Harvoinpa tuntuu yhtä hyvältä tulla kotiin kuin tämän matkan jälkeen. Reissu oli toki hauska ja ikimuistoinen, mutta loppua kohti ikimuistoinen sai vähän toisenlaisen merkityksen.

Jos matka olisi ollut suunnitteilla vain viikkoa myöhemmin, olisi ollut aivan selvää, että sille ei lähdetä. Nyt kuitenkin lähdimme, ja onhan se myönnettävä, että oli aika kylmäävää lukea uutisia pitkin viikkoa. Maailma sulkeutuu ympärillä, matkustuskiellot kovenevat ympäri maailman ja massatapahtumia perutaan.

Lontoossa korona ei vielä viime viikolla näkynyt kuin julisteina käsienpesun tärkeydestä. Alkavalla viikolla tapahtumia on sitten jo peruttukin, ja esimerkiksi Harry Potter -studiokierros ei ole toistaiseksi avoinna. Viimeisin tieto teatterimaailmasta on, että teatterit jatkavat yhä näytöksiään, mutta tämä voi toki muuttua milloin tahansa kuten kaikki muukin tällä hetkellä.

Lentomme oli lauantaina vasta illalla, ja päivä tuntui kestävän ikuisuuden. Paluuseen liittyi myös puhelu koronainfoon, toinen terveyskeskuksen päivystykseen ja chättiyhteys lääkäriin, sillä lapsella oli kuumetta. Lääkärin mukaan oireet eivät kuitenkaan viitanneet koronaan vaan ihan vain nuhaan. Hoitelemme sitä siis kuumelääkkein ja levolla, mikä on melko helppo yhdistää joka tapauksessa edessä olevaan karanteeniin.

Seuraavat kaksi viikkoa ovatkin sitten mielenkiintoiset. Emme viitsi käytännössä viedä poikaakaan päiväkotiin, vaan vietämme ne neljästään neljän seinän sisällä. Rouva hoitaa kauppa-asiat, ja itse poistun kotoa vain kävelylenkeille tai leikkipuistoon. Veikkaan, että lapset katsovat aika paljon telkkua, mutta olen jo henkisesti varautunut siihen, että etätöitä ei voi tehdä lasten läsnäollessa kuin puoliteholla. Olisin ilmeisesti oikeutettu myös Kelan tartuntatautipäivärahaan, mutta sitä en koe tarvitsevani.

Ja onneksi on ylipäänsä töitä. Olen lukenut useamman yrittäjä- ja taiteilijatutun kirjoituksia siitä, miten koko loppukevään työt ja tulot katosivat alta ja edessä on epävarmuutta monella tavalla. Vaikka karanteenit, kokoontumiskiellot yms. päättyisivätkin parin viikon jälkeen, monet kulttuurilaitokset ovat joka tapauksessa peruuttaneet jo koko loppukevään näytökset. Tilanne on todella kurja, eivätkä pelkät jaxuhalit oikein pitkään lämmitä.

Viime päivät olen päivittänyt tuoreimpien uutisten sivua niin ahkerasti, että nyt on parasta yrittää ajatella ihan muita asioita kuin viruksia.

Varsinaisesta Lontoon matkasta olisi tarkoitus kirjoittaa tänne enemmän jossain vaiheessa, mutta juuri nyt en usko, että kenelläkään on akuuttia matkavinkkien tarvetta.