Hassua, kun täyteen kalenteriin ilmestyykin yhtäkkiä viikonloppu, jolloin ei ole mitään tekemistä. Tai olisi pitänyt olla, mutta suunnitelmat muuttuivat täysin.

Meidän piti nimittäin lähteä lauantaiaamusta ajelemaan Etelä-Savoon viettämään esijoulua vanhempieni ja Rouvan perheen kanssa. Päiväkodissa riehunut vatsapöpö iski kuitenkin pieneen tyttöön, ja kaikki viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat. Olin tietysti ehinyt jo vuokrata auton, joka jäi seisomaan kadun varteen viikonlopuksi, ja jouduin maksamaan vielä pysäköintimaksuista enemmän kuin haluan ajatella.

Mutta tärkeintä on tietysti, että pieni sai levätä ja parannella itseään, ja hänen vointinsa paranikin huomattavasti iltaa kohti. Ajattelimme myös, että onneksi tauti iski juuri nyt eikä tulevina viikonloppuina, jolloin on luvassa vielä merkittävämpiä tapahtumia.

Eilisen kohokohta oli lopulta yhteinen elokuvailta, kun katsoimme yhdessä Disneyn Cinderella – Tuhkimon tarina -elokuvan. Siis sen, joka on tehty oikeilla näyttelijöillä. Tyttö tykkäsi, isi ei ollut ihan kohderyhmää. (Ihan oikeasti, henkisesti pahoinpidelty lapsi teljetään talon ullakolle, ja hän vain lauleskelee hymyillen?!?)

Lähes yhtä merkittävä tapahtuma oli jouluvalojen ripustaminen keittiöön, sillä tytön mielestä kotonamme ei ollut tarpeeksi jouluista.

Pieni poikanen hyödynsi yllättävän kotipäivän tekemällä täyden tutkimusmatkan ympäri asuntoa. Hän on alkanut viime aikoina liikkumaan yllättävän vauhdikkaasti paikasta toiseen ja toistaa täsmälleen samoja asioita kuin siskonsa neljä vuotta sitten.

Olimme erityisen huvittuneita siitä, kun poika kiinnitti huomionsa olohuoneen peltikaapin laatikoissa oleviin paperilappuihin. Jouduimme nimittäin ottamaan ne pois silloin, kun tyttö oli saman ikäinen, sillä hän onnistui irrottamaan kaikki laput, joihin hän yletti, ja silppuamaan muutaman niistä.

Nyt edessä on sunnuntai ilman mitään suunnitelmia, ja se on oikeastaan aika kivaa.