Tämä on Isyyspakkaus-blogin ensimmäinen ja mitä todennäköisimmin viimeinen kauneuspostaus.

En kosteuta ihoani, en huolehdi rypyistä silmieni ympärillä eikä vähitellen harvenevassa ja lyhenevässä tukassanikaan ole juurikaan esiteltävää. Joskus kyllä olen yrittänyt käyttää jotain kasvorasvaa, mutta unohdan asian jo muutaman päivän jälkeen, ja epäilen, että rasvat saavat ylipäänsä ihon kuivamaan entisestään. 

Mutta partaani hivelen kyllä senkin edestä ja monta kertaa viikossa.

Kasvatin parran kesällä 2011. Olin joskus aiemminkin kokeillut vähän aikaa jonkinlaista pukinpartaa, mutta kokoparta oli aivan uusi juttu. Rouva ihastui partaani niin, ettei antanut minun ajaa sitä pois, joten olen kulkenut karvanaamana pian kuusi vuotta.

En ole kuitenkaan halunnut antaa parran rehottaa vaan olen pitänyt sen melko lyhyenä ja rajannut sen muotoon. Rajaan sen käytännössä höylällä pari kertaa viikossa ja trimmaan 5 mm:n mittaiseksi kerran viikossa. Kerran kokeilin kasvattaa pidempää partaa, mutta se näytti oudolle ja tuntui pahalle. (Siis kutisi niin maan prklsti.)

Varsinainen asiani koskee kuitenkin parran rajaamista. Monikaan ei ole todennäköisesti huomannut, että partatyylini on muuttunut jonkin verran. (Ja mitenpä olisikaan, kun en yleensä hirveästi selfieitä julkaise).

Mutta tällaisen ohuen viivan kanssa kuljin vielä viime syksynä.

Törmäsin kuitenkin erääseen mainoskampanjaan, jossa kerrottiin, miten iso osa miehistä tekee ison virheen ja rajaa partansa leukaluu mukaisesti. Tämä saa heidät kuulemma näyttämään siltä kuin heillä olisi kaksoisleuka. Oikea tapa kasvattaa parta olisi kuulemma antaa sen täyttää koko leuanalus aina kaulaan saakka. Siis että mitä että?

Tämä oli täysin päinvastaista kuin minulle oli aiemmin kerrottu. Kävin nimittäin kerran parturiliikkeessä muotoiluttamassa partani, ja silloin parturi (miesparturi, jos sillä nyt on mitään merkitystä) kertoi, että partaa ei nimenomaan kannata kasvattaa kaulaan asti, sillä se muodostaa silloin leuan alle tumman varjon, ja hän kehotti rajaamaan parran leukaluun mukaisesti.

Mutta nyt ajattelin kokeilla uudelleen, miltä tämä rajaus näyttikään ja poistaisiko se sen väitetyn illuusion kaksoisleuasta. Kasvatin siis partaa leuan alle kuukauden verran ja rajasin sen kaulaan. Nostin parran rajaa myös jonkin verran ylemmäksi kohti poskia. Kukaan tuskin huomasi mitään eroa, mutta itselleni muutos oli aika iso, sillä olin tottunut jo useamman vuoden ajan katselemaan itseäni kevyemmällä parralla.

Toisaalta mietin, miltä näyttäisikään, jos parran antaisi kasvaa niin ylös kuin se kasvaa eikä pahemmin ajelisi poskia.

Jaksoin kasvattaa poskipartaa nelisen viikkoa, mutta en pitänyt siitä, miltä parta näytti. Epätasainen ja harva parta näytti liian epäsiistiltä, joten luovutin. 

Tämän testin lopputuloksena päädyin uuteen partamalliin, joka on oikeastaan edellisten mallien välimuoto.

Ylhäältä parta on rajattu siihen, mihin asti se kasvaa riittävän tasaisena. Leuan alla parta jatkuu nyt lähemmäs kaulaa kuin vielä syksyllä, mutta sen sijaan, että parta kasvaisi kaulaan kiinni, leuan alla on U:n muotoinen rajaus, joka keventää parran olemusta. Ainakin omaa silmääni tämä malli miellyttää eniten tällä sivulla olevista, joten tällä mennään toistaiseksi!

Onneksi tätä tavaraa riittää, vaikka väri muuttukin vanhemmiten harmaammaksi, joten mieltä voi myös muuttaa minä päivänä tahansa.

Vaan tiedättekös mitä? Nyt tekisi oikeastaan mieli kokeilla, miltä näyttäisin pitkästä aikaa aivan siloposkena. Siihen en ole kuitenkaan saanut vielä lupaa.