Syksyn kulttuurikierrokseni ulottui myös Jyväskylään, kun kuulin Jyväskylän kaupunginteatterin tuovan ohjelmistoonsa Andrew Lloyd Webberin Evita-musikaalin. Musikaalin on ohjannut Jukka Keinonen. Olen kyllä nähnyt Evitan aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jyväskylän teatteri esittää Lloyd Webberiä. Halusin siis todistaa itsekin tämän merkkitapauksen ja otin mukaan myös tyttäreni.

Evita on tositapahtumiin perustuva tarina, joka kertoo Eva Perónista os. Duarte (Saara Jokiaho / Anna-Maija Oka). Hän tulee tunnetuksi Argentiinan presidentin, Juan Peronin (Paavo Honkimäki) puolisona ja kansan rakastamana hyväntekijänä, mutta kuolee syöpään vain 33-vuotiaana. Evan suosio saavuttaa niin käsittämättömät mittasuhteet, että hänen kuolemansa jälkeen Evitana tunnettu Eva yritetään julistaa jopa pyhimykseksi.

Evitan tarina alkaa Evan hautajaisista, joista siirrytään Evan nuoruuteen, jossa Eva haaveilee muutosta Buenos Airesiin. Tarinaa kuljettaa eteenpäin Che Guevara (Miika Laakso), toinen argentiinalainen legenda, joka ei kuitenkaan todellisuudessa ole koskaan tuntenut Evaa. Che paitsi kertoo Evan tarinaa myös kritisoi sitä, miten Evaa pidetään hänen kuolemansa jälkeen pyhimyksenä.

Tarinan mukaan Eva kiipi sekä näyttelijäksi että Buenos Airesin seurapiireihin reittä pitkin, ja musikaali antaakin hänestä kuvan enemmänkin häikäilemättömänä pyrkyrinä. Mikä sitten on totta ja mikä musikaalin sanoitukset tehneen Tim Ricen ja käsikirjoituksen pohjalla olevan kirjan tekijän tulkintaa on toinen asia.

Musikaalina Evita on poikkeuksellinen, sillä se on läpilaulettu, eli esityksessä ei puhuta juuri lainkaan. Dialogin sijaan tarinaa viedään eteenpäin useilla soolonumeroilla ja varsinkin kertoja Chen äänellä. Musikaalin tunnetuimmat kappaleet ovat varmasti kaikille tuttu Don’t Cry for Me Argentina, Another Suitcase in Another Hall sekä vuoden 1996 Evita-elokuvaa varten sävelletty ja alun perin Madonnan esittämä You Must Love Me, josta on tullut myös osa näyttämöversiota.

Jyväskylän kaupunginteatterin toteutus on erittäin hyvä! Jyväskylässä on selvästi panostettu viime vuosina näyttelijöihin, jotka ovat myös erinomaisia laulajia, ja oli niin suuri ilo kuunnella kaikkia pääosia. Evitan roolissa on kaksoismiehitys, ja näin esityksen, jonka pääosaa esitti Saara Jokiaho. Tiesin Jokiahon upeaksi laulajaksi, ja tässä roolissa hän pääsi todella näyttämään parastaan. Niin teki myös Chen roolin esitänyt Miika Laakso.

On mainittava myös tangolaulaja Agustin Magaldin roolissa näytellyt Sami Ulmanen, jonka ääni oli varsinaista hunajaa, sekä koko ensemble, joka oli suorastaan häkellyttävän hyvä. Sanoisin jopa, että laulun suhteen musikaalin miehitys oli paras ja tasaisin, jota olen koskaan kuullut Jyväskylän kaupunginteatterissa, ja kaikissa isoissa rooleissa nähtiin vieläpä Jyväskylän teatterin omaa henkilökuntaa! Laulajia säestää kymmenhenkinen orkesteri, eli sointi on muutenkin vallan komeaa.

Annina Nevantauksen lavastus on melko pelkistetty, ja lavaa hallitsee kaksi isoa seinäelementtiä. Lavalla on siis paljon tilaa Jouni Prittisen koreografioille. Sari Suomisen puvustus on juuri ajankuvaan sopiva, ja Eva säkenöi paljettipuvussaan presidentin palatsin parvekkeella juuri niin ikonisesti kädet ilmaan ojennettuina kuin kuuluukin.

Musikaali ei ole varsinaisesti koko perheen esitys, ja tarina oli oman 11-vuotiaani mielestä synkkä. Hän myös oli järkyttynyt ymmärtäessään, ettei esityksessä puhuta lainkaan. (Olin ehkä aktiivisesti unohtanut kertoa tämän.) Mutta minä en tästä lannistu, vaan raahaan häntä jatkossakin mukanani musikaalikatsomoihin.

Suosittelen lämpimästi, ainakin aikuisempaan makuun. Ja kannattaa lähteä pidemmästäkin matkaa!

Kuvat: Jiri Halttunen