Omenakausi päättyi omenamehuun

Omenasato puutarhamökillä oli tänä vuonna siedettävän kokoinen. Vertailukohtia minulla tosin on vain kaksi: kahden vuoden takainen jättisato ja viime vuonna saatu melko vaatimaton omenasaalis. Tänä vuonna omenaa tuli siltä väliltä.

Sipoon mehuasema-1.jpg

Olen hakenut pudokkaita pari kertaa viikossa koko syyskuun ajan, ja omenapaistosta ja uuniomenahilloa Rouva on tehnyt jo melko monta kertaa. Hillopurkkeja onkin nyt jääkaapissa sen verran kuin niitä on sinne järkevää hillota.

Tänäkin vuonna varasin ajan Sipoon mehuasemalta ja kävin surauttamassa loput omenat mehuksi. Viidestä omenapuustamme neljä oli jo melko tyhjiä, mutta yhden sato oli vasta kypsymässä. Siinä oli kuitenkin aivan riittävästi mehua varten, ja keräsin myös muista puista ne omenat, mitä niissä vielä oli jäljellä.

Sipoon mehuasema-2.jpg

Huuhtaisimme omenoista enimmät mullat ja roskat pois, mutta muuta esivalmistelua mehun puristaminen ei vaadi.

Sipoon mehuasema-4.jpg

Arvioin silmämääräisesti, että omenoita olisi reilut 100 kg. Mehuasemalla kävi ilmi, että niitä oli 123 kg.

Sipoon mehuasema-3.jpg

Mehuaseman rouhin syö omenat kokonaisina, ja kannat ja siemenet jäävät samaan siivilään muun mäskin kanssa. Valmis mehu siirtyy putkea pitkin suoraan keittimeen, joka kuumentaa mehun reiluun 80 asteeseen ja siten pastöroi mehun.

Sipoon mehuasema-8.jpg

Pastöroinnin ansiosta mehu säilyy huoneenlämmössä vähintään puoli vuotta. Itse join viimeiset viimevuotiset mehut pois vain muutama viikko sitten, ja ne olivat edelleen juomakelpoisia, vaikka mausta kyllä huomasi parhaan käyttöiän jo menneen.

Sipoon mehuasema-5.jpg

Mehu on näin tuoreena vaalean keltaista. Siihen lisätään myös c-vitamiinia, joka auttaa pitämään värin vaaleana ainakin muutaman kuukauden.

Sipoon mehuasema-6.jpg

Tänä vuonna kokeilin myös hanapakkauksia, jotka olivat tulleet mehuaseman valikoimaan. Otin niitä tosin vain kaksi, sillä en ole varma, onko niiden varastointi yhtään sen helpompaa kuin pullojenkaan. Säilyvyyteen pakkauksella ei ole vaikutusta.

Sipoon mehuasema-7.jpg

Ja tässä lopputulos: 67 pulloa à 1,1 litraa ja kaksi reilun 3 litran hanapakkausta eli yhteensä 80 litraa mehua. Mehut maksoivat pastörointeineen yhteensä 86 euroa, ja lisäksi jouduin ostamaan jonkin verran uusia pulloja niiden tilalle, jotka ovat kadonneet jonnekin. Pullot ovat kuitenkin uudelleenkäytettäviä, joten en laske niitä mukaan mehun hintaan.

Sipoon mehuasema-10.jpg

Sitten vaan juomaan omenamehua urakalla!

Ja siihen päättyi sitten tämän vuoden omenashow, ja pian on puutarhamökin satokausi muutenkin ohi tältä vuodelta.

Koti Ruoka ja juoma

Tosca on yksi hienoimmista oopperoista

Jo kaksi vuotta kestänyt projektini tutustua oopperaan taidemuotona jatkuu yhä, ja tällä viikolla pääsin katsomaan Kansallisoopperan uuden tuotannon Giacomo Puccinin Toscasta, jonka on ohjannut Christof Loy.

Tosca - Kansallisooppera-4.jpg

Tarina sijoittuu vuoden 1800 Roomaan. Oopperalaulaja Floria Tosca (Aušrinè Stundytè) ja hänen rakastettunsa, taidemaalari Mario Cavaradossi (Andrea Carèlta), joutuvat vaikeuksiin, kun Cavaradossi päätyy sattuman kautta auttamaan poliittisen vangin, Cesare Angelottin, pakenemaan takaa-ajajiaan.

Angelottia etsivä paroni Scarpia (Tuomas Pursio) pääsee tämän jäljille ja päättelee, että Cavaradossi ja Tosca tietävät jotain Angelottin olinpaikasta. Scarpia päättää saada Cavaradossin hirteen ja Toscan syliinsä.

Cavaradossi pidätetään, ja Scarpia kiduttaa häntä saadakseen Angelottin olinpaikan selville. Tosca murtuu kuullessaan Cavaradossin huudot ja paljastaa asian. Cavaradossi ei kuitenkaan vapaudu, vaan Scarpia määrää tämän teloitettavaksi. Tosca rukoilee armahdusta, mutta Scarpia vaatii häneltä fyysisiä vastapalveluksia.

Jätetään seuraavat juonenkäänteet kertomatta, mutta selvää on, että kaikille tässä ei voi käydä hyvin.

Tosca - Kansallisooppera-3.jpg

Ooppera nousi heti omien suosikkieni joukkoon. En tuntenut oopperan musiikkia ennalta juurikaan, ja tunnistin esityksestä vain Cavaradossin aarian E lucevan le stelle. Se olikin kyllä kylmien väreiden arvoinen suoritus Cavaradossia esittäneeltä Andrea Carèlta. Muutenkin Puccinin musiikki oli kovasti mieleeni. 

Pääosien miehitys oli erinomainen. Sekä nimiroolin esittänyt sopraano Aušrinè Stundytè, Cavaradossina esiintynyt tenori Andrea Carè että Scarpian roolissa nähty bassobaritoni Tuomas Pursio olivat kaikki rooleissaan huikeita sekä ääniltään että roolisuorituksiltaan. Upeaa eläytymistä koko kolmikolta, ja kaikki tuntui niin kovin aidolta!

Katsoin muuten YouTubesta Placido Domingon version Cavaradossin aariasta, ja Carèn vähäeleisempi esitys oli paljon tunteikkaampi ja uskottavampi. Ja luin muuten Kansallisoopperan sivuilta, että hän on opiskellut mm. Luciano Pavarottin johdolla.

Tosca - Kansallisooppera-5.jpg

Myös lavastus oli erittäin onnistunut. Erityisen hieno oli kolmannen näytöksen kohtaus, jossa oltiin Rooman kattojen yläpuolella Castel Sant’Angelon kattotasanteella Pietarinkirkon kupolin paistaessa taustalla.

Esitys kesti kahden väliajan kanssa yli 3 tuntia, mutta näytökset olivat vain 30 – 40 minuutin mittaisia. Tarina oli niin dramaattinen ja täynnä suuria tunteita, että näytökset vilahtivat ohi hetkessä, ja tällä kertaa olisin katsellut esitystä pidempäänkin.

Tosca - Kansallisooppera-2.jpg

Tämän ja Madama Butterflyn perusteella voin sanoa, että Puccini on yksi lempioopperasäveltäjistäni, ja hänen kynästään ovat peräisin myös kaksi hyvin tunnettua aariaa, joista pidän kovasti, Turandot-oopperasta peräisin oleva Nessun dorma ja Gianni Schicchi -oopperan O mio babbino caro. Toivottavasti ne tulevat joskus lähiaikoina myös Kansallisoopperan ohjelmistoon.

 

Kuvat Heikki Tuuli, Suomen kansallisooppera

Lippu esitykseen saatu Kansallisoopperalta.

Kulttuuri Suosittelen