Varoitus: tämä postaus sisältää liikaa informaatiota. Jos sinua ei kiinnosta yskiminen, sitkeä lima ja keuhkoröntgenkuvat, lopeta lukeminen heti.

No niin, sinua on varoitettu.

Kerroin jo aiemmin, että olen kärsinyt pitkittyneestä flunssasta ja yskästä. En muista itse asiassa, että olisin koskaan ollut näin pitkään sairaana. Ensimmäiset oireet alkoivat jo lokakuun alussa, ja viimeiset kahdeksan (8) viikkoa (!) olen kärsinyt keuhkoputkentulehduksesta.

Sairastelukierre alkoi siis lokakuussa, mutta olin muistaakseni marraskuun loppupuolella jo hetken parempivointinen. Sitten joulukuun alussa alkoi kunnon yskä, jota olenkin parannellut näihin päiviin saakka. Olen sairastanut lähes kaikki mahdolliset hentitystieinfektiot keuhkokuumetta lukuun ottamatta ja syönyt antibioottikuurin yhteen poskiontelotulehdukseenkin.

Kävin yskän vuoksi työterveydessä jo joulukuun alkupuolella, ja silloin kyseessä todettiin olevan virusinfektio. Sitä ei voinut hoitaa muuten kuin höyryhengityksellä ja pulloon puhaltamisella, joiden lisäksi sain vain yskiä ja odottaa. Yskä paheni ja häiritsi myös yöunia, jolloin kävin uudelleen lääkärissä. Diagnoosi oli sama, mutta sain limaa irrottavia kapseleita ja yöksi hyvin vahvaa kolmioyskänlääkettä (etyylimorfiinia).

Yskä ei helpottanut, joten kävin vastaanotolla sittemmin vielä uudelleen. Se oli pahimmillaan niin paha, että useana päivänä lähes oksensin yskiessäni limaa poia keuhkoista.

CRP-oli lievästi koholla mutta selkeää merkkiä bakteeritulehduksesta ei ollut. Kun tämän jälkeen minulle nousi lievästi lämpöä, lääkäri määräsi minut koko viikoksi vuodelepoon. CRP oli edelleen kohonnut hieman, mutta se oli silti virustulehduksen rajoissa. Sain myös lähetteen keuhkoröntgeniin, jos olo ei kohenisi. Kun olin lepäillyt viikon ja yskä oli vain pahentunut, varasin ajan sekä röntegiin että uuteen verikokeeseen.

Röntgenissä ei näkynyt keuhkokuumetta mutta ”jotain epäselvää” siellä oli. Verikokeen mukaan CRP ei ollut laskenut, joten hoitaja otti myös streptokokkinäytteen. Oletuksena oli kuitenkin mykoplasma (bakteeri-infektio). Streptokokkiviljely näytti sittemmin negatiivista, ja sain antibioottikuurin mykoplasmaan.

Antibiottikuuri päättyi tänään. Olo on parantunut huomattavasti ja sitkeä lima poistunut keuhkoista. Mietin alkuviikosta, että minulla on ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen viikkoon tai kuukauteen tunne, että en ole kipeä. Erityisen kivaa on, että jatkuva kuumeen kaltainen pieni lihassärky on poistunut ja käheä ääni on palautunut lähes normaaliksi. Joudun edelleen yskähtelemään ajoittain, sillä keuhkoputkissa on yhä limaa, mutta se ei nouse enää keuhkoista asti. Aivan täysin parantunut en siis kuitenkaan vieläkään ole, eikä esimerkiksi kuntosalilla käyntiä suositeltu vieläkään.

Mutta juuri, kun olisin ollut taas oman oloni puolesta kunnossa, pienempi lapsi sairastui. Hän on ollut kyllä koko syksyn ja talven pienesti kipeänä, mutta viikko sitten hänelle nousi lähes 40 asteen kuume. Se todettiin korvatulehdukseksi, ja hänkin on saanut antibiootteja koko viikon. Hänen kuumeensa laski vasta eilen, eli olemme hoitaneet häntä Rouvan kanssa vuorotellen kotona koko viikon. Isompi lapsi on hänkin ollut kahtena päivänä huonovointinen, mutta se on mennyt molemmilla kerroilla ohi päivän levolla. Molemmat hänen sairauspäivistään ovat myös osuneet päiville, jolloin olen itse ollut muutenkin kotona joko oman sairauslomani tai pojan korvatulehduksen vuoksi.

Poika ei ole enää kuumeinen, mutta hänkin liittyi yskijöiden joukkoon. Hänen yskänsä on valvottanut myös meitä muita parina yönä, mutta viime yö oli onneksi helpompi. Tässä saatetaan siis olla nyt jo voiton puolella, ja tällä hetkellä näyttää, että kaikki pääsevät maanantaina täysissä ruumiin ja sielun voimissa töihin, päiväkotiin ja eskariin. (* Knock knock *) Mutta kun yleiskunto ja vastustuskyky ovat valmiiksi vähän alhaalla, mahdollisuus napata jokin uusi virusinfektio on suuri.

Mainittakoon myös, että nyt Rouvakin yskii lähes samaan malliin kuin itse vähän aikaa sitten, vaikka yskä ei tunnukaan tulevan aivan yhtä syvältä. Hän on myös valitellut hieman kummallista oloa.

Huokaus.