5 x Näin taltutimme lelukaaoksen
Kaupallinen yhteistyö: Robert Bosch Oy
Kirjoitin kaksi viikkoa sitten Boschin Facebook-sivujen Kotikeskiviikko-sarjaan postauksen, jossa kiinnitin WC-tilamme seinään seinämaljakon. Tässä saman sarjan postauksessa en poraa mitään vaan kerron, miten olemme pyrkineet taltuttamaan lelukaaosta kotonamme. Toisinaan onnistumme siinä paremmin, toisinaan huonommin.
Lasten kanssa on pakko oppia sietämään aivan toisenlaista epäjärjestystä ja tavarakaaosta kuin ennen lapsia. Keittiössä ja olohuoneessa kävellessä on osattava väistellä lattialle ripoteltuja ja heiteltyjä esineitä ja eteisen matolle astuessa on vain toivottava, että juuri jalan alla ei ole yhtään mattoon maastoutunutta legopalikkaa terävät kulmat pystyssä.
Koska tavaroiden kerääntyminen lattioille on väistämätöntä, on tärkeää, että ne on myös helppo siivota pois ja lapsetkin tietävät, mihin lelut kuuluisi kerätä leikkien jälkeen. 1-vuotiaan kanssa asiaa vielä harjoitellaan, 5-vuotiaalta sitä voi jo vaatia.
1. Pelit, piirustusvälineet ja askartelutarvikkeet sinne missä niitä käytetään
Ehkäpä isoin ja merkittävin elementti tässä kaaoksen hallinnassa on lasten peleille ja piirustus- ja askartelutarvikkeille pyhitetty kaappi olohuoneen nurkassa.
Eipä tässä mitään kovin mullistavaa sinänsä ole, mutta kahden aikuisen taloudessa eläneille aikuisille oli aika iso kynnys luovuttaa näin keskeisellä paikalla sijaitseva kaappi tällaiseen käyttöön. Olihan siellä paljon tärkeitä asioita kuten… hmm… maljakoita, kynttilöitä, mappikansioita, valokuva-albumeita… ja… aivan… ehkäpä se ei ollutkaan niin tärkeä.
Kuvittelimme vielä joskus, että lasten pelit ja lelut voisivat sijaita lastenhuoneessa, mutta elämä koulutti meidät tässäkin. Tavaroiden matka lastenhuoneesta olohuoneeseen on nimittäin paljon lyhyempi kuin niiden matka takaisin lastenhuoneeseen, ja tavarat jäivät pyörimään olohuoneeseen. Toisaalta pelejä alkoi ilmestyä niin paljon, että ne eivät enää mahtuneet järkevästi lastenhuoneen kaappiinkaan.
Nyt olemme hyvin tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Tärkeimmät pelit löytyvät nyt sieltä, missä niitä pelataankin, ja jos jokin peli käy tarpeettomaksi tytölle, se viedään lastenhuoneen komeroon odottamaan pojan kasvamista.
Samassa kaapissa on myös mm. tytön piirustusvälineet, puuha- ja värityskirjat, muovailuvahat, askartelutarvikkeet… ja yksi mystinen laatikko, johon hän ei ole vielä keksinyt kurkistella. Se on…
2. Piirustukset ja pienet askartelut jemmalaatikkoon
Tyttäremme piirtää mielellään ja on valtavan tuottelias. Siis todella tuottelias. Hän saattaa piirtää yhdeltä istumalta neljä piirustusta, ja päiväkodistakin kantautuu erilaisia taideteoksia säkeittäin. (No ei nyt aivan.) Piirustuksia on esillä siellä täällä ja magneeteilla jääkaappien kyljissä, ja ei siinä mitään, niitä säästänkin oikein mielellään.
Mutta sitten ovat värityskuvat ja se kaikki muu paperisilppu. 5-vuotiaat ovat keksineet päiväkodissa keskenään, että paperista voi leikellä asioita. Tyttökin piirtää paperille mielellään keittiövälineitä, ruokia, lääkärintarvikkeita, kaloja, paperinukkeja ja sen sellaista, leikkaa ne irti ja jättää jollekin tasolle leikkiäkseen niillä myöhemmin.
Tällä paperisilpulla ei kuitenkaan enää koskaan leikitä! Ei koskaan!
Pyörittelin näitä tärkeitä paperipinoja tasolta toisella aikani, kunnes keksin todella ovelan systeemin.
Kun havaitsen kasan uusia piirustuksia, värityskuvia tai paperista leikeltyjä kuvioita ilmestyneen jonkin kaapin päälle, sujautan ne vaivihkaa tähän jemmalaatikkoon. Jos hän kaipaa niitä pian, ne voi kaivaa nopeasti takaisin esille, mutta jos niiden perään ei kysellä…
Buahhahhahhahhaaaa!
Säästän tietysti piirustukset. Ne alkavat olla jo niin taidokkaita ja uniikkeja, että ne pääsevät talteen varsinaiseen muistojen laatikkoon, mutta muu paperisilppu ja värityskuvat katoavat jossain vaiheessa.
3. Taaperon lelut senkkiin ja lelukoriin
Taaperon lelujen on parasta sijaita olohuoneen lattialla korissa. Mutta hänelläkin alkaa olla pikkuautoja, eläinhahmoja ja muuta pienempää, jonka olisi suotavaa löytyä helposti. Siksipä myös television alla oleva senkki on luovutettu puoliksi lasten käyttöön.
Vielä puolisen vuotta sitten poika ei osannut avata liukuovea, joten tytön pienet lelut ja legorakennelmat saatiin kätevästi senkin sisään talteen. Enää liukuovi ei pidättele taaperoa pois kaapilta, joten kaapissa säilytetään nyt taaperon tavaroita.
Tai säilytetään ja säilytetään. Useammin ne taitavat olla sohvapöydällä, pöydän alla tai sohvan alla.
4. Legot ja junaradat keittiön nurkkaan
Ostin puolivahingossa Huuto.netistä tytön ollessa pieni kaksi valtavaa säkillistä Duploja. Tyttö sai puolestaan kummeiltaan 1-vuotiaana joululahjaksi kaikki heidän poikiensa vanhat Brio-junaradat, joten niitäkin kertyi hyvä kasa.
Sijoitimme jo silloin Duplo- ja Brio-korimme keittiöön, jossa leluilla on myös hauska leikkiä, ja siellä ne ovat olleet nyt viisi vuotta.
Vietämme paljon aikaa keittiössä, ja myös lapset leikkivät siellä mielellään. Lelut saa kerättyä siis helposti pois lattialta omiin koreihinsa, ja vielä helpommin ne saa niistä takaisin lattialle!
5. Pienet lelut eteisen vetolaatikoihin
Rakastan vetolaatikoita. Mitä enemmän, sen parempi!
Rouva löysi joitain vuosia sitten Huuto.netistä hauskan miljoonalipastoksi kutsutun laatikoston, jossa oli useampi kymmenen vetolaatikkoa. Se oli lopulta meille liian suuri, mutta samalla myyjällä sattui olemaan toinen lipasto, joka oli juuri sopiva eteiseemme!
Laatikot sisältävät kaikenlaista sekavaa lasten pipoista ja lapasista jatkojohtoihin ja varalamppuihin ja -paristoihin. Ja tietysti leluihin. Osa laatikoista on omistettu pienemmille leluille, joita ei voi säilyttää kaapeissa tai isommissa lelukoreissa, kuten pikkulegot.
Lipaston laatikot lähtevät irti, joten kun legoilla leikitään, legolaatikot vain kannetaan mukana ruokapöydälle, leikitään siellä, ja leikin päätyttyä kaavitaan osaset pöydältä takaisin laatikoihin. Kätevää!
Mutta kaikki ratkaisuthan ovat hyvin eläviä, ja se mikä toimii tänään ei välttämättä olekaan hyvä ajatus enää parin kuukauden päästä.
Vaan miten ratkaista tämä legorakennusongelma? Siis että kun näitä isoja rakennelmia syntyy, mihin ne voisi sijoittaa? Ne eivät saisi olla taaperon ulottuvilla, mutta ei niitä saa purkaakaan.
Kaipa se on vain hyväksyttävä, että nämä arkiset asetelmat kuuluvat lapsiperheen kotiin.
Onko sinulla jakaa jokin oma vinkkisi lelu-, askartelu- tai legokaaoksen taltuttamiseen?
