Palataan vielä kerran Tampereen-matkaan ja Särkänniemeen, jossa huvittelimme pitkän kaavan mukaan. Poimimme parhaat palat niin huvipuistosta, Koiramäestä,Sara Hildénin taidemuseosta kuin Näsinneulastakin.

Satuimme valitsemaan Särkänniemen retkelle kenties viikon sateisimman päivän. Se ei kuitenkaan pilannut iloamme, sillä olimme tutkineet sääennusteita jo kotoa lähtiessämme ja varautuneet matkaan sadevarustein. Laitteisiinkaan ei tarvinnut pahemmin jonotella. Edellisen kerran Särkänniemessä käydessämme oli kunnon helle, ja täytyy sanoa, että pieni sade oli huomattavasti miellyttävämpi.

Sitten edellisen Särkänniemi-visiittimme molemmat lapset olivat ylittäneet seuraavat maagiset pituusrajat. Poika pääsi nyt ensimmäistä kertaa mm. Troikan kyytiin.

Tyttö puolestaan pääsee jo kaikkiin laitteisiin, joten kävimme hänen kanssaan läpi kaikki hurjimmat kyydit. Emme kuitenkaan edes yrittäneet kiertää aivan kaikkia laitteita, sillä pelkäsimme, että liika pyöritys voisi tehdä huonon olon. Minua on saanut aiemmin pyörittää miten päin ja miten paljon tahansa, mutta nyt olen huomannut, että liika keinuminen ei tee hyvää. Käytyämme tytön kanssa X-laitteessa, joka keinuu isossa kaaressa ja menee myös ympäri kaipasimme jo molemmat hieman taukoa pyörimiseen.

Sen sijaan olemme vuoristorataihmisiä. Lempilaitteemme oli ylimmässä kuvassa näkyvä Tornado, jossa kävimmekin useamman kerran. Ensimmäinen kerta oli todella ikimuistoinen, sillä se oli tyttärelle ensimmäinen kerta Linnanmäen puuvuoristorataa hurjemmassa laitteessa. Myös Hype oli kiva, mutta Tornado vei voiton siitäkin.

Poikanen kävi läpi pienempien lasten laitteita, ja parin laitteen kohdalla hän totesi, että seuraavalla kerralla häntä ei ehkä enää kiinnosta kaikkein pienimpien laitteet.

Kun laitteet alkoivat riittää, kävimme Koiramäen puolella.

Mauri Kunnaksen koirakirjoihin perustuvassa puistossa on kotieläimiä ja ehdoton hitti: poniratsastus ihan oikealla ponilla.

Toinen lasten suosikki oli Kreivi Drakkulan linna, joka on kolmikerroksinen kiipeilytalo, ja vaikutti siltä, että 6-v olisi halunnut jäädä asumaan linnaan.

Olimme menossa vielä illalliselle Näsinneulan näkötorniin, mutta ennen sitä poikkesimme tornin viereisessä Sara Hildénin taidemuseossa, jossa on esillä Anna Retulaisen näyttely. Retulainen on meidän tapaamme siirtolapuutarhuri, ja varsinkin Rouva oli hyvin inspiroitunut hänen teoksistaan ja maalaustyylistään.

Yksi maalauksista, Paratiisi, kuvasi Retulaisen puutarhaa, ja se muistutti kovasti myös omaa puutarhapalstaamme!

Illallisenkin nautimme siis Särkänniemessä, ja nousimme hissillä ravintola Näsinneulaan näkötornin huipulla.

En muista, milloin olen viimeksi käynyt Näsinneulassa, ja olin unohtanut, miten vaikuttava näkymä Näsijärvelle onkaan.

Täältä ylhäältä katsottuna torni vaikuttaa vieläkin korkeammalta kuin maan rajasta. On myös hauskaa, miten näkymä vaihtuu illallisen aikana: ravintola on pyörivä, ja se tekee täyden kierroksen 45 minuutissa.

Itse illallinen oli erinomainen. Valitsimme Finlandia- ja kasvismenut. Kasvismenun alkuruokana oli paprikahummusta ja savustettua palsternakkaa, jonka kanssa tarjottiin hapankerma-timjamimousse ja puffattua ohraa.

Finlandia-menussa oli taimenta ja kylmäsavustettua kirjolohenmätiä,ruohosipuli-fenkolikermaa, pikkelöityä retiisiä ja fenkoli-sinapinsiemensalaattia.

Kasvismenun pääruokana tarjottiin tomaattibulguria, tapenadea, varsiparsakaalia ja rakuunalunta.

Lihaisamman menun pääruoka oli luomukaritsan paistia ja niskaa sekä varhaisperunoita, joiden seurana oli varsiselleri-piparjuurihilloketta, paahdettua pistaasirouhetta, hernepyrettä sekä punajuuri glace.

Lapsia huvitti ja ihmetytti, että ennen jälkiruokaa saimme esijälkiruoan: jogurttisorbettia, raparperihilloketta ja sitruscrumblea.

Varsinainen jälkiruoka oli Finlandia-menussa valkosuklaa-mustaherukka parfait, mustaherukkakakku, fermentoitua mustaherukkaa, mustaherukkavaahtoa ja paahdettua valkosuklaata.

Kasvismenussa puolestaan tarjottiin mansikkaa ja basilikaa: basilika-mascarponemousse, tuoreita mansikoita, tuoremansikkasorbettia, basilikasiirappia ja karamellisoitu mantelia.

Lapset saivat kolmen lajin menun, jonka alkuun tarjottiin kukkakaali-vaniljakeittoa.

Pääruoaksi sai valita joko lohta tai karitsan niskaa, ja molempien kanssa tarjottiin hernepyrettä, varhaisperunaa ja varsiparsakaalia.

Lasten illallisen viimeisteli jäätelöannos.

Ihania ja raikkaita makuja, taidolla valmistetut annokset, ystävällinen palvelu ja hienot näköalat. Mitäpä sitä voisi enempää illalliselta toivoa? Erityisen ilahduttavaa oli, miten mielenkiintoinen ja maukas kasvismenu oli, ja se oli tehty aivan yhtä kunnianhimoisesti kuin Finlandia-menu. Hyvin lämpimät suositukset sekä huvipuiston kanssa että ilman!

Kiitos muutenkin Tampere! On aina yhtä ilo käydä, ja joka kerta pohdimme, että olisihan täällä pidempäänkin voinut viihtyä.