Teatteriretki Tampereelle
Kulttuurivuotemme pärähti käyntiin retkellä Tampereen työväen teatteriin katsomaan Billy Elliot -musikaalia. Lähdimme tytön kanssa retkelle tälläkin kertaa aivan kahdestaan. Edellisen kerran kävimme hänen kanssaan katsomassa Tampereen teatterin Cats-musikaalin.
Teimme retken siitä huolimatta, että olen ollut koko viikon kipeänä… tai oikeastaan jo useamman viikon. Retkeä oli kuitenkin suunniteltu niin pitkään ja liputkin hankittu jo niin hyvissä ajoin, että päätin vain vetäistä aamulla voimakkaan Panadolin nassuun ja jaksaa sen voimilla.
Teimme Tampereelle päiväretken. Lähdimme Helsingistä aamulla, söimme lounaan Tampereella, kävimme teatterissa klo 13:n näytöksessä, ehdimme syödä vielä päivällisen Tampereella ja palasimme illaksi kotiin.
Jos tyttäreltäni kysytään, hän valitsisi aina ruoaksi sushia. Huomasin ilokseni, että Tampereen kauppahallistakin saa sushia, joten kävimme maistamassa miltä Umami Sushibarin antimet maistuvat.
Ja erittäin hyviltä ne maistuivat! Sushit valmistetaan ja tarjoillaan, kun riisi on vielä hieman lämmintä. Riisi on maustettu punaviinietikalla, joten se ei ole niin valkoista kuin riisiviinietikalla kostutettu, mutta riisi on maukkaampaa. Täytteinä oli lohta, kevyesti liekitettyä lohta ja avokadoa. Sushien kanssa tarjottiin myös pehmeitä ja hieman makeita suupaloja, jotka toivat mieleen paahtovanukkaan. Valitettavasti unohdin kysyä, mitä ne olivat.
Ravintola on todella pieni, noin 12-paikkainen, ja se on avoinna vain lounasaikaan. Kannattaa kyllä odottaa, jos paikkaa ei heti saa.
Olisin itse asiassa voinut syödä vähän enemmänkin, mutta tyttö vetäisi omat sushinsa niin hyvällä ruokahalulla, että päädyin antamaan pari omaa lohinigiriänikin hänelle.
Ehdimme käydä lounaan jälkeen vielä parissa kaupassa ja ostaa tytölle pari uutta vaatetta ja olimme teatterissa juuri sopivaan aikaan.
Itse esitykseen palaan toisessa postauksessa. Spoilaan kuitenkin jo vähän: se oli aivan järjettömän hyvä!
Teatterin jälkeen edessä oli lapsen mielestä aivan liian pitkä paluumatka Hämeenpuistosta takaisin rautatieasemalle. Pysähdyimme matkalla vielä syömään.
Olin luvannut tytölle iltaruoaksi pizzaa, ja paikkakin oli jo mielessä: Pizzeria Luca. Pohjois-Euroopan parhaaksi valittu pizzeria, jonka ensimmäinen toimipiste sijaitsee juurikin Tampereella Tammerkosken kupeessa. Tilasimme Margheritan puoliksi, ja se oli juuri sopiva annos meille kahdelle. Aivan törkeän hyvää pizzaa, ja kun pizza on hyvää, ei tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi muita täytteitä edes kaipaa.
Junamatkat molempiin suuntiin sujuivat leppoisasti Aku Ankkoja lukien ja pelaten. Päivä oli kuitenkin aika rankka pienelle, sillä olihan se pitkä ja Tampereella tuli jonkin verran kävelyäkin.
Silti hän pohti, että päivä oli varmasti yksi parhaista ikinä: sai pelata, isi luki Akkaria, syötiin sushia ja pizzaa ja juotiin niiden kanssa limsaa, ostettiin uusia vaatteita, päästiin musikaaliin ja otettiin vielä väliajalla iso viipale kakkua. Itse olisin vielä lisännyt listaan, että saatiin olla ihan kahdestaan, sillä sekin on tärkeää silloin tällöin. Ja juuri siitä syystä en halunnut jättää tätä retkeä väliin.
Retki oli siis erittäin onnistunut, ja palasimme tyytyväisinä kotiin. En tiedä, milloin teemme seuraavan teatteriretken Tampereelle, mutta Särkänniemeen palannemme jo tulevana kesänä, kun 120 cm:n pituus tulee täyteen ja pääsemme taas uusiin laitteisiin!
