Aivan suoraan sanoen minulla ei ollut käynyt mielessänikään, että vaihdattaisin uuteen pyörääni lukkopolkimet. Joku kuitenkin suositteli minulle tätä blogissani, innostuin ajatuksesta ja 150 euroa myöhemmin minulla oli lukkopolkimet ja jalassani uudet pyöräilykengät.

Kävin testaamassa uusia varusteitani ensimmäisen kerran perjantaina polkemalla töihin ja takaisin.

Hieman jännitti, muistaisinko kenkieni olevan kiinni polkimissa, ja pystyin jo kuvittelemaan, miten olen ensimmäisissä liikennevaloissa kyljelläni kadulla. Se pelko oli turha, sillä ensimmäisiin, toisiin tai kolmansiin liikennevaloihin mennessä en ollut saanut kenkiä edes kiinnittymään lukkoihin.

Vähitellen oikea kohta alkoi kuitenkin löytyä ja kengät tarttua kiinni polkimiin. Sain myös kengät irti niistä ajoissa, kun piti pysähtyä.

Valitsin jäykkäpohjaiset kengät, sillä minun ei tarvitse pyöräilykengilläni juurikaan kävellä. Polkimet ovat puolestaan toiselta puolelta tasaiset, joten niitä voi polkea myös tavallisilla kengillä, joissa ei ole lukkoa.

Lukkopolkimet todella muuttivat pyöräilyn luonnetta, kun polkimien painamisen sijaan alkoikin kiinnittää enemmän huomiota jalkojen nostamiseen. Vielä en kuitenkaan havainnut, että työmatka olisi nopeutunut merkittävästi entisestä.

Nyt tuntuu varpaissa, että ne ovat joutuneet uudenlaiseen puristukseen. Minun nimittäin suositeltiin ottamaan kengät, jotka tuntuvat vähän liian pieniltä, sillä pyöräilykengissä ei saisi olla yhtään väljyyttä. Kengät kuulemma siitä löystyvät ja muovautuvat käytössä.

Huomenna löydän sitten varmasti jaloistani uusia lihaksia.