Annetaan heti alkuun uusi varoitus liiallisesta informaatiosta ja iljettävistä yksityiskohdista.

Kuvittelin vielä eilen, että käteni olisi kursittu tänään kasaan ja olisin tällä hetkellä lojumassa kotisohvalla, mutta toisin kävi. Nyt näyttää siltä, että olen ”ainakin” torstaihin asti Töölön sairaalassa, sillä kättä haluttiin hoitaa vielä vakuumilla. Huoh.

Kelataan kuitenkin aikaa vielä vähän taaksepäin.

Käsi on siis periaatteessa parantunut hyvin. Tulehdusarvot laskivat, ja käsi ei ole enää edes niin kipeä, että tarvitsisin kipulääkkeitä. Haava pidettiin kuitenkin auki, jotta haavan pohja paranisi kunnolla eikä sinne pesiytyisi uusia bakteereja.

Hauskin vaihe oli se, kun pääsin itse huuhtelemaan ja vaihtamaan käden siteitä viikonlopun aikana. Täytyy myöntää, että kun näin haavan ensimmäisen kerran perjantaina, se näytti pahemmalta kuin ajattelinkaan. Kymmenen sentin syvä avohaava. (Ja ei, en aio postata kuvaa siitä tänne.) Ajattelin, että Rouva voisi auttaa puuhassa, mutta haava teki hänelle liian pahaa.

Ei se siteiden vaihtaminen, vaan se muu haavan hoito. Minun piti nimittäin kaksi kertaa päivässä huuhdella haavaa juoksevan veden alla kymmenen minuuttia ja sen jälkeen työntää haavan reunojen (”läppien”) alle Aquacel Ag -hopeanauhaa ennen kuin käsi sidottiin. Kun Rouvasta ei ollut tähän puuhaan apulaiseksi, se oli sitten tehtävä itse peilin avulla. Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus työntää sormet oman ihon alle.

Haava oli suunniteltu ommeltavan umpeen tänään, mutta leikkaava lääkäri sanoi aamulla, että heidän pitää ensin katsoa leikkaussalissa, miltä käsi näyttää. Toinen vaihtoehto olisi hoitaa sitä vielä alipainehoidolla muutaman päivän ajan.

Ja kuinkas ollakaan, kun heräsin nukutuksesta, minulle kerrottiin, että haava on edelleen auki ja minulla on vakuumi kädessä. Sen pitäisi nopeuttaa haavan paranemista, ja on siis varmasti hyvä juttu, vaikka nyt vähän nyppiikin, että jouduin jäämään sairaalaan.

Enhän minä ollut tietenkään varautunut jäämään tänne, eikä minulla ollut edes puhelimen laturia mukana. Rouva kantoi kuitenkin minulle töiden jälkeen kassillisen tietokoneita, tabletteja ja latureita, joten saan kyllä nyt aikani kulumaan. Seuraava leikkaus on ehkä torstaina.

Ja minä kun jo ehdin suunnittelemaan, että voisin tällä viikolla sairaslomalla ollessani käydä lounailla kaikissa niissä uusissa ja kehutuissa hampurilaismestoissa, joissa en ole ehtinyt vielä käydä.

No, ensi viikolla sitten..?