Joulupukin vastaanotto

No, kyllähän minäkin sitä mietin. Milloin kertoa lapselle totuus?

Joulupukki-2.jpg

On niin kovin liikuttavaa, miten syvä lapsen usko joulupukkiin voi olla.

Vaikka hän tuntuu näkevän, kuulevan ja ymmärtävän kaiken ja haistavan pienenkin vilpin asiassa kuin asiassa sadan metrin päästä, hän ei ole kertaakaan esittänyt pienintäkään epäilystä siitä, että joulupukki ei olisi oikea henkilö. Ei, vaikka pukki näyttää joka ikisessä kuvassakin aivan erilaiselta ja jättää lahjansa oven taakse Ikean kassissa juuri silloin, kun isi on viemässä roskia.

Joulupukki-1.jpg

Usko kahteen muuhun olentoon on tosin jo alkanut kadota.

Ensinnäkin hammaskeiju, joka vielä pari hammasta sitten muisti jättää kolikon tyynyn alle, unohti tehdä vastaavan kahden viimeisimmän maitohampaan kohdalla. Päätelmä oli, että hammaskeiju olisikin isi, joka on muutenkin vähän hajamielinen. Mitään en myöntänyt.

Toinen on se tonttu, joka tuo joulun alla yllätykset keittiön ovessa roikkuvaan pussikalenteriin. Vielä viime vuonna tämän tontun olemassaolosta ei ollut epäilystäkään, mutta eilen, kun tonttu oli tuonut ensimmäiset tämän joulun yllätykset pussukkaan, epäilys taisi ollakin jo lähes varma tieto. ”Nämä tikkarit ovat Chjokosta. Kuka nämä on ostanut? Äitikö?” Lukutaidotonta on helpompi huijata.

Jännä nähdä, mitä hän tuumaa, kun jätän pussukkaan töistä saamani Angry Birds -heijastimet.

Joulupukki-3.jpg

Stockan joulupukin tapaaminen eilen oli jännittävä hetki, ja vaikka pukin epäilyttävän tuuhea parta herättikin kysymyksiä, itse pukkia ei kyseenalaistettu. Miten ihailevan intensiivisiä katseita pukki sai, ja miten lumoutunut pieni ihminen olikaan tämän merkkihenkilön tapaamisesta?

Tapaaminen oli itselleni myös kovin liikuttava. Epäilen nimittäin kovasti, että ensi jouluun mennessä totuus on jo paljastunut.

Perhe Lapset Vanhemmuus

Vapaailta, Riviera Kallio ja A Star Is Born

Nyt ruksi seinään: pääsin jo toisen kerran parin viikon sisällä elokuviin! Tälläkin kertaa kyseessä oli musiikkielokuva: A Star Is Born, jonka pääosissa nähdään Bradley Cooper ja Lady Gaga.

Riviera Kallio-1.jpg

Elokuvailtaa ei ollut suunniteltu sen kummemmin, vaan se tapahtui niin spontaanisti kuin kahden lapsen vanhemmille voi jotain tapahtua. Olimme siis sopineet lastenhoidosta hoitajamme kanssa, mutta illalle ei ollut suunniteltu etukäteen minkäänlaista menoa. Kerta taisikin olla suurin piirten ensimmäinen koko syksynä, sillä tähän mennessä joka hoitokerralla on ollut jokin teatteri, ooppera, konsertti tai vastaava meno.

Riviera Kallio-5.jpg

Sovimme Rouvan kanssa, että tekstaamme jossain vaiheessa iltapäivällä, mitä tekisimme. ”Mennään vaikka leffaan tai jotain.”

Neljän jälkeen Rouva viestitteli, että missään ei oikein mennyt mitään kiinnostavaa, paitsi tunnin päästä Riviera Kalliossa A Star Is Born, jonka olin sanonut haluavani nähdä, mutta sekin olisi melkein täynnä. Saatavilla oli kuitenkin vielä kaksi ”walk-in”-paikkaa, siis 10 euron retkituolipaikat katsomon takaosassa. Päätin ottaa ne.

Riviera Kallio-2.jpg

Minulle käynti Riviera Kalliossa oli itse asiassa ensimmäinen. Rouva taas on ehtinyt käydä siellä jo parikin kertaa.

Riviera on paitsi elokuvateatteri, myös baari, josta saa juotavaa ja elokuviin sopivia syötäviä. Juotavaa saa sekä aulan baarista että elokuvasalista, ja ruoat voi tilata salin ovien avauduttua salin baarista. Itse elokuvanäytös alkaa puoli tuntia myöhemmin, joten kaikki ehtivät tilata ruokansa, ja ne tuodaan pöytiin, kun ne valmistuvat. Omat pizzettamme valmistuivat, kun elokuva oli jo alkanut. 

Riviera Kallio-3.jpg

Retkituolit eivät tietenkään olleet yhtä mukavat kuin varsinaiset laiskanlinnat olisivat olleet, mutta kyllä niillä sen pari tuntia istui. Ja pizzetta ja punaviini maistuivat mainiosti elokuvaa katsellessa. Leffasalin baari on muuten auki myös elokuvan aikana, joten nälän tai janon yllättäessä, lisää saa tilattua helposti menettämättä elokuvasta minuuttiakaan.

Riviera Kallio-4.jpg

Entäpä elokuva? Pidin kovasti. En oikeastaan tiennyt tarinasta etukäteen mitään, ja se olikin oikeastaan hyvin erilainen kuin olin ajatellut. Musiikkia oli paljon, mutta mistään kepeästä laulelmaelokuvasta ei ollut kyse.

Elokuvassa Cooperin esittämä Jackson Maine on viinaan ja huumeisiin menevä country-tähti, joka päätyy ryyppyreissullaan drag-klubiin, jossa esiintyy Lady Gagan esittämä Ally. Jackson ihastuu Allyyn ja tämän lauluun ja haluaa viedä hänet mukanaan. Ei juonesta sen enempää, ettei tule paljastettua liikaa, mutta jotta odotukset ovat kohdallaan, kerrotaan kuitenkin, että elokuva kertoo enemmänkin päihdeongelmasta kuin musiikista.

Molemmat pääosat yllättivät hyvin positiivisesti. Lady Gaga oli roolissaan huikea, ja myös Bradley Cooper oli laulajana erittäin uskottava. Cooper on myös ohjannut elokuvan, ja molemmat tähdet ovat olleet kirjoittamassa elokuvan lauluja! Ei ihmekään, että ne sopivatkin niin hyvin erityisesti Lady Gagan suuhun.

Elokuvan musiikki oli niin hyvää, että sitä tekee mieli kuunnella myös soundtrackilta. Tsekkaa YouTubesta vaikkapa Cooperin ja Gagan duetto Shallow tai Gagan vahva tulkinta kappaleesta I’ll Never Love Again. Ja huh, kaikki musiikit on lukemani mukaan nauhoitettu livenä elokuvan kuvauksissa! Gaga on yllättänyt jo aiemmin monipuolisuudellaan musiikintekijänä, mutta viimeistään tällä roolilla hän näyttää, että hänessä on muitakin ulottuvuuksia kuin kymmenen vuotta sitten luotu popimago.

Siispä lämpimät suositukset!

astarisborn_juliste-1200x1715.jpg

Täytyykin laittaa soundtrack soimaan heti.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Leffat ja sarjat