Ei aivan normikeskiviikko

Eilen ei ollut mikään tavallinen keskiviikko. Sen lisäksi, että tyttö on koko viikon mummolassa, myös Rouva ja poika olivat poissa kotoa, tarkemmin sanottuna yön-yli-retkellä Porvoossa. Ja mitä se tarkoitti?

Sitä että minulla oli koko ilta aikaa tehdä ihan mitä vain ilman koiran ulkoilutusta ja ruokkimista kummempia velvollisuuksia! Ja mitä tein? Kirjoitin blogipostauksia varastoon, käsittelin hullun lailla kuvia, tein kotona rästihommia, suunnittelin reseptejä tuleviin postauksiin ja kävin kuntosalilla?

No en.

IMG_4789.jpg

Menin ensin teatteriin. Ajattelin siis tehdä jotain, jota en ole tehnyt aikoihin ja jota tulee tehtyä ylipäänsä liian harvoin. Kävin katsomassa HKT:n Arena-näyttämöllä Tenorit Liemessä -farssin, joka oli saanut hyvät arviot.

Huippunäyttelijät (Riitta Havukainen, Jonna Järnefelt, Oona Airola, Taneli Mäkelä, Iikka Forss, Eero Saarinen ja Santeri Kinnunen) tekivät hyvää työtä Jaakko Saariluoman ohjauksessa. Oopperakonsertin kulisseissa ovet paukkuivat ja väärinkäsitykset kumuloituivat, kuten kunnon farssissa kuuluukin. Hauska esitys, ja hyvä, että tuli lähdettyä, vaikka päätös syntyikin aika viime tipassa.

IMG_4791.jpg

Kun kerran kotiin ei ollut mikään kiire, päätin käydä vielä pienellä iltapalalla, ja nousin Kolmatta Linjaa Loung3:en burgerille. Oli jotenkin hassua käydä yksi syömässä näin illalla, mutta samalla aika mukavan rentoa, kun ei ollut mihinkään kiire.

IMG_4796.jpg

Yhden yksinäisen ja velvollisuudettoman illan jälkeen olo on rentoutunut ja levännyt. Aamullakaan ei ollut kiire päiväkotiin, joten sain nukkua hieman tavallista pidempään. Niin tärkeä ja rakas kuin oma perhe onkin, joskus tekee hyvää olla ihan vaan yksin ja hiljaa.

Tänään ohjelmassa on työpaikan järjestämä iso konferenssi. Jännää nähdä, mitä se sisältää.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen

Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa

Kyllä muistui taas pääsiäisenä mieleen, miksi emme nykyisin matkustele enää juurikaan autolla.

IMG_4742.jpg

Autoahan meillä ole, mutta olemme olleet ahkeria vuokra-auton käyttäjiä – kunnes meitä olikin neljä.

Sen lisäksi, että lähtöä valmisteltiin jo torstaina, teimme lähtöä neljä tuntia perjantaiaamuna. Emme edes näppäilleet mitään ihmeellistä vaan pakkasimme kassit, veimme ne autoon, syötimme ja laitoimme lapset matkakuntoon, veimme roskat jne. Tämä kaikki tapahtui tietysti pienemmän lapsen huutaessa lattialla suoraa huutoa, sillä hän ei saanut kaipaamaansa huomiota. Ei siis ihmekään, että osa tavaroista unohtui kotiin. Siis se reppu, jossa oli tietokoneeni ja kamerani.

Kun autossa vihdoin oltiin, matka alkoi itkun saattelemana. Poika onneksi nukahti pian, mutta reilun tunnin jälkeen hän alkoi huutaa jälleen. Näin ollen Rouva joutui tunkemaan itsensä kahden turvaistuimen väliin takapenkille, jotta hän sai pidettyä pojan hiljaisena. Matka kesti kolme tuntia.

IMG_4740.jpg

Haaveet kuunnella S-Town-podcastia menivät siis siinä, sillä Rouva ei oikein kuullut takapenkille mitään tytön katsellessa iPadilta joitain omia mylittleponyjaan.

Paluumatkalla oli hieman helpompaa, sillä tyttö meni viikoksi mummolaan, joten Rouvalla oli paremmin tilaa takapenkillä. Poika itki siitä huolimatta puolet matkasta.

Että miksi käydään harvoin? Juuri tästä syystä.

Kolmen viikon New Yorkin -matkalle lähtö vaatii vähemmän ponnisteluja kuin se, että lähtee kolmeksi päiväksi maalle. Mukaan lähtee huomattavasti vähemmän tavaraa, valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja kulkuvälineessä istuminenkin on miellyttävämpää. Enkä itsekään erityisemmin pidä autolla ajamisesta monesti hyvin epämääräisessä säässä ja talvella pimeässä.

Pelkästään viikonlopun vuoksi tällaista vaivaa ei viitsi nähdä, ja jotta perjantaina ehtisi ihmisten aikoihin perille johonkin, olisi otettava koko päivä vapaaksi töistä.

Tiedoksi siis kaikille, joita asia kiinnostaa ja koskee: kiitos kutsusta, mutta emme juuri nyt ole tulossa kyläilemään. Katsotaan uudelleen tuossa joskus lähivuosina.

Mutta tervetuloa meille! Sieltä on Helsinkiin on yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne – paitsi jos matkassa on pieniä lapsia. Matkan pituus kasvaa selvästi jokaisen lapsen myötä seuraavaan potenssiin.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus