Nyt! Juuri! Juuri nyt!

Kaikki Rouvan juurisämpylöitä ihastelleet ja omaa taikinanjuurta itselleen havitelleet: nyt huomio! Jos ette ole onnistuneet saamaan itsellenne keneltäkään valmista juurta, Rouva kokeili tehdä sellaista itse, ja kokeilu oli todistettavasti onnistunut!

Sämpylät.jpg

Sämpylöiden maku ei tällä uudella juurella ollut vielä yhtä syvä ja hapan kuin vanhemmalla, mutta ajan myötä happamuus varmasti lisääntyy. Sämpylät myös kohoavat paremmin vanhalla juurella, joten alkuun ne jäävät lituskaisemmiksi, ellei taikinaan lisää hieman hiivaa. Rouva ei omiin sämpylöihinsä ole hiivaa käyttänyt.

”Hoi kaikki juuren ohjetta kaivanneet: tässä se nyt vihdoin tulee. Tällä juurella leivoin itse viime viikolla yhdet sämpylät, ja ne olivat ihan kelvollisia. Toki jääkaapin superjuurella tulee maukkaampia ja paremmin kohoavia, mutta jos sellaista ei ole saatavilla, tällä pääsee alkuun.

Juuren ohje on peräisin Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta, mutta olen muokannut grammat deseiksi. Helénenkin mukaan määriä tärkeämpää on puuromainen koostumus.

Älä säikähdä, systeemi kuulostaa monimutkaisemmalta kuin on. Huomiota juuri kuitenkin vaatii ihan aluksi päivittäin, myöhemmin kerran viikossa. Saat tavallaan uuden perheenjäsenen.

Elikkä näin:

  • 1. päivän aamu: Sekoitin 2,5 dl luomuvehnäjauhoja ja 1,2 dl vettä kulhossa, peitin kelmulla ja jätin tiskipöydälle
  • 1. päivän ilta: Ruokin juurta, eli lisäsin kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä. Sekoitin, peitin ja jätin tiskipöydälle yöksi
  • 2. päivän aamu: Ruokin juurta, eli lisäsin kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä, sekoitin ja peitin kelmulla. Koska juuri kupli, nostin sen jääkaappiin
  • 3. päivän aamu: Ruokin juurta lisäämällä 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä, sekoitin, peitin ja nostin jääkaappiin
  • 4. päivän aamu: Ruokin juurta lisäämällä 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä, sekoitin, peitin ja nostin jääkaappiin
  • 5. päivänä tein sämpylät, joihin käytin suurimman osan tästä juuresta. Osasta tein itselleni juuren alun: siirsin 1/2 dl juurta puhtaaseen lasipurkkiin (3/4 l) ja lisäsin sinne 1,5 dl vettä ja 3 dl luomuvehnäjauhoja, sekoitin ja laitoin jääkaappiin.
  • Seuraavan kerran ruokin sen viikon päästä, eli käytän suurimman osan sämpylätaikinaan, säästän purkkiin puolisen desiä ja lisään sinne taas noin 1,5 dl vettä, 3 dl luomuvehnäjauhoja, sekoitan ja säilytän jääkaapissa.
  • Tästä juuresta tulee (tai ainakin pitäisi tulla) vähitellen, kerran viikossa ruokkimalla niin toimiva, että se kohottaa leivät ja sämpylät ilman hiivaa mainiosti. Kärsivällisyyttä se kuitenkin vaatii. Ystävä, jolta sain superjuureni, oli joutunut leipomaan kolme (3) kuukautta, ennen kuin juuri toimi kunnolla.

No niin, sinua on nyt varoitettu. Meinaatko tarttua toimeen?”

Juuri.jpg

Jauhoiksi muuten kannattaa todella valita luomujauho, sillä se sisältää kuulemma enemmän hyviä bakteereja, joita taikina tarvitsee käymiseen.

Ja nyt kannattaa laittaa juuri tulemaan lähiaikoina, sillä Rouva lupasi jakaa myös mahtavien juurisämpylöidensä reseptin piakkoin! 

Koti Ruoka ja juoma

Parrasta ja kaksoisleuasta

Tämä on Isyyspakkaus-blogin ensimmäinen ja mitä todennäköisimmin viimeinen kauneuspostaus.

En kosteuta ihoani, en huolehdi rypyistä silmieni ympärillä eikä vähitellen harvenevassa ja lyhenevässä tukassanikaan ole juurikaan esiteltävää. Joskus kyllä olen yrittänyt käyttää jotain kasvorasvaa, mutta unohdan asian jo muutaman päivän jälkeen, ja epäilen, että rasvat saavat ylipäänsä ihon kuivamaan entisestään. 

Mutta partaani hivelen kyllä senkin edestä ja monta kertaa viikossa.

IMG_8448.jpg

Kasvatin parran kesällä 2011. Olin joskus aiemminkin kokeillut vähän aikaa jonkinlaista pukinpartaa, mutta kokoparta oli aivan uusi juttu. Rouva ihastui partaani niin, ettei antanut minun ajaa sitä pois, joten olen kulkenut karvanaamana pian kuusi vuotta.

En ole kuitenkaan halunnut antaa parran rehottaa vaan olen pitänyt sen melko lyhyenä ja rajannut sen muotoon. Rajaan sen käytännössä höylällä pari kertaa viikossa ja trimmaan 5 mm:n mittaiseksi kerran viikossa. Kerran kokeilin kasvattaa pidempää partaa, mutta se näytti oudolle ja tuntui pahalle. (Siis kutisi niin maan prklsti.)

Varsinainen asiani koskee kuitenkin parran rajaamista. Monikaan ei ole todennäköisesti huomannut, että partatyylini on muuttunut jonkin verran. (Ja mitenpä olisikaan, kun en yleensä hirveästi selfieitä julkaise).

Mutta tällaisen ohuen viivan kanssa kuljin vielä viime syksynä.

IMG_2506-2.jpg

Törmäsin kuitenkin erääseen mainoskampanjaan, jossa kerrottiin, miten iso osa miehistä tekee ison virheen ja rajaa partansa leukaluu mukaisesti. Tämä saa heidät kuulemma näyttämään siltä kuin heillä olisi kaksoisleukaOikea tapa kasvattaa parta olisi kuulemma antaa sen täyttää koko leuanalus aina kaulaan saakka. Siis että mitä että?

IMG_2523-2.jpg

Tämä oli täysin päinvastaista kuin minulle oli aiemmin kerrottu. Kävin nimittäin kerran parturiliikkeessä muotoiluttamassa partani, ja silloin parturi (miesparturi, jos sillä nyt on mitään merkitystä) kertoi, että partaa ei nimenomaan kannata kasvattaa kaulaan asti, sillä se muodostaa silloin leuan alle tumman varjon, ja hän kehotti rajaamaan parran leukaluun mukaisesti.

Mutta nyt ajattelin kokeilla uudelleen, miltä tämä rajaus näyttikään ja poistaisiko se sen väitetyn illuusion kaksoisleuasta. Kasvatin siis partaa leuan alle kuukauden verran ja rajasin sen kaulaan. Nostin parran rajaa myös jonkin verran ylemmäksi kohti poskia. Kukaan tuskin huomasi mitään eroa, mutta itselleni muutos oli aika iso, sillä olin tottunut jo useamman vuoden ajan katselemaan itseäni kevyemmällä parralla.

IMG_3398-2.jpg

Toisaalta mietin, miltä näyttäisikään, jos parran antaisi kasvaa niin ylös kuin se kasvaa eikä pahemmin ajelisi poskia.

Jaksoin kasvattaa poskipartaa nelisen viikkoa, mutta en pitänyt siitä, miltä parta näytti. Epätasainen ja harva parta näytti liian epäsiistiltä, joten luovutin. 

IMG_4597-2.jpg

Tämän testin lopputuloksena päädyin uuteen partamalliin, joka on oikeastaan edellisten mallien välimuoto.

Ylhäältä parta on rajattu siihen, mihin asti se kasvaa riittävän tasaisena. Leuan alla parta jatkuu nyt lähemmäs kaulaa kuin vielä syksyllä, mutta sen sijaan, että parta kasvaisi kaulaan kiinni, leuan alla on U:n muotoinen rajaus, joka keventää parran olemusta. Ainakin omaa silmääni tämä malli miellyttää eniten tällä sivulla olevista, joten tällä mennään toistaiseksi!

IMG_8447.jpg

Onneksi tätä tavaraa riittää, vaikka väri muuttukin vanhemmiten harmaammaksi, joten mieltä voi myös muuttaa minä päivänä tahansa.

Vaan tiedättekös mitä? Nyt tekisi oikeastaan mieli kokeilla, miltä näyttäisin pitkästä aikaa aivan siloposkena. Siihen en ole kuitenkaan saanut vielä lupaa.

Kauneus Meikki