Lapsiperheitä ravintola-asiakkaiksi kannustava Perheet Safkaa -tapahtumapäivä järjestettiin kolmatta kertaa lauantaina. Saimme tapahtuman järjestäjiltä kutsun ravintola Juureen, ja kävimme pitkästä aikaa siis ravintolassa koko perheen voimin.

Vaikka itsekin olemme pitäneet periaatteena, että lasten kanssa voi ja pitää käydä ravintoloissa, kahden lapsen kanssa sitä tulee nykyisin tehtyä harvemmin. Pitkän kaavan illallisella tai päivällisellä olemme käyneet viimeisen vuoden aikana muistaakseni vain kahdesti lasten kanssa.

5-vuotias on kyllä niin tottunut ravintola-asiakas, että hänen kanssaan voi mennä fiinimpäänkin paikkaan, mutta taapero ei ole kaikkein rentouttavinta illallisseuraa. Hänkin pysyy kyllä leivän avulla hienosti aloillaan moniin muihin taaperoihin verrattuna, mutta meno on aika arvaamatonta. Juomalasit, aterimet, lautasliinat ja leipäastiat on siirrettävä pois hänen ulottuviltaan, ja refleksien on oltava muutenkin viritettynä melko herkiksi.

Tällä kertaa oman lisäjännityksensä toi se, että emme antaneet viimeisen viikon aikana koettujen nukahtamisvaikeuksien vuoksi pojan nukkua lainkaan päiväunia. Hän torkahti rattaisiin matkalla Juureen, mutta tunsimme joka tapauksessa olevamme liikkeellä tikittävän aikapommin kanssa.

Tämä huomioon ottaen selvisimme päivällisestä vallan mallikkaasti, vaikka lasten hermoja koeteltiinkin urakalla. Valitsimme nimittäin listalta kuuden lajin yllätysmenun, ja vietimme ravintolassa peräti 2,5 tuntia. Varaus tehtiin kyllä jo kello 16:ksi, joten ehdimme hyvin kotiin ennen mahdollista iltaromahdusta.

Ruoat olivat fantasiset. Alkuun tarjottiin keittiön tervehdys, jossa oli veripalttua ja härkäpapua.

Varsinaiset alkuruoat olivat Juuren kuuluisia sapaksia (=suomalaisia tapaksia). Tällä aterialla ne olivat Silliä, keltajuurta ja omenaa.

Kyytönmaitoa ja punajuurta.

Fasaania ja sieniä.

Sapaksien jälkeen toisena lajina oli sipulikeittoa, sipulipyreetä ja sipulirengas.

Sen jälkeen perunaa, sipulia ja heraa.

Pääruokana tarjottiin luomuporsasta, kaskinaurista ja herukkaa.

Ennen jälkiruokaa saimme Heikkilän juustolan Rudolf-kittijuustoa.

Jälkiruokana oli herkullista maa-artisokkajäätelöä, karpaloa ja karamelliä.

Erinomainen kokonaisuus, ja loistavat viinivalinnat. Parhaina annoksina pidin sapaksia ja sipulikeittoa, ja Rouva oli vaikuttunut kekseliäästä maa-artisokkajäätelöstä.

Lapset saivat maistella kaikkia annoksiamme, ja tilasimme heille vielä omat pääruoat puolikkaina annoksina. Tyttö sai samaa possua, jota oli omassa setissämme, ja hän piti siitä kovasti. Possun kanssa tarjottu puuromainen lisuke oli kuitenkin hivenen liian suolaista jopa aikuiseen makuun, ja se jäi syömättä.

Poika sai pääruoaksi kuhaa ja palsternakkaa, jonka ajattelin olevan turvallinen valinta. Hän ei suostunut maistaamaankaan ruokaansa, joten saimme Rouvan kanssa vielä seitsemännen lajin maisteltavaksi.

Myönnetään, että aivan lopussa annoimme lapsille jo puhelimeni, ja he saivat katsoa siitä Lasten Areenaa hiljaisilla äänillä. Tyttö ei olisi ohjelmaa tarvinnut, vaan hän pysyy tyytyväisenä, kun mukaan otetaan tussit, paperia ja jokin puuhalehti. Pojan kanssa alkoi kuitenkin kahden tunnin kohdalla olla havaittavissa pientä levottomuutta, mutta Ryhmä Hau rauhoitti tilanteen.

Kokemus oli pienestä levottomuudesta huolimatta positiivinen, ja uskaltanemme lähteä neljästään ulos syömään joskus lähiaikoina uudelleenkin.

Mutta on se kyllä välillä kivaa ihan vaan aikuisten kesken.