Mihin katosi kuukausi?
Hetkinen, jokos siitä on kuukausi, kun tämä pojanpallero pääsi pois teho-osastolta?
Todella! Ja kuukauden ikäinen pikkukundi on jo aivan toinen tyyppi kuin vain pari viikkoa sitten. Hän tarkkailee ja seuraa muuta perhettään ja on päivisin pitkiä aikoja hereillä. Ja kyllä, hän nukkuu yönsä rauhallisesti ja herää yleensä vain kerran syömään. Aika tyytyväinen tyyppi, jota itkettää enimmäkseen vain aamupäivisin.
Painoa hän kerää vajaat 50 grammaa päivässä, mikä on aikamoinen määrä.
Jotenkin tämän toisen lapsen kanssa on enemmän perspektiiviä asioihin, ja nyt ymmärtää paremmin, miten tilapäistä ja lyhytaikaista tämä vauva-aika on. Tuossa se tuhisee ja ähkii, mutta kohta se kääntyy vatsalleen, alkaa kävellä, opettelee ajamaan pyörällä ja sitten pian muuttaakin jo pois kotoa.
Vaikka vauva siis välillä itkee kurkku suorana ja omat yöunet jäävät liian lyhyiksi, tiedän, ettei tätä vaihetta oikeasti kestä kovin kauaa.
Joitain asioita voisi kuitenkin hieman nopeuttaa. Olisi esimerkiksi kiva nähdä jo oikeita hymyjä. Vaikka poika välillä vääntää kasvonsa leveään virneeseen, tiedän sen johtuvan vain vatsanväänteistä. Mutta ei sitäkään pitäisi joutua odottamaan kuin joitain viikkoja enää.
Kuvat: Nata / WTD.fi
