Täytyy sanoa, että hämmästyin itsekin tehokkuuttani. Kun viikko sitten lastenhuoneen seinien ja katon tasoittaminen oli vielä kesken (ks. Pölyinen viikonloppu), nyt huone on jo maalattu ja remontin viimeinen pölyinen vaihe ohitettu. Jee!

Katto oli maalauskunnossa sunnuntaina, ja itse maalaus oli teippauksineen vain tunnin homma. Yritin tuulettaa Tixomatt-höyryjä ulos ja pitää makuuhuoneen ovea kiinni, sillä liuottimen huurut eivät liene hyväksi kenellekään meistä.

Katon alkydimaaliin verrattuna seinien maalaaminen akrylaattimaalilla on siistiä ja kivaa hommaa. Pohjamaalin vetäisin seinään jo viime viikon tiistaina, minkä jälkeen tasoitin vielä joitain kohtia, joissa tasoitteeseen oli jäänyt ilmakuplien kohtiin reikiä.

Tämän viikon maanantai-iltana seinät saivat lopullisen maalarinvalkoisen Harmony-maalipinnan, joten seinät alkavat olla päätyseinän tapettia lukuunottamatta valmiit. Maalaushommista jäljellä ovat puuosien ja ikkuna- ja patterisyvennysten maalaus. Lisäksi huoneen oviaukkoon pitäisi sijoittaa ovi, jota siinä ei ole ennen ollut. Ovi meillä jo on, mutta joku on maalannut sen siniseksi. Edessä on siis jälleen kuumailmapuhallusta (ks. Putkiremonttipäiväkirja: Laiska töitään latelee).

Nyt vanhasta keittiöstä muistuttaa enää lattiassa oleva alakaapiston hahmo ja huoneen toisessa päässä lautalattiassa oleva reikä, josta vanha viemäri sukelsi lattian sisään. Muuten ei uskoisi, että tässä on vielä vuosi sitten laitettu ruokaa, pesty pyykkiä ja pyöritetty tiskikonetta.

Lattian värieron toivon tasaantuvan, kun maalipinta saa valoa. Nyt pitäisi keksiä, mistä saisin oikeanlaisen lattialistan pitkälle seinälle. Keittiön alakaappien takana kun ei ole koskaan listaa ollutkaan.

Vielä kun osaisi kutsua huonetta lastenhuoneeksi. Puhun edelleen huoneesta keittiönä, vaikka keittiö onkin sijainnut toisessa huoneessa jo useamman kuukauden. Ehkä se tapahtuu sitten, kun lapsi on saapunut huoneeseen. Tai viimeistään sitten, kun hän alkaa itse ihmetellä sitä, miksi isi sanoo hänen nukkuvan keittiössä.