I det stora landskapet on satumainen näytelmä erilaisuudesta

Svenska Teaternin ja ruotsinkielisen vammaisteatteri DuvTeaternin yhteisproduktio I det stora landskapet juhlistaa vammaisteatterin 20. juhlavuotta Svenskanin suurella näyttämöllä.

I Det Stora Landskapet

Lokakuussa ensi-iltansa saanut musiikkinäytelmä on DuvTeaternin näyttelijöiden kirjoittama ja saduksi muotoiltu tarina, joka perustuu näyttelijöiden omiin kokemuksiin.

On aivan tavallinen maa, jossa elää aivan tavallinen kuningaspari (Yvonne Heins ja Roy Eriksson). Pari saa kaksi tytärtä (Sophia Heikkilä ja Karolina Karanen), mutta toinen ei olekaan aivan tavallinen. Maan ministerit määräävät, että hänet on määrä erottaa muusta perheestä, kun hän täyttää kahdeksan vuotta.

Erilainen tytär viedään asumaan lastenkodin kaltaiseen Sääntöjen taloon, ja prinsessasisarukset kaipaavat toisiaan. Kruununprinsessa lähtee kotoaan etsimään siskoaan, ja myös toinen prinsessa karkaa Sääntöjen talosta. Kuningaspari syyttää perheen hajomisesta toisiaan, mikä hajottaa perhettä entisestään. Metsässä prinsessat törmäävät pellekolmikkoon, jolla on kiire pystyttämään telttaa esitykselleen.

I Det Stora Landskapet

Näytelmä tuo vammaiset ja vammaisuuden hienosti esille näyttelijöiden valitsemalla tavalla. Ei-vammaiset näyttelijät tukevat vammaisia näyttelijöitä hyvin luontevasti: osa DuvTeaternin näyttelijöistä osallistuu dialogiin, osa lausuu repliikkinsä yhdessä toisen näyttelijän kanssa. Lavalle tullaan tarvittaessa käsi kädessä.

Näyttelijöiden joukossa on erityisesti kaksi kantavaa voimaa: supersympaattinen Christoffer Strandberg, joka nähdään useammassa roolissa ja jonka klovnihahmo ystävineen (Elias Simons ja Krister Ekebom) naurattaa yleisöä toisella puoliajalla, sekä kertojana toimiva Martina Roos, joka myös esittää suuren osan näytelmän lauluista.

I Det Stora Landskapet

Laulujen sanoitukset ovat myös DuvTeaternin käsialaa, ja ne on säveltänyt Markus Fagerudd. Roos tulkitsee laulut vahvasti mutta silti sopivalla herkkyydellä. Orkesteri on tuotu lavalle, joten muusikoiden työskentelyä pääsee seuraamaan osana esitystä. Orkesterissa on muusikoita kahdesta kokoonpanosta, Wegelius Kamarijousista ja Resonaarigroupista, ja mukana on myös vammaisia muusikoita.

I Det Stora Landskapet

Esitys tekee juuri sen, mitä se on tarkoituskin: saa ajattelemaan vammaisuutta ja suhtautumista vammaisiin ja myös sitä, mitä me vanhemmat kerromme lapsillemme, jotka saattavat tuijottaa erilaiselta näyttävää ihmistä kaupungilla.

Vammainen ei ole itse halunnut olla vammainen ja voi myös pitää epäreiluna, että juuri hänelle on käynyt niin. Vieraiden ihmisten tuijotus saattaa kiusata vammaista henkilöä, mutta teatterissa he sanovat Yvonne Heinsin sanoin: ”Saa tuijottaa, me olemme täällä tekemässä töitä!”

Satumaisen kaunis ja tunnelmallinen esitys jättää hyvän mielen monella tavalla. Miten arvostankaan ei-vammaisia näyttelijöitä, jotka tekevät työtä DuvTeaternissa. Näyttelijöiden välinen yhteys ja luottamus välittyy myös katsojille.  Upeaa on myös, miten Svenskan on ottanut näin tavallisesta poikkeavan näytelmän suurelle näyttämölleen. Kokemus on varmasti mieleenpainuva jokaiselle esiintyjälle.

Prinsessakaksosten roolien suhteen on tehty myös hieno yllätys: kumpi prinsessoista onkaan tavallinen ja kumpi erilainen?

I Det Stora Landskapet

Näytelmästä on jäljellä vielä muutama esitys. Esityskieli on luonnollisesti ruotsi, mutta meille rajoitetusti ruotsia osaaville Svenskan tarjoaa myös tekstityksen tekstityslaitteella.

svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/i_det_stora_landskapet/

Lippu esitykseen saatu Svenska Teaternilta

Kuvat: Cata Portin, Svenska Teatern

Kulttuuri Teatteri

16 kuvaa joululomalta

Kahden viikon ja kolmen päivän mittainen joululoma päättyy tänään. Vietimme lähes koko loman kotona ja kävimme vain lasketteluretkellä Jyväskylässä. Lomaan sisältyi toki muutakin kuin legoja ja Super Master Mindia.

Tapaninpäivän vieraille tarjoiltiin perinteisesti joulukinkun jämistä tehtyä karamellipossua.

Kävimme kiipeilemässä jo kolmannen kerran Irti maasta -kiipeilykeskuksessa REDIssä. Poikanen uskalsi kiivetä renkaat jo aivan ylös asti. (Lahjaliput saatu REDI-yhteistyön kautta.)

Jyväskylässä saimme koiraterapiaa hellyydenkipeältä amerikankarvattomaltaterrieriltä.

Perinteiseltä kirpputorikierrokselta Jyväskylässä tarttui mukaan Fragglit-seurapeli. Olen omistanut saman pelin joskus lapsena, myynyt sen teininä pois kirpputorilla ja sittemmin harmitellut pelin myymistä. Ympyrä sulkeutui, ja sain pelin takaisin kirpparilta. Ties vaikka tämä olisi se sama kopio, jonka myin aikoinaan pois. Ainakin yksi pelinappuloiden muovisista jalustimista oli katkennut juuri samalla tavalla… Aika oli ehkä vähän kullannut muistot pelin hauskuudesta.

Toiselta kirpparilta löysin muutamalla eurolla pojalle My Little Ponyja, ja afrotukkainen Prinsessa Cadance ja Sunshine Shimmer pääsivät uuteen kotiin.

Uutta vuotta otettiin vastaan kotisohvalla. Ennen sitä piparkakku-Tylypahka joutui parempiin suihin.

Ja heti uudenvuodenpäivän aamulla tyttö halusi käydä ostamassa himoitsemansa Tylypahkan pikajunan.

Rautatientorin Jääpuisto on houkuttanut ohi kulkiessamme jo useamman viikon ajan, mutta sopivaa hetkeä luisteluun ei löytynyt ennen kuin uudenvuodenpäivänä.

Hyvä luistelupäivä oli tämäkin, ja koko perhe pääsi jäälle. Myös 3-v oli aivan innoissaan.

3-v pääsi myös elokuviin. Late Lammas Farmageddon oli perushyvä ja taidokkaasti tehty animaatio, mutta aivan yhtä monitasoinen ja myös aikuisia viihdyttävä leffa ei ollut kuin muut Aardmanin elokuvat, jotka olen nähnyt. Kolme tähteä viidestä.

Tyttö sai joululahjaksi kahden päivän minileirin Circus Helsinki -sirkuskoulussa. Lattia- ja ilma-akrobatiaa, trampoliinia, jonglöörausta… Kun hain häntä ensimmäisen päivän jälkeen, hän näytti, miten harjoitteli puolivoltteja ja kiipesi näytösluonteisesti ylös pylvästä. Ei onnistuisi kumpikaan itseltäni.

Todistettavasti olemme ulkoilleet myös Helsingissä.

LUX Helsinki -valotaidefestivaali levittäytyi tänä vuonna Kruununhaan, Kaisaniemen puiston ja Tokoinrannan välille. Tapahtuma on tekemässä ilmeisesti yleisöennätystä (?), ja kävijöiden määrä taisi yllättää järjestäjätkin. Harvoin häiriinnyn ihmisten määrästä, mutta nyt väkeä oli liikaa, varsinkin radan vartta kaupunginteatteria kohti kulkevalla kävelytiellä, joka oli varsinainen pullonkaula. Kaikkiin teoksiin ei lasten kanssa jaksanut edes jonottaa. Muistelen yhä neljä vuotta sitten tuomiokirkon kellotapuliin heijastettua Megamap-teosta, joka herätti koko rakennuksen eloon, ja toivoisin näkeväni tulevina vuosina jotain yhtä mykistävää.

Viimeisenä lomapäivänä kävin tarkistamassa, mitä kuuluu puutarhamökille, sillä naapuri jo ilmoitti, että parin päivän takainen myrsky oli irrottanut kasvihuoneen kattolevyjä. Samalla istutin valkosipuleja (!) ja leikkasin syksyllä leikkaamatta jääneet perennojen varret. Enpä ole ennen tehnytkään puutarhatöitä tammikuussa.

Splendor-peli on ollut yksi tytön suosikkilautapeleistä, mutta se oli aiemmin vain lainassa kirjastosta. Nyt se on myös omana, sillä pukki sattui löytämään sen Tori.fi.stä aiemmin syksyllä.

Loman viimeiset hetket käsillä, ja iltalukemiseksi Harry Potter ja Azkabanin vanki. Aivan loppuun emme saaneet kirjaa loman aikana. Loppuratkaisu kuitenkin lähestyy, ja kissan, rotan ja koiran mysteeri selvisi ja saimme myös tietää, keitä olivat Kuutamo, Anturajalka, Matohäntä ja Sarvihaara. Neljännen Potter-kirjan kanssa odotellaankin sitten hetkinen, sillä tarina alkaa muuttua kovin paljon synkemmäksi.

Lisäksi olen käynyt viikon aikana kuntosalilla useamman kerran ja katsonut Rouvan kanssa loppuu uusimmat kaudet The Crownista ja Solsidanista. Ei kuvia. Witcheriä en ehtinyt katsoa, vaikka aioin.

Vaan olipa kivaa lomailla kotona!

Sitten pitäisi taas palautella mieleen, mitä töissä olikaan menossa. Loma oli juuri sopivan mittainen, sillä nyt on jo aika kiva palata töihin ja arkirutiineihin. Juuri tänään pohdin, että pieni breikki tekee kaikille hyvää, mutta lapset kaipaavat jo omia kavereitaan, ja aikuiset säännöllisiä nukkumaanmeno- ja heräämisaikoja.

Kiitos joululoma 21.12.2019 – 6.1.2020. Otetaan joskus uudestaan!

Perhe Oma elämä Lapset Vanhemmuus