Juhlakauden viimeiset syntymäpäivät olivat perjantaina, jolloin juhlimme Rouvaa. Ja kuten arvata saatta, häntä juhlittiin hyvin pitkälti ruokapöydän ääressä.

Varasin jo aiemmin aamulla kalenterista aikaa juhla-aamiaiselle lasten kanssa, jotta hekin pääsisivät juhlistamaan merkkipäivää.

Kysyin kyllä haluaako Rouva aamiaisensa mieluummin kotona vai jossain ravintolassa, ja hän valitsi kodin. Paistoin siis uunissa croque madamet, ja ostin lisäksi tuoreita kirsikoita ja mansikoita.

Upean juhlakimpun tilasin Inbloomista, ja varasin lahjaksi samasta paikasta myös kukkiensidontakurssin.

Jälkiruoaksi oli mansikkaleivokset, ja omansa päältä Rouva sai vielä puhaltaa kynttilän.

Päivällä Rouvan kollegat olivat vieneet hänet syntymäpäivälounaalle Tukkutorin kalaan.

Illaksi olin järjestänyt yllätysohjelmaa, tosin puolet siitä ei tullut kovin suuren yllätyksenä. Rouva nimittäin esitti jo hyvissä ajoin hyvin vahvan toiveen juhlaillallisen suhteen: BasBasista olisi hyvä olla pöytä varattuna. Mutta kylläpä Rouvan naama venähti, kun kävelimmekin illalla BasBasin oven ohi. Syy sille selvisi pian, kun Rouva huomasi ystävämme Hannan ja Esan Basbas & Staff Winebarin pöydässä ilmapallokimpun kanssa.

Hanna laittoi aiemmin viestiä ja kysyi, voisivatko he tulla johonkin aikaa jonnekin ilmapallojen kanssa, ja ilmoitin, että puoli seiskalta viinibaarissa olisi hyvä aika ja paikka. 

Illallisvarauksemme oli kahdeksaksi, mutta ajattelimme, että voisimme ottaa parit pienet alkupalat jo viinibaarin puolella.

Ihanat retiisit, katkarapu-melonisalsa, parsat ja pikkumustekalat.

Yllätys oli hyvin iloinen, ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa ihan neljästään.

Kahdeksalta siirryimme BasBasin bistron puolelle, ja nautimme illallisemme aivan kahdestaan. Ymmärsimme vasta myöhemmin, kun paikan omistaja Niki siitä kyseli, että olimme itse asiassa BasBasissa ensimmäistä kertaa syömässä aivan kahdestaan. Ja olihan se aika mukavaa.

Rouva halusi taas tartarpihviä – itse nautin lihani edelleen mieluummin kypsänä.

Savustettu kuha, valkoinen parsa, paahdetut porkkanat ja iiiiihana hollandaise-kastike! Kyllä voikin sitten olla hyvää. Pitäisi opetella itse tekemään tuota hollandaisea.

Savustetun kuhan kanssa tarjottiin ihastuttavat tillillä maustetut etikkakurkut, ja muistimme saman tien, että emme muistaneet laittaa lainkaan tilliä kasvamaan puutarhamökillä.

Entäs tämä risotto, aah, tämän ääreen voisin kuolla onnellisena. Erinomaista on myös taustalla näkyvä voi-salviapasta, mutta tämä minttu-ruohosipulirisotto oli niin täydellistä, että tämä voittaa jopa sen paljon hehkutetun veriappelsiinirisoton. Tätä voisin tehdä kotonakin, yrtitkin, kun löytyvät omasta takaa.

Jotain eroa omiin risottoihini ruoassa kuitenkin oli, ja kun tiedustelin Madame Iinalta, onko se kenties parmesaanin määrä, Iina epäili että vastaus on voi. Itse en laita risottoon voita, ja tässä sitä on ilmeisesti reippaasti. Mutta siis minttu-ruohosipulirisotto – maista jos tilaisuus tulee eteen!

Basbasin vihersalaatti on erään Rouvan tutun mielestä yksi parhaista hänen tietämistään annoksista, joten maistoimme sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja maukastahan se oli: rapea sydänsalaatti oli uitettu etikkaisessa sinappikastikkeessa, joten makua oli keskimääräistä vihersalaattia enemmän.

Otimme tälläkin kertaa samat pääruoat kuin viimeksi. Takuumureaa flank stakea ja mustekalaa.

Ei mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa. Täydellistä.

Viineistä en muista mitään yksityiskohtia, mutta loistavia valintoja olivat kaikki. Arvostelen viinejä asteikolla hyvää – ei hyvää ja sopii – ei sovi ruoalle, ja luotan aina ravintolan suosituksiin. Kertaakaan eivät ole BasBasin viinit pettäneet.

Ilta päättyi suklaakekseihin ja suklaajäätelöpalloihin, ja ehdimme kotiin puolilta öin.

Rouva oli iloinen juhlapäivästään, siitä että hän ehti viettää siitä niin monen ihmisen kanssa ja vielä tuosta yhdestä yllätyskäänteestä.

Isot yhteiset kesäjuhlat on vielä laittamatta kalenteriin, mutta niidenkin ajankohta ja paikka alkoi illan edetessä hahmottua.