Kansallisbaletti: Sibelius on kaunis niin musiikiltaan kuin näyttämökuvaltaan
Kulttuurikevääseeni kuuluu teatterin lisäksi myös balettia, sillä olin kiinnostunut näkemään Kansallisbaletin 100-vuotisijuhlateoksen Sibelius. Baletti kertoo Jean Sibeliuksen elämästä lapsuudesta aina Jeanin kuolemaan saakka, ja siinä myös kuullaan Sibeliuksen musiikkia.
Tarina etenee kronologisesti ja seuraa erityisesti Sibeliuksen ja hänen puolisonsa Aino Sibeliuksen suhdetta, joka alkaa Ainon perheen huvilalla ja etenee kihlaukseen. Kun Sibelius matkustaa Wieniin, Aino jää kotiin Helsinkiin. Parin suhde on koetuksella, kun Jean viettää Wienissä railakasta elämää. Aino kuitenkin antaa miehelleen anteeksi, ja pari alkaa odottaa lasta.
Sibelius kohtaa vaikeuksia: hänen viulukonserttonsa saa huonoja arvosteluja, ja parin tytär menehtyy lavantautiin. Sibeliukset matkustavat Italiaan jatkamaan säveltämistä. Myöhemmin perhe pakenee sisällissotaa ja Sibelius jatkaa yhä juomista, mutta lopulta perhe elää onnellisena Ainolassa.
Baletin tapahtumia ymmärtääkseen olisi hyvä tuntea Sibeliuksen elämää ja sen merkittäviä käänteitä melko hyvin, ja itse jouduin kuiskimaan esityksen aikana useamman kerran vaimolleni ja kysymään, keitä lavalla olevat hahmot ovatkaan ja mitä tässä siis nyt tapahtuikaan. Ainon ja Jeanin suhdetta kuitenkin avataan selkeämmin heijastamalla lavalle lyhyitä kirjeitä, joita puolisot lähettivät toisilleen.
Baletin koreografian on tehnyt Jorma Elo, ja musiikki on Wienin-kohtauksessa soivaa Richard Straussin kappaletta lukuun ottamatta Sibeliuksen. Esityksessä kerrotaan kuultavan otteita jopa paristakymmenestä teoksesta. Musiikkia kuullessani havahduin kuitenkin siihen, miten huonosti tunnenkaan Sibeliuksen tuotantoa, sillä tunnistin kappaleista varmuudella vain Finlandian.
Näyttämökuva on yhtä kaunis kuin esityksen musiikkikin. Puvustus, lavastus, valaistus ja videoprojisoinnit vievät hyvin uskollisesti Sibeliuksen ajan tyyliin ja luovat lavalle mm. Järnefeltien huvilan, Sibeliusten Helsingin-kodin ja Ainolan. Realistisesta lavastuksesta ja puvustuksesta poikkeaa vain kohtaus, jossa Sibelius säveltää viulukonserttoaan, ja kohtaus on abstraktimpi ja myös liikekieleltään modernimpi.
Kun muuten puvustukseltaan ja lavastukseltaan esitys oli realistinen, jäin pohtimaan, miksi pääosan esittäjää ei maskeerattu ulkoisesti muistuttamaan Sibeliusta tai miksi ajan kulumista ei näkynyt tanssijoiden ulkomuodossa. Nuorella Sibeliuksella olisi hyvin voinut olla viikset ja vanhalla puolestaan kalju, mutta tässä esityksessä 91-vuotias Sibelius näytti samalta kuin kaksikymppisenä.
Näkemässäni esityksessä pääosia esittivät Tuukka Piitulainen ja Rebecca King, ja tanssin osalta Sibelius oli juuri niin hienoa kuin Kansallisbaletilta voi odottaa.
Pressilippu saatu Kansallisbaletilta.
Kuvat: Roosa Oksaharju.
