WTD Media Oy:n toimitusjohtaja Tolmatsova kävi meillä illallisella. Nata on toiminut useamminkin erinomaisena mentorina blogiasioissa, ja tälläkin kertaa hän pääsi vääntämään minulle asioita rautalangasta samalla, kun nautimme Rouvan kokkaamaa parsaillallista.

Blogi on ollut minulle ensisijaisesti harrastus, joka on jossain vaiheessa alkanut tuoda myös pientä lisätuloa.

En ole koskaan halunnut kutsua itseäni ammattibloggaajaksi (sillä ammattini on edelleen jotain aivan muuta), en ole pitänyt itseäni blogiyrittäjänä (eihän minulla ole edes yritystä) enkä todellakaan haaveile, että olisin joskus täysipäiväinen bloggaaja (pidän liikaa päivätöistäni ja siitä, että tiedän, minkä verran saan palkkaa ensi kuussa).

Kaupallisten yhteistöiden lisääntymisen myötä olen kuitenkin alkanut pohtia yhä enemmän sitä, kannattaako minun kuitenkaan laskuttaa blogitöitäni verokortilla ja näin ollen sekä nostattaa veroprosenttiani että maksaa palkkioista melko kovaa ansiotuloveroa.

Kaikki ”oikeina” bloggaajina pitämäni tutut ovat neuvoneet useaan otteeseen, että minun kannattaisi perustaa yritys, jonka kautta tekisin blogitöitä.

Viimeksi puhuin aiheesta Satu Rämön kanssa (joka puolestaan julkaisi juuri hiljattain Unelmahommissa-kirjan Hanne Valtarin kanssa), ja nyt palasimme tähän teemaan Natan kanssa. Osakeyhtiön perustaminen olisi kuulemma toiminimeen verrattuna edullisempaa minulle (syistä, jotka joku muu saa selittää.) Itse en ole suoraan sanoen ollut aiemmin kiinnostunut koko asiasta, tai kun olen yrittänyt ottaa jostain selvää, kiinnostukseni on lopahtanut siihen, miten monimutkaiselta yrityksen perustaminen on tuntunut. Ja kun se oma liikevaihtokin oli aiemmin niin pientäkin.

Mutta entäpä jos se tästä yhtäkkiä kasvaisikin? Tai ihan vaikka pysyisi nykyisellä tasolla? Osakeyhtiö kuulemma kannattaisi.

Nukuin yhden yön yli, harkitsin asiaa vielä aamulla ja – hups – perustin osakeyhtiön.

Yhtiö aloittaa virallisesti toimintansa 1.6.2017 ja siitä lähtien tätä blogia kirjoittaa toimitusjohtaja Koivisto. Olisin nimittänyt Rouvan hallituksen puheenjohtajaksi, mutta silloin olisimme tarvinneet jonkun kolmannen henkilön (aikuisen) varajäseneksi. Nyt olen itse hallituksen ainoa jäsen ja firman ainoa työntekijä. Vaikka aikamoinen perheyritys tämä blogin pyörittäminen kyllä on.

Päivätyötäni en aio edelleenkään jättää, mutta nyt taidan jo joutua hyväksymään omalla kohdallani myös termit ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä.