Yksi aika ajoin esiin pompsahtavista oivalluksista on se, että aamiainen ei olekaan päivän tärkein ateria. Ahaa! Viimeksi uutispommin pudotti Helsingin Sanomat (HS.fi 29.8.2016). Myytti tosin on murrettu aiemminkin, ja moneen kertaan.

Silti tuntuu, että aamiaisen tärkeyttä korostetaan kaikkialla, ja viime viikolla myös työpaikallani puhunut hyvinvointi- ja ravitsemusluennoitsija aloitti ravinto-osionsa tällä kuluneella fraasilla.

Itse en ole koskaan pitänyt aamiaista päivän tärkeimpänä ateriana. Joskus viikonloppuisin se saattaa olla riittävän monipuolinen ja täysipainoinen, mutta muuten päivän tärkeimmät ateriat nautitaan kyllä aivan muihin aikoihin. Vielä joskus ennen lapsia tärkein ateria oli minulle lounas, mutta nykyisin se on päivällinen/illallinen.

Olin pitkään aamiaismurojen mussuttaja ja nautin corn flakesini maidon ja joko hillon tai sokerin kanssa. Jo joskus kymmenen vuotta sitten luovuin kuitenkin siitä tavasta, sillä ajattelin, että on parempi olla syömättä aamiaista lainkaan kuin aloittaa päivä sokerimuroilla. Hetkisen aikaa yritin keittää itselleni aamupuuroa, mutta se taas vaati arkiaamuisin aivan liikaa ponnisteluja. Kävin lisäksi pitkään kuntosalilla aamuisin ennen töitä, ja en halunnut saliaamuina syödä mitään ennen kuntoilua, joten en lopulta osannut kaivata aamiaista muinakaan aamuina.

Nyt työpaikallani tarjotaan joka aamu aamupuuro, ja olenkin hyvin mielelläni syönyt kaurapuuron töihin saapuessani yli kymmenen vuoden aamiaistauon jälkeen.

Vaan olen alkanut miettiä jälleen samaa kuin aiemmin: tarvitsenko sitä todella? Ravitsemusluennoitsijakin totesi, että hiilaripitoista aamiaista ei tarvitse aamuina, jolloin ei ole menossa urheilemaan. Mitä muuta hillopuurossani onkaan kuin hiilihydraatteja?

Ja vielä siitä painonhallinnasta ja muiden aterioiden annoskoosta: itse en ole huomannut sitten minkäänlaista yhteyttä ruoka-annosteni koossa sen mukaan olenko syönyt aamiaisen vai jättänyt sen väliin. Myös ikuisuusongelmani, yösyöminen, on aivan samanlaista riippumatta siitä, miten paljon olen syönyt tai juonut ja mihin aikaan päivää olen sen tehnyt. Vain sen olen havainnut, että niinä aikoina, kun olen harrastanut liikuntaa huomattavan paljon, olen herännyt öisin supernälkäisenä huolimatta siitä, että olen ruokien lisäksi hörppinyt myös palautusjuomia.

Mutta takaisin aamiaisiin: Mistä ihmeestä tämä ”aamiainen on päivän tärkein ateria”-mantra on saanut alkunsa, ja onkohan tuosta kaurapuurosta mitään hyötyä tai haittaa, jos tarkoitus olisi olla muutamaa astetta keveämpi varreltaan?