Ostin liput Kansallisbaletin Muumipeikko ja pyrstötähti -balettiin heti, kun ne tulivat myyntiin lokakuussa. 

Pyysimme pojan kummit hoitamaan häntä, joten pääsimme katsomaan balettia sekä Rouvan että tytön kanssa. Baletti oli tytölle ensimmäinen kokonainen balettiesitys, jonka hän on nähnyt, ja häntä taisi vähän jännittää etukäteen, millainen se olisi.

Esitys oli aivan ihastuttava! Se täytti kaikki odotukset, niin tytön kuin vanhempienkin mielestä.

Se oli hauska, satumainen ja leikkisä. Se sisälsi kaikki olennaiset kohtaukset kirjasta, ja minäkin ymmärsin, mitä lavalla tapahtui! Tapahtumia oli tietysti pelkistetty ja joitain hahmoja (kuten Niiskuneiden veli, Niisku) jätetty pois tarinasta.

Baletissa oli sopivassa suhteessa sekä hassuja muumeja että hyvin klassista balettia kuten tähtien ja punaisen pyrstötähden tanssit. Ja kyllä muumitkin todella tanssivat – ja vielä yllättävän kevyen näköisesti. Pidin myös kohtauksesta, jossa Muumipeikon (Jani Talo) unessa hän ja Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) tanssivat ihmishahmoina ilman isoja kuonoja ja vatsoja.

Mukana oli hienoja sooloja kuten jo yllä mainitun pyrstötähden, liskon ja kondorikotkan tanssit sekä näyttäviä joukkokohtauksia kuten metsän ötököiden öiset juhlat, perhosten lento tai heinäsirkkaparven hyökkäys. Myös Niiskuneidin kimppuun hyökännyt angostuurakasvi oli kekseliäästi toteutettu useammalla tanssijalla. 

Lavastuksessa hyödynnettiin hauskasti videoprojisointia, ja sen avulla siirryttiin hienosti Muumilaaksosta avaruuteen, Yksinäisille vuorille tai kuivuneeseen merenpohjaan.

Vain yhtä asiaa jäin kaipaamaan: yksi alkuperäisen kirjan ikonisimpia kohtauksia kirjan kansikuvaa myöten on se, miten ystävykset kävelevät kuivunutta merenpohjaa pitkin puujaloilla. Olisipa ollut hauska, jos kohtaus olisi saatu toteutettua jotenkin myös baletin lavalla.

Puvustus oli hieno, ja siinä oli riittävästi kimalletta ja säihkettä sytyttämään tuikkeen pienen tytön silmiin. Hänestä pyrstötähti (Mai Komori) oli kaikkein hienoin ja ihanin, ja hän haluaisi nyt samanlaisen säihkyvän tanssimekon kuin pyrstötähdellä.

Panu Aaltion musiikkikin kuulosti hienolta ja mahtipontiselta, ja kahden tunnin jälkeen olimme kaikki – tyttö mukaan lukien – sitä mieltä, että olisimme katsoneet esitystä vielä pidempäänkin. 

Pääsivätpä pienet katsojat myös halaamaan Niiskuneitiä esityksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan Muumipeikko ja pyrstötähti on huippuhieno ja hyvin tehty baletti, joka ilahduttaa paitsi Muumi-faneja myös tanssin ystäviä ikään katsomatta. 

Lue myös:
Joutsenlammesta ja
Romeosta ja Juliasta Kansallisbaletissa.