Bohemian Rhapsodyn tarina jää kesken
Varoitus, tämä postaus sisältää juonipaljastuksia Bohemian Rhapsody -elokuvasta, joka kertoo Queen-yhtyeestä ja erityisesti sen keulakuvasta, Freddie Mercurystä.
Olin haaveillut jo kuukausia, että ehtisin katsomaan Bohemian Rhapsody -elokuvan nimenomaan leffateatterissa, ja haaveeni toteutui, kun sain isänpäivälahjaksi leffalipun viime sunnuntaille iltanäytökseen.
Löysin itse Queenin Innuendo-levyn aikoihin eli vain hieman ennen Freddien kuolemaa AIDS:iin vuonna 1991. Samana vuonna ilmestyi myös Queenin Greatest Hits II -kokoelma, ja muistan miten kuuntelin molempia levyjä ja kaverilta c-kaseteille kopioituja Miracle ja It’s a Kind of Magic albumeita uudelleen ja uudelleen. Vanhempia levyjä oli silloin aikana ennen internetiä vaikea löytää, mutta kävin kuuntelemassa ainakin A Day at the Races ja A Night at the Opera -levyjä kirjaston musiikkiosastolla vinyyleiltä.
En kuitenkaan koskaan perehtynyt sen tarkemmin bändin tai sen jäsenten historiaan. Siksikin oli mielenkiintoista nähdä uusi elokuva, joka kertoo myös bändin alkuvaiheista ja ajasta, jota itse en voi muistaa.
Elokuvan parasta antia olivat musiikkikohtaukset kuten vuoden 1985 jättimäisen Live Aid -hyväntekeväisyyskonsertin rekonstruointi. Pääosan esittäjä Rami Malek oli opetellut Freddien eleet käsien asentoja myöten, ja Wembley oli täytetty katsojilla digitaalisesti. Pidin myös pienimuotoisemmista kohtauksista, joissa bändi harjoittelee kappaleita keskenään tai nauhoittaa Bohemian Rhapsodyn oopperaosuuksia.
Mutta.
Elokuvaa on jo kritisoitu useammassa paikassa useiden historiallisten tapahtumien muuttamisesta. Olin lukenut kritiikin ennen elokuvan katsomista, ja on myönnettävä, että kyllä se häiritsi myös itseäni. Bändin todelliset käänteet eivät olleet lainkaan niin dramaattisen riitaisia kuin elokuvassa annetaan ymmärtää. Elokuva kun kertoo, että bändi käytännössä hajosi ennen Live Aid -konserttia, koska Freddie lähti tekemään soololevyjä. Freddie myös palasi elokuvassa anomaan anteeksiantoa muulta bändiltä kuultuaan Live Aidista, ja elokuvan mukaan he pääsivät esiintyjälistalle viime tipassa. Live Aid oli siis elokuvassa bändille tilaisuus, jossa he saivat bändin koottua jälleen yhteen. Valitettavasti vaan tämä tarina on lähes täysin fiktiivinen, ja vain esiintyminen Live Aidissa tapahtui oikeasti.
Elokuvassa on lisäksi monta kohtaa, jotka tuntuvat yksinkertaisesti epäuskottavilta, vaikkei tietäisi bändin historiasta yhtään mitään. Ymmärrän, että kun elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin ja oikeisiin ihmisiin, monia mutkia on laitettava suoriksi. Mutta mitä halutaan kertoa todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin pohjautuvalla elokuvalla, jonka suuri loppuhuipennus ja monet käänteistä ovatkin keksittyjä?
Toinen elokuvan käsikirjoitukseen liittyvät krittikkini koskee sitä, mihin elokuva päättyi. Olisin toivonut, että Freddien kuolema olisi ollut myös mukana tarinassa, sillä muistan hyvin miten iso uutinen se oli. Siitä seuraavana vuonna järjestettiin jättimäinen muistokonsertti, jossa esiintyi monia sen ajan suurimmista nimistä. Olin suoraan sanoen hämmästynyt, kun vuoden 1985 Live Aid -konsertti osoittautuikin elokuvan kliimaksiksi ja kyseisen konsertin jälkeiset vuodet kuitattiin vain muutamalla lauseella elokuvan lopputekstien päällä. Freddien tarina tuntui siis jäävän täysin kesken, ja monet niistä kappaleista, joiden parissa itse kasvoin, täysin käsittelemättä.
Tämä ei ole näemmä haitannut lipunmyyntiä, ja elokuva on menestynyt kritiikistä huolimatta hyvin. Se kuitenkin harmittaa, että monille elokuvan tapahtumat edustavat nyt totuutta. Tai ainakin siihen asti, kunnes seuraava Freddie Mercury -elokuva joskus tehdään.
* * *
Jos muuten aiot kysyä, kävinkö kuuntelemassa Queenin ja Adam Lambertin keikkoja Helsingissä viime tai sitä edellisenä vuonna, niin vastaus on: En. Olisin kyllä halunnut. Minulla oli itse asiassa lippu Kaisaniemen konserttiin 3.6.2016, mutta se jäi väliin, sillä poikani sattui syntymään juuri samaan aikaan, kun Queen heitti keikkaansa. Viime vuoden konsertti meni puolestaan sivu suun, sillä unohdin ostaa lipun ajoissa, ja sitten konsertti olikin jo loppuunmyyty. Se ehkä nyppii vähän vieläkin.
* * *
Queen on jäänyt historiaan yhtenä maailman suurimmista bändeistä, ja sen musiikki on soinut jo viidellä vuosikymmenellä. Vielä 27 vuotta Freddie Mercuryn kuoleman jälkeenkin The Show Must Go On saa aikaan kylmät väreet.
