Viime päivinä on ollut kovin piinallista lukea Yhdysvaltoja koskevaa uutisointia. Sen syvemmälle politiikkaan menemättä pohdin, että palasimme New Yorkista juuri oikeaan aikaan eli vain pari päivää ennen vallan vaihtumista, ja saimme viimeisinä lomapäivinämme keskittyä vain siihen, mikä oli tärkeintä: syömiseen. 

Kuten edellisenäkin päivänä, valitsimme lounaspaikaksemme jonkin tutun ja turvallisen ravintolan, ja päädyimme Freemansiin Lower East Sidelle (Freeman Alley).

Ravintola sijaitsee sivukujan päässä paikassa, johon kukaan ei ikinä eksyisi ohikulkiessaan.

Sisätiloiltaan ravintola on kuin siirtomaa-ajan salakapakka, ja rustiikkinen vanhan maailman henki näkyy myös ravintolan ruoissa.

Yksi asia meitä huvitti jälleen kovasti: sen lisäksi, että olemme käyneet tässäkin ravintolassa useammin, olemme aina onnistuneet istumaan joko juuri tässä tai sen viereisessä pöydässä. Tuli aivan kotoisa olo.

Freemansissa on otettava alkuun ehdottomasti kuumaa artisokka-juustodippiä, joka on taivaallista leivän päällä.

Tyttö halusi kuin halusikin vielä yhden burgerin, mutta hänkin pohdiskeli, että on kiva päästä kotiin ja syödä taas äidin ruokia ja kaikkea muuta kuin hampurilaisia ja hot dogeja.

Oma ruokani taas ei ollut burgeria nähnytkään, ehei, vaan se on paahtopaistisämpylä, joka tarjoiltiin perunasalaatin kanssa.

Rouva puolestaan huokaili ihastuksesta oman kukkakaali-kvinoasalaattinsa ja kokonaisena paistetun taimenensa äärellä. Mahtava yllätys oli, että kalasta oli jopa poistettu ruodot ennen tarjoilua!

Jälkiruokabrownie viimeisteli kokonaisuuden, ja poistuimme ravintolasta tyytyväisenä kaikkiin valintoihimme sekä ravintolan että annosten suhteen.

* * *

Viimeinen lomapäivämme päättyi vielä pikaiseen iltapäivävisiittiin Metropolitan Museum of Artissa, jossa ehdimme käydä katsomassa Egypti-osastoa, alakerrassa ollutta vanhoja pukuja esittelevää näyttelyä sekä itämaista puutarhaa. Museo on niin valtava, että sen osastoilla voisi viettää useita päiviä, joten parasta jatkaa taas ensi kerralla. Rouvalla myös taisi jäädä näkemättä se osasto, jota hän meni oikeastaan katsomaan.

Seuraavana aamuna oli aika pakata loputkin tavarat matkalaukkuihin, siivota asunto ja ottaa taksi kohti JFK:n kasiterminaalia.

Loma oli oikein onnistunut, ja ehdimme tehdä kaiken sen, mitä olimme ajatelleetkin etukäteen. Sen verran intensiivistä matkustaminen kahden lapsen kanssa kuitenkin oli, että tuntui jo olevan aika palata kotiin, eikä suoraan sanoen jäänyt yhtään sellaista voi-kun-olisi-voinut-olla-vielä-vähän-aikaa-fiilistä.

New Yorkin -lomamme alkaa nyt olla muuten loppuun käsitelty, mutta lupauduin tekemään vielä muutaman yhteenvedon parhaista paloista. Ja tytölläkin on niin hienoja kuvia omassa kamerassaan, etten malta olla esittelemättä myös niitä. Palataan niihin lähiaikoina.