Shakshukaa vauvakerhon brunssilla

Vauvakerho on jälleen koolla, tällä kertaa brunssin merkeissä!

Vauvakerhon brunssi-3.jpg

”Vauvakerho” on vitsikäs nimi neljän ruokasomettajan poppoolle, jotka sattuivat kaikki saamaan omat vauvansa vain parin kuukauden sisällä keväällä 2016. Oma Rouvani, 52 Weeks of Deliciousness -Anne, Suolaa ja Hunajaa -Jonna ja Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikka tapailivat lähes viikoittain ruoan merkeissä äitiysvapaillaan.

Vauvakerhon brunssi-8.jpg

Nyt vauvat ovat jo 2,5-vuotiaita, ja Riikka on ehtinyt saada niitä sittemmin lisääkin kaksin kappalein, mutta vauvakerho kokoontuu edelleen aina, kun aikaa sille löytyy. Sovimme joskus aiemmin, että järjestäisimme kvartaalibrunsseja, mutta aivan siihen ei ole pystytty. Nyt kuitenkin päätimme, että on meidän vuoromme järjestää brunssi, ja kutsuimme kaikki kerhon jäsenet perheineen meille viime sunnuntaina.

Vauvakerhon brunssi-4.jpg

Oli hätkähdyttävää huomata, että aikuisia ja lapsia on tässä porukassa jo yhteensä 15, joten vaikka pienimmät vielä ryömivätkin lattialla, iso ruokapöytämme alkaa käydä ahtaaksi.

Rouva teki brunssin pääruoaksi shakshukaa, siis tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia, joten jos joltain puuttuu vielä idea isänpäivän aamiaiselle, kirjaapa nopeasti muistiin tämä resepti!

Vauvakerhon brunssi-2.jpg

Kuori ja hienonna iso sipuli. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja lisää teelusikallinen jeeraa ja teelusikallinen murskattuja korianterinsiemeniä. Paista hetki sekoitellen ja lisää sitten sipuli. Kuullota se rennoksi ja lisää sitten kourallinen hienonnettuja lehtipersiljan varsia. Paista hetki ja lisää purkillinen säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (tai murskaa tai muuta omaa tomaattisuosikkiasi, minä vain satun pitämään tässä vähän isommista sattumista). Huuhtele tomaattipurkki noin desillä vettä ja lisää pannulle. Mausta kastike teelusikallisella sokeria, puolella teelusikallisella suolaa ja parilla kierroksella mustapippuria myllystä. Hauduta kastiketta puolisen tuntia tai miten pitkään nyt ikinä maltat.

Tee kastikkeeseen neljä kuoppaa, riko neljä munaa yksi kerrallaan kahvikuppiin ja liu’uta koloihin. Laita kansi päälle ja hauduta niin, että valkuainen hyytyy, muutama minuutti. Lisää lopuksi pannulle kourallinen persiljan lehtiä hienonnettuna ja murennettua fetaa ja syö hyvän leivän kanssa.

(@satu_koivisto)

Anne toi mukanaan Brunssikirjan (Saara Atula & Jenni Häyrinen) opeilla tehtyjä marinoituja kikherneitä ja hernesalsaa sekä juustoja.

Vauvakerhon brunssi-5.jpg

Riikalla ja Apupojalla oli mukanaan tuoretta juurileipää, punajuuri-saksanpähkinätahnaa ja porkkana-valkopaputahnaa. Molemmat tahnat Jonna Vormalan Jäävuoren huippu -salaattikirjasta.

Vauvakerhon brunssi-6.jpg

Jonna toi puolestaan jälkiruoan: suloisen makeat rocky road -mokkapalat, joiden ohje on täällä.

Vauvakerhon brunssi-9.jpg

Vierailijat ihastelivat myös tytön itse tekemiä chili-maustekurkkuja, jotka on tehty jopa itse kasvatetuista kurkuista! Itse ihailen myös tytön uutta kampausta, jonka leikkasin itse pari päivää aiemmin.

Vauvakerhon brunssi-7.jpg

Kovin oli hauskaa ja hyvää, ja jälleen kyselimme toisiltamme, miksei tätä tehdä useammin.

Vauvakerhon brunssi-10.jpg

Anne, seuraavan kerran teillä? Laitetaanko kalenteriin?

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe

Parasta juuri nyt (ja vielä pitkään): Settlers of Catan!

Olen varmaan jo useamman kerran kertonut odottavani kovasti sitä, että pääsen pelaamaan lasten kanssa lautapelejä. Siis sellaisia oikeita lautapelejä, joista aikuisetkin pitävät.

Settlers of Catan-5.jpg

Pelasimme jo kesällä Carcassonnea, ja pian sen jälkeen ymmärsin: Lapsihan on varmasti jo aivan valmis kokeilemaan Settlers of Catania, joka on ollut oma lempipelini jo opiskeluajoista lähtien.

Settlers of Catan-1.jpg

Oli itse asiassa hätkähdyttävää kertoa tytölle, että hänen kummitätinsä ja -setänsä opettivat pelin meille noin kaksikymmentä vuotta sitten. Sittemmin hankin pelin ja kaikki sen silloiset lisäosat myös itselleni. Pelistä on tehty myös suomenkielinen painos, Catanin uudisasukkaat tai pelkkä Catan riippuen versiosta.

Settlers of Catan-8.jpg

Peruspeli oli melko helposti opetettavissa lapselle. Pelissä rakennetaan siirtokuntia, kerätään resursseja (puuta, kiveä, viljaa, lampaita ja malmia) omilta tiluksilta, käydään kauppaa toisten pelaajien kanssa, laajennetaan omaa reviiriä rakentamalla teitä ja niiden päihin lisää siirtokuntia ja perustetaan siirtokuntien tilalle kaupunkeja.

Vaikka tiesinkin 6-v:ni hyvin skarpiksi tapaukseksi, hämmästyin itsekin, miten hän kävi jo ensimmäisessä pelissä kauppaa korteilla kuin vanha tekijä ja ymmärsi heti ensimmäisellä selityksellä, mitä resursseja teiden, siirtokuntien ja kaupunkien rakentaminen vaatii. Peli on kuitenkin periaatteessa tarkoitettu yli 12-vuotiaille (!).

Settlers of Catan-7.jpg

Ainoa helpotus, jonka teimme peliin oli niin sanottujen kehityskorttien ostaminen. Ne ymmärtääkseen pitäisi osata lukea, ja oma versioni pelistä on vieläpä englanninkielinen. Ensimmäisen pelin pelasimme siis ilman kehityskortteja, ja toisen pelin niin, että otimme kehityskorteista mukaan vain sotilaat, jotta saimme häädettyä rosvon välillä pois alueelta, johon se oli jäänyt liian pitkäksi aikaa. 

Settlers of Catan-2.jpg

Pohdin kyllä, että voisimme ottaa vähitellen mukaan lisää eri kehityskortteja, jolloin on helppo selittää kortti kerrallaan, mitä niillä tehdään. Seuraavaan peliin voisin esimerkiksi ottaa mukaan kortin, jolla voi rakentaa kaksi tietä ilmaiseksi.

Settlers of Catan-6.jpg

Oi, miten iloinen olenkaan! Mainitsinko jo, miten paljon olen odottanut, että lapset tulevat lautapeli-ikään?   

Perhe Lapset Vanhemmuus