Isyyspakkaus

31.12.2022 Tommi Koivisto

Kiitos vuosi 2022, ei jää ikävä

Olipahan vuosi. Koska haluan aktiivisesti unohtaa kaiken ikävän maailmalla, keskityn nyt pohtimaan, mistä kaikesta olen kiitollinen tässä vuodessa.

1. Lähes uusi koti

Ei, emme ole muuttaneet mihinkään mutta toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja yhdistimme kaksi omistamaamme asuntoa toisiinsa. Nyt meillä on Rouvan kanssa uusi makuuhuone, lapset saivat omat huoneensa, ja eteisestämme avautuu käytävä kahden huoneen vierashuoneistoon.

Tämä on muuttanut elämäämme enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan. Lisätila on lisännyt onnellisuutta ja sopua (lasten välillä) ja mahdollistanut itselleni rauhalliset etätyöpäivät, kun niille on ollut tarvetta. Vierashuone on ollut ahkerassa käytössä myös, no, vierashuoneena, ja on ollut mahtavaa voida tarjota yösijaa omille vanhemmille ja muille vieraille, ja varsinkin tyttärellä on ollut monta kertaa kavereita yökylässä.

Vierashuoneen viereinen huone on yhä varastotilana, jota kutsumme romuhuoneeksi. Kun vuosi vaihtuu ja on taas enemmän energiaa, rahaa ja kotitalousvähennyksiä käytössä, viimeistelemme remontin ja rakennamme huoneeseen uuden keittiön. Sitten voinemme kutsua remonttia valmiiksi. Muutamat huonekalut ovat edelleen etsinnässä, ei aktiivisessa, ja tauluja emme ole saaneet ripustettua seinille.

2. Lähes uusi sohva

Mitenkäs tämä roskalavalta dyykattu yli satavuotias kaunotar, jonka verhoilutimme? Sohva palvelee nykyisin mm. etätyöpisteenäni.

3. Kulttuuria livenä

Koronavuodet jättivät jälkeensä kulttuurityhjiön. Siksi olenkin onnellinen, että olen päässyt tänä vuonna useita kertoja teatteriin, oopperaan ja konsertteihin. Priscilla, Mary Poppins, Antti Tuisku, Sunrise Avenue, Ronja Ryövärintytär ja Talvisirkus Ilo Helsingissä, Queen, Come from Away ja Anastasia Tampereella, Hobitti ja Hiljaiset sillat Turussa, Savonlinnan opperajuhlat, Valkyyria ja CircOpera 2.0 Kansallisoopperassa… Onneksi koronaan suhtaudutaan jo kuin mihin tahansa flunssaan, ja ensi vuosi on varmasti vähintään yhtä kulttuurintäyteinen. Monet liput on jo hankittu valmiiksi.

4. Laulua livenä

Olen ollut iloinen myös siitä, että olen päässyt esiintymään itse sekä lauluyhteen että työpaikan House Bandin kanssa. Ensi vuosi on toivottavasti vieläkin muusikintäyteisempi ja pääsemme julkaisemaan musiikkia myös oman bändini kanssa.

5. Journey

Tämä vuosi on ollut töiden puolesta aika tiukka. Julkaisimme Angry Birds Journey -pelin maailmanlaajuisesti tammikuussa, ja koko vuosi peliä on kehitetty lisää ja tehty siihen uusia ominaisuuksia ja tapahtumia. Peli on saanut hienon vastaanoton, ja sekä Apple että Google ovat esitelleet peliä useamman kerran vuoden aikana kauppapaikoissaan.

Loppuvuoden hienoin uutinen oli, kun peli valittiin Google Playssa vuoden parhaana pelinä ”Pick up and Play”-kategoriassa. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä voin kertoa, että kehitys jatkuu ja ensi vuodelle on isoja ja innostavia suunnitelmia. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että pidän töistäni ja niihin on aina kiva mennä.

6. Ravintolat

Tänä vuonna olen syönyt enemmän ulkona kuin monena vuonna yhteensä. Varsinkin loppuvuoteen osui monta ravintolaillallista niin perheen, ystävien kuin kollegoidenkin kanssa. Helsingissä Basbas, Luovuus kukkii kaaoksesta, Kuurna, YesYesYes, Aleksanderplatz, Bardot, Bona Fide, Wellamo, Peloton, Wino, Elm, Adlerfelt, Oppa ja Perho. Tampereella Apaja, Näsinneula, Muusan puutarha ja Henriks. Turussa Kuori, Kakolan ruusu ja Hügge. Jyväskylässä Bistro Kirkkopuisto ja Cielo.

7. Pakohuoneet

Yksi tämä vuoden teemoista on ollut pakohuonepelit. Olemme käyneet muutaman kerran pelaamassa kaupallisia pakohuonepelejä, testanneet yhtä kotona ja teinpä tyttären synttäreille myös oman pakohuonepelini.

8. Harry Potter suoritettu

Olen lukenut viime vuosina tyttärelle iltaisin Tarua sormusten herrasta ja Harry Pottereita vuorotellen. Kun sain Kuninkaan paluun loppuun, luin viimeisen Harry Potter -kirjan tyttärelle kesällä ja katsoimme perään elokuvasarjan viimeiset leffat. Hommasin vielä Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmän käsikirjoituksen ja luin sen hänelle iltaisin. Sen päättyminen päätti yhden aikakauden, sillä emme jatkaneet iltasatuja enää hänen kanssaan. Ensi vuonna alkanee sama urakka sitten kouluun menevän pojan kanssa.

9. Kaniaita

Jees, jotain uutta ja merkittävää myös mökkirintamalla! Nyt kanit pysyvät poissa pihalta ja koira puolestaan voi kulkea vapaana pihan puolella. Molemmat käyttötarkoitukset ovat yhtä merkittäviä.

10. Piparkakku- Millennium Falcon

Jokavuotinen piparkakkutaloperinteeni sai jatkoa myös tänä jouluna, ja tein lasten pyynnöstä jotain aivan poikkeuksellista. Se ei ollut talo lainkaan vaan piparkakku- Millennium Falcon!

Uusi vuosi alkaa. Ei ole erityisempiä lupauksia, toiveita tai tarkkoja suunnitelmia. Viimeiset kolme vuotta ovat opettaneet, että katsellaan sitten tilanteen mukaan.

Avainsanat: uusi vuosi

perhe ajattelin-tanaan oma-elama

13.12.2022 Tommi Koivisto

Ronja Ryövärintytär seikkailee Kansallisteatterissa

Astrid Lindgrenin klassikkosatu Ronja Ryövärintytär on varmasti tuttu kaikille oman ikäpolveni edustajille. Itse muistan tarinan lapsuudestani sekä kirjana että elokuvana, ja olen mielestäni nähnyt sen joskus jossain näytelmänäkin. Lapseni eivät olleet kuitenkaan tutustuneet tarinaan ennen kuin kävimme katsomassa Kansallisteatterin uuden sovituksen, joka tuli ensi-iltaan kaksi viikkoa sitten. Näytelmän on sovittanut Akse Pettersson ja ohjannut Aleksis Meaney.

Kuva: Katri Naukkarinen

Ronja on Matias-nimisen rosvopäällikön tytär. Matiaksen rosvojoukko asuu Matiaksenlinnassa, jonka yllä riehuu Ronjan synnyinyönä ukkosmyrsky, Salama halkaisee linnan kahtia, ja linnan puoliskojen väliin avautuu Helvetinkuiluksi nimettävä halkeama.

Ronja kasvaa ja tekee tutkimusmatkoja Matiaksenlinnaa ympäröivässä Matiaksenmetsässä. Hän kohtaa metsän eläimiä ja otuksia: maahisia, männiäisiä, kakkiaisia ja ajattaria, joista osa on harmittomia ja söpöjä ja osa suorastaan vaarallisia ja pelottavia.

Samassa metsässä asuu myös toinen rosvojukko, Borkat, jotka ovat Matiaksen klaanin arkkivihollisia. Borkat ovat vailla muuta asuinpaikkaa, ja he asettuvat asumaan Matiaksenlinnan toiseen puoliskoon.

Matias on kuvitellut, että Borkalla ei ole perillistä, kunnes eräänä päivänä käy ilmi, että hänellä onkin poika, Birk, joka on syntynyt samana yönä Ronjan kanssa. Ronja ja Birk tapaavat toisensa Helvetinkuilun reunalla ja alkavat kisailla hyppimällä kuilun yli. Birk on pudota kuiluun, mutta Ronja pelastaa hänet. Lapset ystävystyvät keskenään, mikä ei ole vihaa pitävien vanhempien mieleen.

Tarinassa taistelevat keskenään paitsi varsinaiset vihamiehet, myös vanhemmat ja heidän vähitellen itsenäistyvät lapsensa, jotka kyseenalaistavat vanhempiensa valintoja. Kun ystävyksille selviää, että heidän vanhempansa saavat elantonsa varastamalla toisilta ihmisiltä, he karkaavat kotoa ja muuttavat asumaan metsässä sijaitsevaan luolaan.

Näytelmässä on tasoja kaikenikäisille katsojille: keski-ikäinen isä näkee Ronjassa omaa identiteettiään kehittävän tyttärensä, eskari-ikäinen tai ekaluokkalainen voi nauraa metsässä kakkiaisten höpöttelyllä ja jännittää ajattarien uhkailuja ja vanhempi, kouluikäinen lapsi voi samaistua Ronjaan ja Birkiin.

Lastennäytelmäksi kielenkäyttö on paikoin hivenen karkeaa, ja rosvot kutsuivat toisiaan paskapäiksi, mutta tämä taitaa kuulua alkuperäiseen tarinaankin.

Kansallisteatterin toteutuksessa parasta on Ronjaa esittävä energinen Aksa Korttila, joka on kuin tehty Ronjan rooliin. Sähäkän Ronjan rinnalla Birk on jäyhempi, mutta tätä esittävän Otto Rokan ja Korttilan kemiat toimivat hyvin yhteen, ja voin hyvin kuvitella heidän olevan hyviä ystäviä myös näyttämön ulkopuolella.

Toinen roolisuoritus ylitse muiden on Heikki Nousiaisen näyttelemä Kalju-Pietu. Klaanin vanhin jäsen huokuu viisautta ja arvokkuutta.

Koska näytelmä on toteutettu melko pienellä joukolla näyttelijöitä, monet näyttelijät vaihtavat ahkerasti maskeja ja peruukkeja ja muuntuvat hetkessä rosvoista metsän olioiksi ja takaisin. Useiden pukujen sisältä löytyy lapsinäyttelijöitä, ja varsinkin pieni ketunpoikanen herätti seuralaisissani ihastusta.

Toteutus on pääosin erittäin ilahduttava. Kun Ronjan kenkä uppoaa kakkiaisten katon läpi, höpöttelevä kakkiaisjoukko nousee lavan alta ihmettelemään katossa roikkuvaa jättikenkää. Villihevosten päät liikkuvat keppien varassa luonnollisen näköisesti. Matiaksen ja Borkan tappelukohtaus näyteltiin hauskalla tavalla hidastettuna.

Ajattarien lentoon olisin kaivannut enemmän vauhtia ja liikettä lavan yllä, sillä ajattara vain roikkui paikallaan näyttämön yllä. Savukonetta olisi voinut puolestaan käyttää säästeliäämmin, sillä useassa kohtauksessa tunnelmaa luovan savun määrä alkoi vähitellen häiritä permannon etuosassa.

Kokonaisuutena Ronja Ryövärintytär on tasokas ja hyvin toteutettu, vaikkakin hieman yllätyksetön. Olisin toivonut esityksen olevan myös muilta osin yhtä energinen ja vauhdikas kuin Ronja oli hahmona.

Se, tarvitseeko näytelmien aina edes sisältää jotain yllätystä tai erityistä wau-kohtausta on tietty täysin toisen pohdinnan arvoinen kysymys.

Lippu saatu Kansallisteatterilta.

Näyttämökuvat: Mitro Härkönen.

Lisää teatteriarvioita tagin ’teatteri’ takaa.

kulttuuri teatteri