Tuossa se oli ensin, sohvan käsinojalla, kuten niin monet sadat kerrat aiemminkin.

Tuossa se oli vain hetkeä myöhemmin, lattialla, johon se putosi selkä edellä.

Apua!

Vaikka tyttäreni mielestä puhelin onkin isin tärkein asia, kyllä tavarapuolella MacBook Proni ylittää tärkeydessä kaiken muun ihan jo pelkästään tietokoneen sisällön vuoksi.

Ja nyt todella pudotin tietokoneeni lattialle näyttö edellä sillä seurauksella, että näyttö meni hajalle. Toivottavasti kyse ei ole isommasta ongelmasta, mutta se selviää vasta, kun huolto on tutkinut potilaan kunnolla.

Onneksi olin tällä kertaa melko varma, että koneen varmuuskopiot ovat kunnossa, mutta silti aina pelottaa, että toimivatko ne oikeasti ja niin edelleen. Ensisäikähdyksen jälkeen kävin kaivamassa varmuuskopiosta kaikkein tärkeimmät tiedostot Rouvan koneelle varmistaakseni, että ne ainakin ovat tallessa. Uusimmat varmuuskopioini olivat vajaan viikon takaa, eli jos jotain peruuttamatonta olisi tapahtunut, olisin menettänyt vain viimeisen viikon aikana tekemäni asiat, mikä ei olisi ollut paljoa.

Akuutein harmi oli, että olin juuri käsittelemässä kuvia eilistä piparkakkujuttua varten, enkä ollut ehtinyt siirtää kuvia vielä Lilyyn. Kun koneesta tuli käyttökelvoton, jouduin tekemään kaiken uudelleen käyttäen Rouvan konetta (onneksi ostin hänelle kesällä syntymäpäivälahjaksi uuden MacBookin), ja jouduin asentamaan siihen ensin käyttämäni kamerasoftan ja kuvankäsittelyohjelman. Onneksi juttua varten ottamani kuvat olivat sentään edelleen tallessa kamerassani.

Olen viime aikoina sattumoisin kiinnittänyt muutenkin paljon huomiota tietokoneeni varmuuskopioihin erityisesti valokuvien vuoksi.

Pitkään kuvien määrä oli niin rajallinen, että kaikki kuvani mahtuivat kannettavan tietokoneen muistiin, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana sekä blogin pitämisen että järjestelmäkameran myötä kuvien määrä ja koko ovat kasvaneet huomattavasti. Jouduinkin harkitsemaan useampaan kertaan, miten ratkaisisin kuvaongelmani eli sen, että kuvani eivät voi sijaita tietokoneellani, mutta minun pitää voida päästä niihin tarpeen tullen käsiksi hyvin helposti aivan kuin ne olisivat tietokoneellani.

Samaan ongelmavyyhteen kietoutui myös puhelimeni ja sen kuvakirjasto, sillä vaikka puhelimeni muisti on melko iso, kyllä senkin täyteen saa melko helposti, kun vaan räiskii kameralla menemään eikä paljoa poistele huonoja otoksia.

Nyt olen päätynyt hajautettuun malliin, jonka olen pystyttänyt syksyn aikana.

1) MacBook Proni varmuuskopiointiin käytän Applen TimeCapsulea, joka tekee varmuuskopioit automaattisesti ja langattomasti ilman, että minun pitää itse muistaa tehdä muuta kuin tarkistaa ajoittain, että varmuuskopioinnissa ei ole ollut ongelmia.

Jostain syystä TimeCapsule nimittäin saattaa joskus kadota tietokoneen näkyvistä, mikä vaatii laitteen boottauksen. Näin oli käynyt juuri viime viikolla. TimeCapsule toimii myös langattoman verkon tukiasemana, joten monille pelkkä MacBook ja TimeCapsule ovat aivan riittävä ratkaisu omaan kotiin, jos vaan kaikki kuvat mahtuvat vielä tietokoneen muistiin.

Valokuvien ja videoiden säilyttäminen tietokoneella ei ole kuitenkaan paljon kuvaavalle pidemmän päälle hyvä ratkaisu, sillä niiden määrä ei yleisesti ottaen vähene vaan lisääntyy. Pelkälle TimeCapsulelle niitä ei viitsi siirtää, sillä silloin ne ovat jälleen vain yhdessä paikassa ilman varmuuskopioita.

2) Harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kotiini oman QNAP-verkkolevypalvelimen, jossa on kahdennettu kiintomuisti. Nyt voin siis siirtää tietokoneeltani ei-aktiivisessa käytössä olevat tiedostot kotipilveen, jossa ne ovat asteen verran paremmassa turvassa, sillä ne on kopioitu fyysisesti kahdelle kiintolevylle. Jos siis toiseen levyyn tulee fyysinen vika, tiedot ovat tallessa toisella levyllä. Ja mikä hienointa: pääsen näihin tiedostoihin kotona ollessani käsiksi kuin ne olisivat koneellani ja selaimen kautta silloinkin, kun en ole kotona.

3) Aivan täydellistä disaster recoveryä tälläkään ei saavuteta, eli olen vielä tutkiskellut vaihtoehtoja tehdä verkkolevypalvelimen sisällöstä varmuuskopio pilveen. Olen testannut Googlen Cloud Storagea, jonka hinnoittelu on hyvin edullinen, ja sen suuruusluokka minun datamäärilläni on vain joitain kymmeniä senttejä kuukaudessa.

Hyvä puoli ratkaisussa on se, että QNAP-verkkolevypalvelimeni voi asettaa tekemään varmuuskopiot täysin automaattisesti. Palvelun asentaminen ja käyttöönotto vaatii tosin hieman teknistä ymmärrystä, eikä selvästi ole tarkoitettu aivan jokaiselle. Varmuuskopiointi on myös melko hidasta ensimmäisellä kerralla, ja työ kannattaa pilkkoa pienempiin palasiin resurssienkäytön minimoimiseksi. Tämä työ on itsellänikin vielä kesken.

4) Puhelimen valokuvia siirsin aiemmin talteen ensin tietokoneelle mutta se alkoi tuntua liian raskaalta ja tietokoneenkin muisti kävi vähiin. Nyt päätin ostaa lisää tallennustilaa Google-tililleni ja ottaa käyttöön Google Photosin. Kun otan kuvia tai videoita puhelimellani, Google Photos siirtää ne automaattisesti talteen Googlen pilveen. Tämän jälkeen kuvat ovat katseltavissa kaikilla mobiililaitteilla ja myös selaimen kautta, ja palvelu toimii vielä hämmentävän nopeasti. Google Photosissa on myös hienot hakuominaisuudet, ja se osaa jopa luokitella kuvia aiheiden mukaan.

Jos omaan käyttötarkoitukseen riittää heikompi kuvanlaatu, Google tarjoaa palvelun täysin ilmaiseksi, mutta jos kuvat ja videot haluaa talteen alkuperäisellä resoluutiolla, Google veloittaa tilan käytöstä. 100 Gt tilaa Google Drivella maksaa tällä hetkellä 1,99 €/kk.

Vielä en ole osannut päättää, olisiko Google Photos oikea ratkaisu myös edelliselle kohdalle 3), sillä kyse on lähinnä kuvista ja videoista. Katsellaan.

* * *

Toissapäiväinen episodi tuskin siis vaatii tietojen palauttamista varmuuskopioilta, mutta muistutti hyvin niiden tärkeydestä. Kaiken muun ehkä voisikin vielä korvata tai oppia elämään ilman, mutta kaikkien viimeisen 14 vuoden aikana otettujen valokuvien ja videoiden katoaminen olisi aikamoinen tragedia.

Mitenkäs sinun backupisi on hoidettu?