Nukketeatteri Sampo juhlii kekriä

Nukketeatteri Sampo on Helsingissä toimiva ammattinukketeatteri, joka muutti vuonna 2016 aivan ydinkeskustaan, Erottajalle. Sampo tuottaa nukketeatteriesityksiä ja järjestää myös nukketeatterimuskareita ja erilaisia teemapäiviä.

Kuva: Nikke Puskala

Sampo kutsui minut ja poikani katsomaan syksyn uutuusesityksen, Kekrin, ensi-iltaa viime viikolla.

Kekri tutustuttaa katsojat vanhan suomalaisen sadonkorjuujuhlan, kekrin, viettämiseen. Esityksessä kolmen näyttelijän (Susan Aho, Lassi Logrén ja Antero Reinistö) esittämät hahmot löytävät talonpoikaisen Suomen perinnetyökaluja ja -vaatteita sekä kekrijuhlasta kertovan kirjan. Kirjan sisältä nousee esiin kekrin henki, joka kertoo Susanille, Lasislle ja Antulle juhlan viettämisestä.

Kekri oli ennen vuoden suurin juhlapäivä, mutta sen juhliminen on nykysuomalaisilta unohtunut. Juhlassa on kuitenkin paljon elementtejä, jotka muistuttavat nykyisiä juhlapäiviä.

Pitopöydät notkuivat sadonkorjuuherkkuja: kekrilammasta, naurispaistikkaita, papuapposia, ryynikukkoja, limppuja, puuroja ja makkaroita.  Kekrin aikaan kuolleiden sukulaisten uskottiin käyvän tarkastamassa, että jälkipolvella on kaikki hyvin, joten pitopöytä katettiin myös heille.

Nuoret kiertelivät kylillä hassusti pukeutuneina ja kolkuttelivat oville vaatien ruokaa.

Juhla paitsi päätti satokauden, aloitti myös uuden vuoden, joten kekriä juhlittiin uudenvuoden juhlana. Tinojen valamisen perinnekin on peräisin kekristä.

Esityksessä tutustutaan kekrin viettoon musiikin ja laulujen kautta, joita esiintyjät säestävät kitaralla, viululla ja perinnesoittimilla. Kansanmusiikista innoituksensa saaneen musiikin takana ovat Aho ja Logrén.

Nukkeja tässä esityksessä nähdään oikeastaan vain yksi, kekrin henki ”Hönttänä”, jota esittää Logrén, mutta näyttelijät herättävät henkiin myös näyttämöllä olevia esineitä kuten puukauhoja, jotka saavat esittää sekä lintuja että kekrin pitopöytään istahtavia vainajia. Enemmänkin nukkeja olisin mielelläni nähnyt, ja olin jopa yllättynyt, että nukketeatteriesityksessä pääosissa eivät olleetkaan nuket.

Esitys oli sympaattinen ja lämminhenkinen, dialogiltaan vähän höpsö mutta katoavaa (tai jo kadonnutta) kansanperinnettä hauskasti tutuksi tekevä musiikkinäytelmä, jonka parissa vajaa tunti vierähti nopeasti. 3-vuotiaani jaksoi katsoa esityksen hienosti, ja vasta aivan viimeisten minuuttien aikana hän alkoi valua lattialle, josta poimin hänet syliini.

Aion kasvattaa tästä perheen pienimmästäkin itselleni teatteriavecin, ja nukketeatterista on helppo aloittaa. Täytyypä siis seurata Sampon esityskalenteria ja suunnata Erottajalle jatkossa useamminkin!

Liput Kekriin saatu Nukketeatteri Sampolta.

Kulttuuri Teatteri

Kansallisteatterin Sapiens on tarina tarinoita kertovasta ihmisestä

Voi mikä ihana kulttuurisyksy nyt onkaan menossa! Viime viikolla pääsin katsomaan Kansallisteatterin, W A U H A U S kollektiivin ja Uuden tanssin keskus Zodiakin toteuttamaa näyttämöteosta Sapiens, joka perustuu Yuval Noah Hararin saman nimiseen kirjaan.

Sapiens - Kansallisteatteri

Kuuntelin kirjan äänikirjana pari vuotta sitten ja hämmästyin, kun luin, että teoksesta on sovitettu näytelmä. Kirja ei ole juonellinen kertomus eikä siinä ole henkilöhahmoja tai dialogia, ja se kattaa ihmiskunnan koko historian homo sapiensin kehityksen alusta nykypäivään saakka. Miten tietokirjaksi luokiteltavasta teoksesta voi siis tehdä näytelmän?

Kansallisteatterissa esitettävä sovitus kirjasta ei olekaan aivan perinteinen näytelmä vaan näyttelijöiden pääosin äänettöminä kuvittama näyttämöteos, jossa ääneen pääsee vain tarinan kertoja. Kirjan on sovittanut näytelmäksi Minna Leino, näytelmän ohjauksen ja koreografian takana ovat Anni Klein ja Jarkko Partanen, ja tarinaa kertoo luontodokumenteista tuttu ääni, Jarmo Heikkinen.

Sapiens - Kansallisteatteri

Sapiens antaa oman selityksensä paitsi modernin yhteiskunnan kehitykselle myös sille miten ja miksi ihmislaji valloitti maapallon.

Tähän on johtanut kolme merkittävää harppausta kehityksessä: Kognitiivisessa vallankumouksessa ihmiselle kehittyi kyky kommunikoida toistensa kanssa abstrakteista asioita, maataloudellisessa vallankumouksessa metsästäjä-keräilijästä tuli paikallaan pysyvä viljelijä, ja lopulta tieteellinen vallankumous teki ihmisestä maailman vaarallisimman eläinlajin.

Kautta aikojen ihmiset ovat selittäneet maailmaa ja luoneet järjestystä yhteiskuntaan keksimällä tarinoita ja uskomalla toistensa kertomiin tarinoihin.

Näiden tarinoiden ohjaamina toimimme tänäkin päivänä: uskonnot, ihmisoikeudet, kansallisvaltiot, rahan arvo, kapitalismi, demokratia, osakeyhtiöt – kaikki ovat tarinoita asioista, joita ei oikeasti ole olemassa ja joiden olemassaolo lakkaa, kun riittävän moni päättää olla enää uskomatta niihin. Esimerkiksi usko valtioon tai monarkkiin sen johtajana voi päättyä yhdessä yössä.

Sapiens - Kansallisteatteri

Välillä näyttelijöiden liike pysähtyy, ja he ovat kuin hahmoja luonnontieteellisen museon vitriinien dioraamoissa. Toisinaan lavalla käyskentelee museovieras laput korvilla ihmettelemässä entisaikojen ihmisiä puuhissaan.

Museomaisuutta korostaa myös se, että kaikki näyttelijät esiintyvät kumiset naamiot kasvoillaan, täysin ilmeettöminä. Yksittäiset näyttelijät tai hahmot eivät nouse esiin muita isompina, ja myös muutamat repliikit on toteutettua playbackina kertojan äänellä. Koreografiat ja tanssit ovat merkittävä osa kokonaisuutta, ja ne tuovat moniin kohtauksiin sopivasti kepeyttä ja huumoria.

Sapiens - Kansallisteatteri

Alkuperäinen kirja on niin iso järkäle, että paljon ajatuksia siitä on tietysti pitänyt jättää pois, mutta kokonaisuus on tasapainoinen valinta kirjan kantavista ajatuksista.

Lempikohtaukseni oli tarina Vilma Viineristä, joka perustaa leipomon ja ottaa lainaa sen rakentamiseen. Tämän tarinan takana on toinen tarina talouskasvuun perustavasta pankkijärjestelmästä, ja se kuvaa hauskasti ja yksinkertaisesti, miten pankit lainaavat rahaa, jota niillä ei oikeastaan edes ole.

Kun Vilma ottaa lainaa ja maksaa sillä laskunsa rakennusfirmalle, rakennusfirma tallettaa rahat pankkiin. Pankki voi tämän jälkeen lainata rahat Vilmalle uudestaan, jotta Vilma voi maksaa rakennusfirman uudet laskut, ja näin voi tapahtua useita kertoja. Joka kerta rakennusfirma rikastuu, mutta rahan määrä pankissa ei oikeasti kasva. Näytelmä ei kuitenkaan kritisoi asioita vaan katsoja saa itse oivaltaa, että asiassa saattaa olla jokin ongelma.

Sapiens - Kansallisteatteri

Sapiens esitetään ilman väliaikaa, ja sen kesto on tunti ja 40 minuuttia. Pidempäänkin esitykseen olisi ollut varmasti materiaalia, mutta tässä muodossa pituus tuntui sopivalta.

Näytelmä jättää ilmaan samat kysymykset kuin kirjakin. Ihminen on nyt täyttänyt maapallon ja saavuttanut maailman herruuden, mutta onko ihminen nyt onnellisempi kuin ennen? Ovatko nykyistä maailmanjärjestystä ylläpitävät tarinat järkeviä ja milloin usko johonkin niistä lakkaa? Entä mikä on ihmisen tulevaisuus?

Varsinkin viimeinen kysymys on tänä päivänä niin ajankohtainen, että vähän ahdistaa.

kansallisteatteri.fi/esitys/sapiens

Kuvat: Katri Naukkarinen, Kansallisteatteri

Pressilippu saatu Kansalliteatterilta.

Muita ajankohtaisia teatteriarvioitani:

Kulttuuri Teatteri