Helsingin sanomien tuottama Musta laatikko -pyörii jälleen Kansallisteatterissa, ja tällä kertaa esityksiä nähdään myös Tampereen Teatterin ja Turun kaupunginteatterin lavoilla. Helsingin ja Turun esitykset on jo loppuunmyyty, mutta lippuja Tampereelle näyttää olevan vielä saatavilla.

Nyt onkin siis aika toimia, jos haluat nähdä seuraavan Mustan laatikon ensi lokakuussa. Syksyllä esityksiä Kansallisteatterissa on vain neljä, ja iso osa lipuista on jo myyty. Yksi esitys syksyllä on myös Turussa.

Jos et tiedä lainkaan, mistä on kyse, kerrataan, että Musta laatikko on Helsingin Sanomien tuottamaa livejournalismia. Kahdeksan Hesarin toimittajaa tai valokuvaajaa kertoo tositarinan jostain enemmän tai vähemmän ajankohtaisesta aiheesta. Aiheet voivat olla aivan mitä tahansa, mikä tekee esityksestä yllätyksellisen ja kiehtovan.

Me olimme katsomassa esitystä keskiviikkona ystävämme Hannan kanssa hänen puolisonsa, Esa Liljan kutsumana.

Esa on yksi esityksen tuottajista, on aiempina vuosina myös juontanut esityksiä ja tällä kertaa esitti avausnumeron Suomen sellutuotannon renessanssista. Hän oli tutustunut siihen, miten paperin tuotannon romahdettua sellusta on alettu kehittää aivan uusia tuotteita ja miten selluinnovaatioissa on hyvin merkittävää potentiaalia koko Suomelle.

Esitys oli tasapainen kokonaisuus, jossa oli sekä yhteiskunnallisempaa että viihteellisempää sisältöä.

Valokuvaaja Sami Kero kertoi roadtripistä halki Syyrian sota-alueiden. HS:n ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen muistutti siitä, miten ilmastonmuutos ei ole jotain, joka tapahtuu tulevaisuudessa vaan jotain, jonka merkit ovat nyt jo arkea. Hän myös muistutti näin vaalien alla siitä, että nyt on aika katsoa, mitä puolueet ja kansanedustajaehdokkaat ajattelevat ilmastoasioista.

Heini Maksimainen oli tutustunut lapsettomuuden yleistymiseen ilmiönä ja kirjoittanut kirjan Vauvattomuusbuumi. Hänen esityksensä käsitteli lapsettomuutta vanhusten näkökulmasta. Jussi Konttinen puolestaan raportoi kahden vuoden ajan elämästä Siperiassa ja kertoi nyt, millaista hänen lapsillaan oli siperialaisessa kyläkoulussa ja päiväkodissa.

Toisella puoliajalla politiikan ja talouden toimittaja Pekka Mykkänen kertoi, mitä hän oppi EU:sta ja EU-uutisoinnista kirjeenvaihtajana Brysselissä. Loppuun saatiin vielä keveämpiä aihetta, kun Merituuli Saikkonen jakoi suomalaisten ajatuksia omista ”ohuista, liukkaista ja lättänöistä” hiuksistaan. Lopuksi vielä Vesa Sirén kertoi tietokoneavusteisesta klassisen musiikin säveltämisestä, ja esityksessä kuultiin vielä livenä nuoren pianistin esittämää Sibeliusta – sekä aitoa että tietokoneen luomaa.

Kylläpä olikin jälleen mielenkiintoisia ja hauskoja puheenvuoroja, ja kaikki puhujat esiintyivät kuin tekisivät sitä työkseen!

Esityksen jälkeisillä jatkoilla teatterin lämpiössä suurin vetonaula oli Esan selluämpäri, jossa oli hypisteltävänä aitoa sellua.

Itse hankin jo liput lokakuulle. Suosittelen lämpimästi sinullekin.

Edellisen kerran kerroin Mustasta laatikosta näin.