Kun tässä itse olen potenut nuhaa muutaman päivän, ja myös Rouva ja poika ovat olleet kipeinä, odottelen milloin tyttö sairastuu vuorollaan. Nyt hän voisi olla kotona äitinsä kanssa, mutta varsinkin ensimmäisenä päiväkotivuonna nuhakausi oli varsinainen riesa. Onneksi tyttö on sen jälkeen ollut melko terve, ja sairaspoissaolot ovat jääneet muutamiin päiviin.

Uusi pieni nuhanenä

En todellakaan kuulu niihin vanhempiin, joiden mielestä lapsen kuuluu jäädä kotiin jokaisesta aivastuksesta tai vuotavasta nenästä, vaan lapsen on oltava oikeasti sairas: kuumeessa tai poikkeuksellisen väsynyt. Silti päivän tai kahden poissaolo silloin tällöin on kovin harmillista, sillä mekin teemme Rouvan kanssa töitä, joita kukaan muu ei tee meidän poissaollessamme.

Onneksi sentään työnantajani on joustava, ja sairasta lasta saa hoitaa omalla ilmoituksella neljäkin päivää. Tähän olen tottunut myös koko työurani ajan, joten pidän sitä itsestäänselvyytenä.

Siksi olinkin hyvin yllättynyt, kun luin eilen Helsingin Sanomista, että osa työnantajista vaatii edelleen lääkärintodistuksen jo lapsen ensimmäisestä sairauspäivästä. (Kuka saa jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin? Työnantajien ehdoissa kotihoidolle on rajuja eroja, HS.fi 12.9.2016)

Kuulostaa aikamoiselta yhteiskunnan terveydenhuoltoresurssien tuhlaukselta, ja saattaa myös kannustaa vanhempia laittamaan sairas lapsi mieluummin päiväkotiin tai kouluun kuin lähteä jonottamaan lääkärintodistusta tai maksamaan siitä yksityiselle.

Myös perustelu tälle käytännölle kuulostaa ihmeelliseltä. ”Kun kyseessä ovat kymmenien ihmisten työryhmät, ei esimies tunne heitä kaikkia tosi hyvin”, kerrotaan eräästä henkilöstöhallinnosta.

Voisi tietysti ihmetellä, miten monta kymmentä alaista yhdellä esimiehellä onkaan, ja miten hän voi hoitaa tehtävänsä esimiehenä tuntematta alaisiaan, mutta ihmettelen myös sitä, mikä on tämä ”tosi hyvin” tuntemisen taso, joka tällaiseen luottamukseen vaaditaan.

Nykyisin kaikki poissaolot merkitään kuitenkin järjestelmiin, ja todennäköisesti firmassa kuin firmassa HR seuraa poissaoloja ja puuttuu asiaan, jos yksittäisellä työntekijällä on niitä toistuvasti, erityisesti maanantaisin, olivat ne sitten omia sairauslomia tai sairaan lapsen hoitopäiviä. Ei tällaiseen seurantaan kovin henkilökohtaista suhdetta alaisen ja esimiehen välillä tarvitse.

Vielä uskomattomammalta kuulostaa se, että työnantajat saattavat vaatia todistusta myös puolison työssäolosta. Omiin korviin tämä kuulostaa lähinnä kiusaamiselta, mutta ehkäpä jollain työpaikalla on todella ollut joskus tarvetta tällaiseen kontrolliin. Painotan sanaa joskus.

Muuten kehottaisin kyllä työntekijöitä keskustelemaan oman työpaikan henkilöstöedustajien kanssa, jotta ylimääräisistä lääkärintodistuksista ja puolison työssäolotodistuksista voitaisiin neuvotella työnantajan kanssa ja luopua niistä.

Väärinkäytöksiin puuttuminen jälkikäteen toimii omien havaintojeni mukaan niin hyvin, että tarvetta tiukempaan kontrolliin ei ole. Eiköhän se olisi ihan tätä päivää ja myös kaikkien etu.