Aistien puutarhasta ja jättilumpeista
Tästä piti tulla postaus, jossa ihastelen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden kuuluisia jättilumpeita ja fiilistelen sillä, että kasvihuoneisiin pääsee nykyisin Museokortilla. Sääkin oli kasvihuonereissullemme mitä parhain, sillä suunnittelemallemme retkipäivälle luvattiin epävakaista ja sateista ilmaa.
Jätin kuitenkin tarkastamatta poikkeusaukiolot ja huomasin vasta kasvihuoneiden ovella, että ne on suljettu juhannuksesta aina elokuun puoliväliin saakka remontin vuoksi. Olisitpa nähnyt ilmeeni. En voinut yksinkertaisesti uskoa, että kasvihuoneiden kaltainen paikka suljettaisiin juuri silloin, kun kaupungissa on eniten turisteja. Ehkäpä ajatus oli, että kesällä kaikki haluaisivat katsella ulkopuutarhoja, ja kasvihuoneet vetävät enemmän väkeä taas syksyn tullen. Ei varmaan kaukana totuudesta sekään.
Onneksi sadetta saatiin odotella sen verran, että ehdimme hyvin kiertää uusittua ulkopuutarhaa.
Kaisaniemen ulkopuutarhan kunnostustyöt valmistuivat itse asiassa aivan hiljattain, ja puutarhan systemaattiseen osioon rakennettu ”evoluutiopuu” esittelee nyt kasveja niiden kehityshistoriaa mukailevassa muodossa.
Jo aiemmin uusittuja osioita ovat aistien puutarha sekä kivikkopuutarha, joiden remontit valmistuivat vuosi sitten.
Aistien puutarha kutsuu nuuhkimaan ja koskettelemaan kasveja.
Komeat lehtikaalit saivat haaveilemaan oman kaalilaatikon (heh) perustamisesta puutarhamökille ensi kesänä.
Kivikkopuutarha sijaitsee rinteellä puutarhan keskellä olevan Kasvimuseon nurkalla.
Tiesitkö muuten, että jos Suomessa olisi kuningas, kuten joskus oli suunnitteilla, tämä nykyinen Kasvimuseo olisi kuninkaan residenssi? Voisi olla Kaisaniemen puiston ympäristö silloin vähän toisenlainen kuin nykyisin.
Kävimme pienellä välipalalla Kaisaniemenrannan puolella sijaitsevassa kahvila Violassa. Violan rakennuksen on suunnitellut C. L. Engel, se on peräisin vuodelta 1823 ja se on sijainnut alun perin Uudenmaankadulla, josta se on siirretty nykyiseen paikkaansa vuonna 1991.
Saimme välipalan jälkeen seuraamme myös Rouvan ja poikasen, ja tyttö pääsi innoissaan esittelemään äidilleen puutarhan pionipenkkejä.
Kävin vielä ennen lähtöä kurkkimassa kasvihuoneiden lummehuoneen ikkunasta sisään ja siellähän ne komeilivat, kuuluisat jättilumpeet. Aivan viereen en siis päässyt, mutta melko lähelle kuitenkin.
Lumpeet ovat kasvihuoneiden ja koko puutarhan vanhimmat kasvit: kun kaikki muut kasvit jäätyivät hengiltä sota-aikana, jättilumpeen siemenet säilyivät hengissä jäätyneen lumme-altaan pohjalla. Lehdet voivat olla halkaisijaltaan lähes kaksimetrisiä ja kestää jopa 70 kilon painon.
Tyttönen oli niin vaikuttunut puutarhasta, että hän kysyi heti seuraavana päivänä, voisiko sinne mennä uudestaan. No, jospa odotetaan vähän aikaa, jos jotkin uudet kukat alkaisivat vielä kukkia.
Ja viimeistään sitten, kun kasvihuoneet aukevat taas elokuussa, tullaan uudestaan. Museokortilla vaikka joka päivä.
