Remontin loppu häämöttää: lattiat on hiottu ja pohjamaalattu ja seinät loppusuoralla

Remontissa on tapahtunut parissa viikossa paljon, vaikka sitä ei tästä kuvasta ehkä havaitsekaan.

Remontti

Ensinnäkin olohuoneen katto on nyt kunnostettu. Ei enää halkeamia ja painovoimaa uhkaavia rappauksia. Katto on nyt verkotettu ja tasoitettu niin, että ainakaan teoriassa uusia halkeamia ei pitäisi ilmestyä.

Remontti

Suurin edistysaskel on itse asiassa piilossa lattioiden suojapahvien alla. Kun olimme lasten kanssa hiihtolomalla, naapuriasunnon lattiat hiottiin. (Puhun muuten edelleen hyvin sujuvasti naapuriasunnosta, vaikka teknisesti asunnot ovat jo yhtä ja samaa asuntoa.) Tämä oli kaikkein pölyisin vaihe, ja vielä, kun tulimme takaisin, koko kotimme tuoksui sahanpurulle.

Remontti

Ja kuten tästä kuvasta käy ilmi, myös uuden makuuhuoneemme ja naapuriasunnon olohuoneen (eli vierasasunnon makuuhuoneen) välinen oviaukko levytettiin umpeen. Seinän molemmin puolin laitettiin Gyproc-levyt parantamaan äänieristystä.

Remontti

Lattialautojen väleihin jäävistä koloista isoimmat täytettiin tasoittella. Annoin ohjeeksi, että jos kolo on niin iso, että lyijykynä putoaa väliin, se pitää tasoittaa. Muuten meitä ei haittaa, että vanhoissa lattiassa on rakoja lautojen välissä.

Remontti

Keittiössä ja käytävässä sen sijaan oli rakenteiden purkamisen jäljiltä isompia koloja joita sama parkettimies paikkasi uusilla laudoilla.

Remontti

Kun puuttuvat laudat olivat paikoillaan, oli lattian pohjamaalauksen aika.

Remontti

Lattia on maalattu kahdesti, ja kolmas maalauskerta on edessä, kun seinät on tehty loppuun.

Remontti

Käytävään tehdyssä pakastinsyvennyksessä ja sitä vastapäätä olevassa komerossa on uudet lattialaudat.

Remontti

Alla olevan kuvan oikeassa alareunassa näkyy myös puretun seinän kohdalle oviaukkoon rakennettu uusi lattia. Maalattuna uudet laudat uppoavat vanhaan lattiaan niin, että eroa ei edes huomaa muusta kuin että tuoreemmassa laudassa ei ole rakoja lautojen välissä.

Remontti

Nyt lattia on siis jo suojattu, ja tällä hetkellä sama tila näyttää tältä. Uuteen makuuhuoneeseemme johtava oviaukko on levytetty umpeen ja komeron seinät ovat rakenteilla.

Remontti

Seinän toisella puolella tulevassa makuuhuoneessamme tilanne näyttää siltä, että huone on pian valmis seinien pintamaalausta varten.

Remontti

Makuuhuoneen ja olohuoneen välisen oviaukon karmit on muurattu, ja nekin näyttäisivät olevan hyvin pian valmiit ovien karmien rakentamiseen. (Ks. myös ylin kuva.)

Remontti

Eniten työtä on jäljellä asuntojen välisessä käytävässä, johon käydään eteisemme entisen liinavaatekomeron kautta.

Remontti

Vierashuone näyttää tarvitsevan enää pintamaalit ja sähkökalusteet.

RemonttiRemontti

Reunimmainen huone, ”toinen keittiö”, on niin ikään maalausvalmis. Ja keittiön kalusteiden asennushan ei siis kuulu tähän kokonaisuuteen.

Remontti

Loppu siis häämöttää, ja maalarimme mukaan hänen osuutensa on ensi viikolla tehty! Sitten jäljellä on enää sähkökalusteiden asennukset ja lattian maalaus kolmanteen kertaan.

koti remontointi sisustus

Hiihtolomalla Keski-Suomessa: Laajis & Himos

Onko kellään muulla sellainen tunne, että viime viikosta on aivan järjettömän pitkä aika? Vain viikon takaiset kuvat hiihtolomalta ja lasketteluretkiltämme tuntuvat jo todella kaukaisilta tapahtumilta.

Viime talvena emme tehneet koronatilanteesta johtuen lainkaan laskettelureissua Keski-Suomeen.

Tänä vuonnakin näytti jo hetken siltä, että reissu jäisi taas väliin, kun emme oikein osanneet päättää, mikä olisi remontin etenemisen kannalta hyvä hetki lähteä kotoa. Lopulta päädyimme useammastakin syystä siihen, että Rouva jäi Lakun kanssa kotiin, ja lähdin itse lasten kanssa kolmestaan Keski-Suomeen. Ja se oli hyvä ratkaisu!

Lähdimme matkaan heti lauantaiaamuna, majoituimme vanhemmilleni ja kävin illalla kaverin kanssa illallisella.

Heti seuraavana päivänä vein lapset laskettelemaan Jyväskylän Laajavuoreen, siis Laajikseen, tosin en yhtä aikaa. Pienempi oli nyt toista kertaa ikinä laskettelusuksilla, joten oli järkevämpää viedä hänet ensin lyhyeksi aikaa lasten rinteeseen ja käydä vaihtamassa lasta iltapäivällä.

Laajiksen Lumimaassa oli vielä kaksi vuotta sitten käydessämme köysihissi, mutta sen tilalle oli tullut sompahissi. Mietin ensin, miten 5-v pysyisi sen kyydissä, mutta siinä ei ollutkaan minkäänlaista ongelmaa!

Lumimaan toisella laidalla on myös mattohissi, jolla pääsee lastenrinteen puoliväliin. Pidän Lumimaan rinteestä siksi, että vaikka se on aloittelijoiden rinne, siinä on kuitenkin ihan kivasti pituutta, ja jos menee aivan ylös asti, ensimmäisessä mäessä on jopa vähän jyrkkyyttä, jolloin käännösten harjoittelu on helpompaa kuin hyvin loivassa rinteessä.

Laskettelu oli 5-v:n mielestä hauskaa ja vähän jännittävää, mutta tunti rinteessä oli hänelle aivan riittävästi. Ehdin siis hyvin viettämään loppupäivän isommissa rinteissä 9-v:n kanssa.

Aloitimme Takarista, siirryimme Aurikseen, Killeriin, Koukkariin, Länkkäriin ja tietty Eturiin. Erityisesti 9-v piti Auriksen reunassa olevasta Auriksen rännistä, johon mukanamme ollut kummipoikani opasti meidät.

Laajis on kohteena aina yhtä kiva. Keskus sijaitsee kivenheiton päässä Jyväskylän keskustasta, ja vanhemmiltanikin on sinne vain vartin ajomatka. Rinteet ovat sopivan jyrkät, ja pituuttakin niillä on ihan mukavasti.

Laskettelusää oli mitä mainioin, vain pari astetta pakkasta, ja aurinkokin näyttäytyi välillä.

Toisena päivänä halusin kuitenkin näyttää tyttärelle hieman suurempaa laskettelukeskusta. Olemme käyneet hänen kanssaan aiemmin vain Laajiksessa ja Messilässä, ja nyt ajelimme kolme varttia Jämsään ja Himokselle!

Olen käynyt Himoksella viimeksi varmasti lähemmäs 20 vuotta sitten, ja olin suorastaan yllättynyt, miten iso keskus olikaan! Keskus lienee kasvanut sitten viime näkemäni. 26 rinnettä ja 16 hissiä tekee Himoksesta suurin piirtein Tahkon kokoisen.

Varsinkin tyttäreni oli vaikuttunut rinteiden ja hissien määrästä. Hän pääsi myös ensimmäistä kertaa tuolihissin kyytiin, ja se tuntuikin ensimmäisellä kerralla yllättävän jännittävältä. Minusta taas on erittäin mukavaa lepuuttaa jalkoja nousun ajan.

Aivan kaikkia rinteitä emme Himoksella kolunneet, sillä yllättävän moni niistä oli ns. musta eli vaikea. Kokeilimme yhtä Länsirinteiden mustista rinteistä, olisikohan ollut ABC-rinne, ja se tuntui molempien makuun hieman turhan jyrkältä. Kaikkein jyrkimmässä kohdassa mietin jo hetkisen, pääsemmekö sitä edes ehjinä alas, varsinkin kun rinne oli paikoin melko jäinen. Mutta hissukseen hivuttamalla se onnistui.

Koko päivä siinä vierähti, ja rinteessä oltiin viitisen tuntia. Keskus olisi ollut auki vielä muutaman tunnin pidempään, mutta olimme yksimielisiä siitä, että haluamme jo ajella takaisin mummolaan syömään iltaruokaa. ”Voidaanko isi tulla tänne joskus uudestaan?” hän kuitenkin kyseli. Tietysti! Ei ehkä tänä talvena tule lähdettyä enää uudelleen, mutta ensi talvena ehdottomasti.

Ja eiköhän me saada pikkuvelikin koulutettua tähän hommaan, niin sitten päästään reissuun yhdessä! Ja sitten kun äidin selkä taas kestää, voimme lähteä vaikka johonkin pohjoisen isoista keskuksista.

Mutta olipa kiva viettää hiihtoloman ensimmäinen puolisko Keski-Suomessa ja päästä laskettelemaan pitkästä aikaa.

perhe vanhemmuus lapset ystavat-ja-perhe