Kolmas kerta laskettelurinteessä – nyt käytiin jo huipulla

Lapsella alkoi hiihtoloma. Eskarista olisi kyllä löytynyt päivähoitopaikka myös lomaviikolle, mutta varsinaista esiopetusta ei olisi ollut. Siksipä päätin viedä hänet lomailemaan viikoksi mummolaan. Hyppäsimme siis perjantaina bussiin ja hurautimme Jyväskylään.

Laajavuori hiihtokoulu-9.jpg

Yksi tytön suurimmista toiveista Jyväskylän-retkellä oli päästä laskettelemaan, ja lupasin, että menemme lauantaina Laajavuoren hiihtokekukseen. Koska hän toivoi saavansa kokeilla myös lumilautailua, varasin tunniksi lumilautaopetusta, ja hetken mielijohteesta ilmoitin myös itseni samaan opetukseen.

Laajavuori hiihtokoulu-1.jpg

Olen ollut aiemmin vain kahdesti lumilaudalla, ja muistikuvani oli, että se oli aika hirveää. En ole suksillakaan mikään superlahjakkuus, mutta niillä pysyn sentään pystyssä ja osaan pysäyttää vauhdin hallitusti.

Laajavuori hiihtokoulu-2.jpg

Ei lautailu helpolta tuntunut tälläkään kerralla, mutta oli kyllä kiva havaita, että se ei sitten ollutkaan aivan niin hankalaa kuin muistin. Lapsi taas on sen verran ketterä ja hyvällä tasapainolla varustettu, että muutaman kaatumisen jälkeen hän alkoi pysyä jo aika kivasti pystyssä.

Laajavuori hiihtokoulu-3.jpg

Sen verran hankalaa lautailu tosin hänestäkin oli, että tunti laudalla riitti, ja kävimme opetuksen jälkeen vaihtamassa sukset jalkaan. Oli muuten kiva juttu, että opetuksen jälkeen kaikki varustevuokrat ja hissiliput sai puoleen hintaan.

Laajavuori hiihtokoulu-5.jpg

Olemme käyneet tytön kanssa laskettelemassa aiemmin kahdesti, molemmat kerrat Laajiksen Lumimaassa. Meno viime talvena oli vielä sen verran huteraa, että aikuisten rinteeseen ei silloin ollut asiaa. Nyt lupasin, että jos käännökset ja pysähdykset näyttävät sujuvan hyvin Lumimaan puolella, harkitsen, voisimmeko käydä kokeilemassa myös Laajiksen eturinnettä.

Jo parin laskun jälkeen päädyimme yhdessä siihen, että eipä siellä Lumimaassa jaksa pidempään harjoitella, ja kävin hakemassa hissilipun tunniksi.

Laajavuori hiihtokoulu-7.jpg

Nousimme ankkurihissillä ensimmäiselle tasanteelle, jolla voi jäädä pois hissistä. Nousu meni hienosti, ja lapsesta hiihtohissi oli selvästi hauskin asia aikoihin.

Laajavuori hiihtokoulu-6.jpg

Ja voi miten laskeminen olikaan kivaa, ja se meni hurjan hyvin, vaikka rinne oli jo selvästi Lumimaata jyrkempi.

Laajavuori hiihtokoulu-8.jpg

Ensimmäisen laskun jälkeen hän oli valmis nousemaan jo rinteen puoliväliin ja tuli sieltä useamman kerran hienosti kaarrellen alas. Tunti meni nopeasti, mutta se tuntui silti riittävältä ajalta, ja kun ilmoitin viimeisen laskun olevan edessä, en kuullut minkäänlaista vastustelua.

Laajavuori hiihtokoulu-10.jpg

Kysäisin varovasti, menisimmekö viimeisen laskun kunniaksi aivan huipulle asti.

”Joo!”

Laajavuori hiihtokoulu-12.jpg

Ja niin hän laski kolmannella laskettelukerrallaan aivan hienosti ja hallitusti Laajavuoren huipulta alas asti, eikä yhtään edes pelottanut. Etsimme yhdessä rinteestä loivemmat kohdat, ja menimme alas rauhalliseen tahtiin ja pysähdellen.

On hän niin rohkea ja taitava supertyttö!

Laajavuori hiihtokoulu-11.jpg

Nyt hän on viikon verran mummon ja papan kanssa ja palautuu kotiin ensi viikonloppuna. Ikävä tulee.

Perhe Liikunta Vanhemmuus

Chess på svenska på finska – Tekstityslaitteella kielimuurin yli

Minun on tehtävä yksi tunnustus: en osaa ruotsia. En siis tarkoita, että en osaa sitä hyvin vaan että osaan sitä niin huonosti, että en esimerkiksi pysty seuraamaan ruotsinkielistä dialogia ilman tekstitystä. Tästä johtuen en ole juuri koskaan edes harkinnut käyväni katsomassa mitään Svenska Teaternissa.

Chess på svenska - Svenska Teatern - 6.jpg

Satuin kuitenkin kiinnittämään joitain viikkoja sitten huomioni Svenskanin mainoslehtiseen, jossa mainostettiin Abban säveltäjäkaksikon Benny Anderssonin ja Björn Ulvauksen 1980-luvulla säveltämää Chess-musikaalia, jota esitetään nyt Svenskanissa ruotsinkielisenä. Ja mitä mitä mitä?

”Esitys tekstitetään suomeksi ja englanniksi mobiilisovelluksella.”

No mutta ooh! Ja vau! Tämähän muuttaa kaiken!

Tekstitys on ilmeisesti ollut tarjolla jo useamman vuoden, ja nyt tietysti harmittelen, mitä kaikkea olen ehtinyt missata kehutusta Kristina från Duvemålasta Mamma Miaan.

Olen nähnyt Svenskanin produktioista aiemmin vain Hype-musikaalin vuonna 1994, ja se oli hieno kokemus, vaikka dialogista ei juuri mitään ymmärtänytkään. Mutta tarvittiin 25 vuotta, että pääsin vihdoin kiipeämään kielimuurin yli mobiiliteknologian ansiosta.

Svenskanissa näytelmien tekstityksiä voi nykyisin seurata joko omalla puhelimella tai Svenskanista lainaksi annettavalla laitteella, jos omassa laitteessa on vaikkapa akku vähissä. Kun äppi on päällä ja oikea näytelmä ja haluttu kieli valittuna, teksitykset ilmestyvät laitteen ruudulle sitä mukaa, kun näytelmä etenee – kuin tv:tä katsoisi.

Tekstityshän on tuttu elementti jo oopperoista, joissa tekstityslaite on joko näyttämön yläpuolella kuten Kansallisoopperassa tai edessä olevan penkin selkänojassa kuten The Metropolitan Operassa. On loistava ajatus tuoda tekstitys myös teatteriin varsinkin juuri Svenskanin tyyppiselle talolle, joka löytää varmasti aivan uutta yleisöä sen avulla.

Voisin kuvitella, että en ole ainoa, joka ei ole katsonutkaan Svenskaniin päin juuri kielen vuoksi. Helsingissä käy ja työskentelee myös paljon ulkomaalaisia, jotka eivät osaa suomea ja joille on hankala suositella mitään teatteria. Nytpä heillekin löytyy englanninkielinen vaihtoehto. Kerroin itse asiassa ranskalaiselle kollegalleni, että olen menossa katsomaan Chessiä, ja hän vastasi, että hän onkin käynyt jo katsomassa sen itse.

Chess på svenska - Svenska Teatern - 7.jpg

Nyt vihdoin itse musikaaliin.

Chess ei ollut minulle aiemmin tuttu. Tunsin entuudestaan vain kappaleen ”Where I Want to Be” (Där jag ville vara) ja instrumentaalisen nimiteeman. En myöskään ollut tutustunut etukäteen musikaalin tarinaan, ja olin jopa yllättynyt siitä, että musikaali todella kertoo nimensä mukaisesti shakista.

Chess på svenska - Svenska Teatern - 4.jpg

Lyhyesti kuvattuna: Musikaali sijoittuu kylmän sodan aikaan ja kertoo siitä, miten neuvostoliittolainen shakkimestari Anatoli jättää perheensä kotiin ja matkustaa shakin maailmanmestaruuskisoihin Morenoon, Italiaan. Kisoissa hänen vastustajanaan on amerikkalainen Frederick, joka on saapunut kisoihin unkarilaissyntyisen vaimonsa, Florencen, kanssa. Anatoli ja Florence rakastuvat ja Anatoli päättää loikata länteen. Anatolin neuvostotovereilla on tietysti asiaan toinen mielipide.

Luin myöhemmin muutamista lähteistä, että Chessistä on tehty reilun 30 vuoden aikaan useampia versioita, joissa on merkittäviäkin eroja sekä juonessa että lauluissa. Tässä Maria Sidin ohjaamassa versiossa kylmän sodan teemat ja koko 1980-luku on häivytetty taka-alalle, ja tarinassa keskitytään pääosien suhteeseen.

Chess på svenska - Svenska Teatern - 1.jpg

Musikaalin pääosissa Anatolina ja Florencena nähdään ruotsalainen musikaalitähti Alexander Lycke sekä loistava Maria Ylipää. Ja aah, mikä pari tässä onkaan! Heidän kemiansa ovat niin kohdillaan kuin olla voi, ja molemmat ovat laulun puolesta kaikin puolin täydellisiä. Sanoinkin Rouvalle lähtiessämme, että minun puolestani Maria Ylipää saisi esittää kaikkien musikaalien naispäärolit. Olen nähnyt aiemmin hänet vain HKT:n Wickedin pääroolissa, ja sen hän veti aivan Broadway-tasoisesti. Myös Lycken laulu oli puhdasta, vaivatonta ja vivahteikasta.

Musiikkityylillisesti Chess ei ole aivan niin yhtenäinen kuin monet muut näkemäni musikaalit. Sovituksia on varmasti modernisoitu 1980-luvun alkuperäisestä musikaalista, mutta muutamissa on edelleen vahvat kasarivibat. Musikaali on periaatteessa läpisävelletty ja -laulettu, mutta muutamissa kohdissa on myös puhuttua dialogia.

Parhaita paloja ovat pääosan esittäjien voimaballadit, kun taas esimerkiksi kahdestikin kuultua Jag vill se schack ei olisi tarvinnut puolestani esittää ensimmäistäkään kertaa. Myös Meranon kaupunkia esittelevä Merano oli tyyliltään jotain aivan muuta kuin muu musikaali. En ehkä ollut yleisesti ottaen niin vaikuttunut musiikista kuin mitä olin toivonut, ja shakki laulujen aiheena oli ylipäänsä hivenen erikoinen, mutta monta hienoakin kappaletta musikaaliin mahtui.

Yksi erikoinen kohtaus oli Frederickin (Glenn Edelle) karaoke-esitys kappaleesta One Night in Bangkok, joka oli melko irrallinen, eikä kohtaus liittynyt oikein mihinkään. En voinut olla myöskään pohtimatta että vaikka musikaalin ei varsinainen ajankuva ollut tarkoitus ollakaan, olikohan 1980-luvulla koko karaoke vielä levinnyt Eurooppaan.

Henkilöitä tarinassa oli vain pieni kourallinen, mutta varsinaisten nimiroolien lisäksi lavalla nähdään kuoro, joka hoitaa myös tanssijoiden tehtävät. Tämä ensemble on hyvin näkyvässä roolissa, vaikkei useimmilla kuorolaisista puherooleja olekaan.

Chess på svenska - Svenska Teatern - 3.jpg

Puutteet esityksessä liittyvät alkuperäiseen tekstiin ja sen teemoihin, ja toteutuksensa puolesta Svenskanin Chess on kaikin puolin erinomainen. Lavasteet ja valaistus ovat vaikuttavat, ja musikaalissa on Teemu Muurimäen suunnittelema hieno puvustus. Musiikki soi kauniisti, ja esitys etenee sulavasti kohtauksesta toiseen.

Chess på svenska - Svenska Teatern - 2.jpg

Entäpä se ruotsin kieli, tuliko tekstityslaite tarpeeseen?

Kyllä tuli. Välillä kokeilin, miten paljon ymmärtäisin ilman tekstitystä, ja on myönnettävä, että suuret osat juonesta olisivat menneet ohi ilman sitä. Varsinkin meren toiselta puolelta lainassa olevien näyttelijöiden rikssvenska on sen verran vierasta omalle korvalle, että jokainen lause ja fraasi oli käytännössä vilkaistava teksityslaitteen ruudulta.

Yhteenvetona: pidin esityksestä ja sekä toteutus että esiintyjät olivat huippuhyvät. Teoksena Chess ei noussut omien suosikkimusikaalieni joukkoon, mutta olen hyvin iloinen, että olen nyt nähnyt sen. Ja nyt uskallan ehdottomasti mennä katsomaan myös seuraavia produktioita Svenskanissa!

 

Lippu esitykseen saatu Svenska Teaternilta.

Kuvat: Cata Portin / Svenska Teatern. 

Kulttuuri Suosittelen