Onko sen englantilaisempaa asiaa kuin iltapäivätee? Siitä huolimatta en ollut koskaan aiemmin käynyt englantilaisella afternoon tealla. Asia oli korjattava, joten vein tyttären Lontoossa Mad Hatter’s Afternoon Tealle.

Liisa Ihmemaassa -teemainen iltapäivätee tarjotaan Sanderson-hotellin ravintolassa, ja pöydän varaaminen etukäteen on hyvin suositeltavaa.

Varasin pöydän heti ensimmäiselle päivälle Lontoossa. Laskeuduimme Heathrow’lle sunnuntaiaamuna yhdeksän jälkeen ja takana oli melko lyhyet yöunet. Söimme jo aiemmin päivällä kevyen sushilounaan ja kierreltyämme hieman kaupungilla suunnistimme Oxford Circuksen metroasemalta kohti Sandersonia ja iltapäiväteetä.

Ja voi mikä herkkutarjotin pöytään kannettiin! Kurkkuleivät, rapusämpylät, croque monsieurit, viiriäisen munat, mehushotit, sitruunakakut, suklaa-mokkatortut, suklaa-macaronsit, mansikkakeksit, marenkeja, mustikkasuklaata, skonsseja. Ja tietysti teetä ja tyttärelle kaakaota. Kaikki oli niin herkullista!

Syötävän määrä yllätti, ja makeaa oli todella mahan täydeltä. Makeaa oli itse asiassa niin paljon, että kaikkea emme pystyneet edes syömään yhdellä kertaa. Mutta ei hätää, tarjoilija kiikutti pöytään myöhemmin pienen pahvisen kantolaatikon, johon yli jääneet imellykset sai pakattua mukaan. Samanlaisia laatikoita näkyi myös muissa pöydissä.

Kun astelimme ravintolaan, omasta vaatetuksestaan hyvin tarkka tytär kiinnitti huomiota, että asiakkaat olivat pukeutuneet iltapäiväteelle juhlavaatteisiin ja hän koki, että me olimme farkuissamme alipukeutuneita. ”Ehkä heillä on jotkin juhlat”, pohdin ääneen ja kerroin hänen näyttävän erittäin sievältä farkkuhaalareissaan.

Myöhemmin huomasin pöytävarauksestani, että siinä kerrotiin dress coden olevan ”Smart Casual”. Hupsista.

Mikään ilmainen tämä iltapäivätee ei ole: aikuiselta hinta on 48 puntaa ja lapselta 35. Mutta kerrankos sitä.

Toinen hauska iltapäiväteepaikka olisi ollut kaksikerroksisen bussin kyydissä, ja ehkäpä sinne mennään sitten ensi kerralla!

Lisää Lontoosta:

• Isän ja tyttären matka Lontooseen

Nyt kun muut akuuteimmat asiat ja suurimmat huolet on saatu pyyhittyä pois mielestä, on aika palata Lontoon-matkaamme. Luvassa on vain kivoja juttuja ja kunnon eskapismia.

Olen haaveillut Lontoon-matkasta jo useamman vuoden. Edellisestä kerrasta ehti kulua 12 vuotta, ja ehdimme kyllä tällä välillä New Yorkiin useamman kerran.

Lontoo poltteli kuitenkin mielessä jo pidempään, ja viime vuonna kuume kasvoi entisestään, kun tytär innostui Harry Potter -kirjoista ja elokuvista. Sovimme hänen kanssaan, että luemme ja katsomme sarjan kolme ensimmäistä osaa ja sitten lähdemme käymään Lontoossa Harry Potter -elokuvien studiolla.

Vielä muutama kuukausi sitten pohdimme, lähtisimmekö matkalle koko perheen kanssa, mutta päädyimme lopulta siihen, että 3-vuotiaalle ja 3-vuotiaan kanssa Lontoo ei ole kovin miellyttävä matkakohde, ja saisimme lomastamme mahdollisimman paljon irti, jos lähtisimme sille tyttären kanssa ihan kahdestaan.

Helmikuun alkupuolella päätimme, että matka voisi tapahtua maaliskuussa ja ryhdyimme  tuumasta toimeen: varasin ensin kierroksen Warner Brothersin Harry Potter -studioille, seuraavaksi ostin lennot, sitten hankin liput kahteen musikaaliin ja kaikki muu suunniteltiin näiden ympärille.

Lontoon-lentoja sai todella edullisesti, kun tinki vähän matkustusajan mukavuudesta. Lähtömme oli hyvin aikaisin sunnuntaiaamuna ja paluu seuraavana lauantaina iltalennolla, joka laskeutui Vantaalle puolen yön jälkeen. Finnairin lennot maksoivat edestakaisin kahdelta hengeltä vain 220 €, kun emme laittaneet ruumaankaan matkalaukkuja.

Hotelliksi valikoimme Qbic Hotelin, jossa Rouva yöpyi viime syksynä omalla Lontoon-matkallaan ystävänsä kanssa. Kiva, moderni ja ekohenkinen hotelli sijaitsee Lontoon Citystä kivenheiton verran itään, Whitechapelin alueella. Ei kokolattiamattoja. Hotelli oli niin kiva, että voin jopa suositella sitä.

Lähin metroasema on Aldgate East, jonka lähin sisäänkäynti on vain korttelin päässä. Asemalle pääsee District- (vihreä) ja Hammersmith & City -linjoilla (vaaleanpunainen). Matka esim. Covent Gardeniin vie noin vartin, South Kensingtonin museoilla puolisen tuntia.

Hotelliyön hinta vaihteli n. 85 ja 120 euron välillä, joten se oli ihan kohtuuhintainen. Hotellin aamiainen maksoi 13 euroa, ja se oli hurjan hyvä. Tarjolla oli mm. mahtava valikoima leipiä, leikkeleitä, juustoja, muroja, pari lämmintä ruokaa, mitä tahansa kananmunia ja mahdollisuus paistaa itse vohveli.

Matka Heathrow’n lentokentältä hotellille tehtiin Heathrow Express -junalla, joka tuo lentokentältä vartissa Paddingtonin asemalle. Heathrow’lta kaupunkiin pääsee myös Piccadilly-linjan metrolla, mutta matka kestää sen verran pitkään, että pikajuna on miellyttävämpi, ellei sitten majapaikka satu sijaitsemaan juuri Piccadilly-linjan varrella kuten South Kensingtonissa.

Paluumatka oli tarkoitus tehdä samalla junalla, mutta päädyimme kuitenkin palaamaan hotellilta lentokentälle taksilla. Itäisestä Lontoosta sen matkan hinnaksi tuli 75 euroa.

Liikkuminen Lontoossa on hyvin vaivatonta, ja lapselle se  on vielä ilmaista. Suosikkini on tietysti Lontoon metro eli Undergrond eli Tube. Ensikertalaiselle metrokartta voi näyttää sotkuiselta, ja linjat on vielä nimetty numeroiden tai kirjainten sijaan nimillä (Circle, District, Central, Piccadilly…), mutta niihin tottuu nopeasti, ja opasteet asemilla ovat todella selkeät. Jos joutuu vaihtamaan metrojunasta toiseen, kannattaa varautua kulkemaan pitkiäkin matkoja laiturilta toiselle.

Tytär taas ihastui kaksikerroksisiin busseihin ja halusi kiivetä tietysti yläkerrokseen ja istua etupenkkiin. Jos siellä istui jo joku, hän sanoi kovaan ääneen: ”Excuse me” ja istui viereen. Yleensä siinä vaiheessa paikkaa tarjottiin myös minulle.

Ja hauskastihan bussista näkee myös maisemia. Bussissa istuen matkat tuntuvat jollain jännällä tavalla maantieteellisesti lyhyemmiltä kuin maan alla, kun näkee koko ajan missä ollaan menossa, mutta ajallisesti ne vievät pitkään, sillä bussit tuntuvat seisovan suurimman osan matka-ajasta liikennevaloissa.

Itse en tällä kertaa ostanut Oyster Card -matkakorttia, vaan maksoin matkani lähimaksuilla porteilla. Lähimaksuilla matkoista veloitetaan ensin kertamaksuja, mutta niillä on sekä päivittäinen että viikoittainen katto, joten Oyster Cardia ei tarvitse hankkia säästömielessä.

Sellainen varoituksen sananen kuitenkin, että kannattaa varata mukaan toinenkin maksuväline, jos sellainen on käytössä. Itselläni nimittäin OP-Visa lakkasi toimimasta metron porteilla jo ensimmäisen matkan jälkeen ilmaan mitään järkevää syytä useammasta yrityksestä huolimatta. Kaikkialla muualla maksut toimivat edelleen, mutta metrolippua en voinut ostaa. Ongelman selvittäminen olisi vaatinut yhteydenottoa OP:hen, mutta oli sunnuntai ja matka piti saada maksettua, joten siirryin maksamaan matkani puhelimeni Apple Paylla. Sillä maksettaessa puolestaan ensimmäinen yritys useimmiten epäonnistui mutta toisella maksu meni läpi.

Se mikä on muuttunut 12 vuodessa huomattavasti on, että tällä matkalla pystyin tarkastamaan kaiken mahdollisen kännykästä, ja sekä omassa että tyttäreni puhelinliittymässä oli EU-datapaketti, eli surffailusta kaupungilla ei tullut edes lisämaksua. Ja kyllä se helpotti asioita. Esimerkiksi edellisillä Lontoon-matkoilla en ole kulkenut juurikaan busseilla, sillä niiden reittien ja aikataulujen selvittäminen on ollut niin vaivalloista, mutta nyt Google Maps kertoi kaiken, mitä tarvitsin niistä tietää.

Paitsi sen, jos jokin kulkeekin poikkeusaikatauluissa. Olimme nimittäin myöhästyä Harry Potter -studiokierrokseltamme, sillä olimme ajatelleet mennä sinne pikajunalla Eustonin asemalta, mutta Google Maps ei osannut kertoa, että jonkin sähkö-/opastin-/tms.-vian vuoksi kyseisiä junia olikin juuri silloin peruttu ja ne kulkivat poikkeusaikatauluin.

Matkan piti kestää pikajunalla 15 minuuttia, mutta jouduimmekin taittamaan välin Watford Junctioniin hitaalla Overground-junalla, joka lähti vartin myöhemmin kuin suunnittelemani vuoro ja kesti 15 minuutin sijaan 50 minuuttia. Onneksi olin varannut sen verran hyvin aikaa, että olimme perillä juuri tasan neljältä, jolloin kierroksemme alkoi.

Matkamme oli hyvin aktiivinen. Olin suunnitellut etukäteen, missä haluaisin käydä tytön kanssa, ja katselin ennen matkaa, mihin kohteisiin liput voi hankkia vasta paikan päällä ja mihin puolestaan kannattaa tehdä varaukset jo ennen lähtöä. Ja hyvinhän sitä ehdittiinkin.

Seuraavissa postauksissa kerron lisää mm. Harry Potter -studiokierroksesta, ruokapaikoista, museoista, näköaloista ja musikaaleista. Tule katsomaan lisää lähipäivinä!