinä jaksat. Uskon että pidät hyvää huolta hänestä tuon kokemuksen läpi.

    Tsemppiä!

    KaisaK

  2. Tinttinen: Kiitos, terveiset on menneet perille.

    Vierailija 31.3.: Eksypä tänne useamminkin.

    RagDoll: Hyvä, että naurattaa. Huumori on vaikea laji, ja on aina riski, että joku ottaa sarkastisiksi (tms.) tarkoitetut tekstini liian tosissaan 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *