Toukokuu 2018 muistetaan paitsi poikkeuksellisesta lämpöaallosta, myös poikkeuksellisen runsaasta omenapuiden kukinnasta.

Viime vuosi ei ollut Herttoniemen siirtolapuutarhassa hyvä omenavuosi, mutta jos kukkien määrä korreloi yhtään omenoiden määrään, tänä vuonna omenasadosta on tulossa valtava!

Kukkien määrää ovat hämmästelleet nekin, jotka ovat harrastaneet puutarhahommia jo vuosikaudet.

Viime viikonloppuna saimme siis ihastella sekä valkoista kukkamerta että helteistä säätä, ja onneksi saimme nauttia molemmista aivan paikan päällä Herttoniemessä.

Äitini ja isäni tulivat torstaina lastenvahdeiksi, ja sain houkuteltua heidät viettämään luonamme peräti kolme yötä!

Heitä huolestutti hieman, miten heidän reilun puolen vuoden ikäinen Goljat-amerikankarvatonterrierinsä viihtyisi ja nukkuisi kerrostalossa, mutta jo ensimmäisen yön perusteella totesimme, että ei ole mitään syytä huoleen.

Kun meillä oli siis harvinaista lastenhoitoapua tarjolla peräti neljänä päivänä, otimme siitä kaiken irti.

Torstaina kävimme oopperassa (siitä lisää toisena päivänä), perjantaina töiden jälkeen hurautin isän autolla Plantageniin hakemaan lisää multaa ja sieltä puuhailemaan koko illaksi puutarhamökille, lauantaina vietimme koko päivän puutarhatöissä ja vielä sunnuntaina ehdin noutaa Rouvan käytettynä löytämiä altakasteluruukkuja autolla mökille, jossa istutimme niihin tomaatintaimia.

Lauantaina mummo ja pappa kävivät lasten kanssa mökillä, ja hain Herttoniemen Hanko Sushista kassillisen sushia, jota nautimme omenapuiden alla. Melkoinen hanami, kukkajuhla siis.

Mitäs sitten saimme aikaiseksi kaikella tällä ajalla puutarhassa? Vaikka mitä! Perennapenkkejä on harvennettu ja uusia perennoja istutettu (niistä erillinen postaus lähiaikoina). Uudet kasvatuslaatikot on täytetty paitsi mullalla myös siemenillä ja taimilla: yhdessä on mansikkaa, yhdessä perunaa, yhdessä herneitä ja yrttejä ja yhdessä kaaleja (kukka-, ruusu-, kerä-). Tomaatit on istutettu kasvihuoneeseen ja kesäkurpitsat sen ulkopuolelle (niitäkin esittelen tarkemmin toiste).

Nyt siis tuntuu, että se pahin apua-me-ei-saada-mitään-aikaiseksi-paniikki on väistynyt, ja kaikkein akuuteimmat kevätpuuhat on tehty. Kurkut ja melonit on vielä istuttamatta kasvihuoneeseen, mutta niidenkin taimet ovat jo kasvattaneet hyvät versot.

Harmi, että omenankukista ei ehditty nauttia pidempään. Kukinta alkoi viikko sitten, ja oli kauneimmillaan nyt perjantaina. Sunnuntaina, kun tulin mökille, kukat olivat lähes jo varisseet pois. Ei mene varmasti pitkään, kun puissa alkaa jo näkyä raakileita!