Nyt tutustumaan filippiiniläiseen ruokaan! Sain illalliskutsun ravintola Paisanoon Korkeavuorenkadulla, ja halusin ehdottomasti käydä kokeilemassa keittiötä, josta minulla ei ollut sitten minkäänlaista ennakkokäsitystä.

Paisanon takana ovat samat omistajat kuin Kampin keskuksessa sijaitsevalla niinikään filippiiniläisellä Pobrella. Molemmat ravintolat tarjoavat sekä lounaita että illallisia, mutta kumpikaan ravintoloista ei ollut minulle aiemmin tuttu.

Annokset ovat pieniä ja jaettavia, ja sopivan määrän kahdelle kerrottiin olevan kuudesta kahdeksaan. Tilasimme seitsemän ja halusimme maistaa sekä kala-, kasvis- että liha-annoksia.

Annokset tulevat ilmeisesti siinä järjestyksessä, kun ne valmistuvat, eikä listalla ollut selkeästi alku- ja pääruokia. Ensimmäisenä saimme Tamarind-suolattua kuhaa, valkoretikkaa ja poltettua munakoisoa. Tamarindin maku heitti ajatukset heti jonnekin kauas Suomesta.

Samaan aikaan tarjoiltiin Pratha-rieskaleipää, oatgurt-raitaa ja kari-kastiketta sekä Grillattua häränkieltä pikkelöidyillä kauden kasviksilla. Pratha-leipä oli aivan ihastuttavaa ja erityisesti punainen kari-kastike mukavan mausteista ja erittäin maukasta, ei kuitenkaan tulista. Myös häränkieli oli mainiota ja hyvin mureaa.

Oatgurt-raita oli siis tehty kaurajogurtista, ja listalla oli useampi muukin vegaaninen annos.

Valitsimme ruokajuomaksi oranssia sisilialaista Grillo Sulle Bucce -viiniä, joka osoittautui täydelliseksi valinnaksi. Mausteisiin ja etikkaisiin makuihin voi olla vaikea yhdistää viiniä, mutta tämä toimi hienosti kaikkien annosten kanssa läpi aterian.

Seuraavaksi tarjoiltu Munakoisoa mantelikastikkeella ja mustapapu XO oli puolestaan heittämällä paras munakoisoannos, jota olen syönyt ravintoloissa. Jos joskus olen saanut jossain liian raakaa munakoisoa, tämä oli läpeensä kypsä, hyvin maustunut ja sen kanssa tarjoiltu liemi vähintään yhtä hyvää kuin edellisen häränkielen.

Seuraava annos oli hieman ristiriitaisempi, Siikaa katkarapuemulsiolla ja fermentoitua vihreää chili-valkosipulia. Fermentoitu chili-valkosipuli kuulosti kiinnostavalta, mutta lisukkeessa maistui lähinnä raakaavalkosipuli, ja sitä en halunnut syödä yhtä maistiaista enempää. Siika ja katkarapuemulsio olivat erinomaisia.

Viimeinen pääruoka oli Porsaankyljyksiä sitruuna-kosholla, joka oli taas mauiltaan täyteläinen ja erittäin onnistunut annos.

Sen vierellä oli vielä Käsintehtyä nuudelia ja Tito Paquito. Simppeli mutta todella maukas annos sisälsi vain yhden pitkän ja runsaan nuudelin, joka pyöriteltiin taikinasta juuri ennen kuin se kannettiin pöytään.

Jaoimme jälkiruoan, joka oli Kookosta ja maissia: kookosjäädyke ja makeaa tuoretta maissia.

Ruoat pystyi helposti yhdistämään Kaakkois-Aasiaan, mutta ne olivat kuitenkin omanlaisiaan verrattuna vaikkapa tutumpaan thai-keittiöön. Annokset olivat mausteisia mutta eivät kuitenkaan tulisia. Maut olivat täyteläisiä, ja tamarindi, pikkelöinti ja fermentointi toivat niihin raikkautta.

Olipa hyvää ja virkistävää maistella vaihteeksi jotain aivan muuta kuin yleensä. Ravintola oli myös tilansa puolesta tyylikäs, raikas ja tunnelmallinen. Baaritiskillä voisi hyvin käydä nauttimassa cocktaileja ja syödä täyden aterian sijaan vain jotain pientä listalta. Ensimmäinen kerta filippiiniläisessä ravintolassa ei todellakaan jää viimeiseksi, ja voin suositella ravintolaa hyvin lämpimästi.

Paisano tarjosi tämän illallisen meille.